Papin rouva

Papin rouva, by Juhani Aho

The Project Gutenberg EBook of Papin rouva, by Juhani Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Papin rouva
Author: Juhani Aho
Release Date: October 6, 2004 [EBook #13663]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAPIN ROUVA ***

Produced by Tapio Riikonen

PAPIN ROUVA
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1920.

T?ss? teoksessa tavattavat p??henkil?t ovat jo esiintyneet ?Papin tytt?ress?.?
Motto: ??lk?? h?nt' unelmass' edes n?hk?, ettei h?nen silm?ns' iskisi teihin, ja katse, jok' ei mene mielest? koskaan, hiljaa vaivaavaks okahaks n?in j?is syd?meenne.?
(Johannan sanat Hannalle Runebergin ?Hannassa?)

I.
Viheri?isten peltojensa keskess? punoitti pieni pappila j?rven rannalla pitk?n lahden pohjukassa. Ilta-auringon valaistessa n?kyiv?t sen valkoiset ikkunanpielet kauas suurelle sel?lle, jossa kulki iso valtav?yl? etel?st? pohjoiseen. S??nn?llisesti kulkivat siit? ohitse suuret matkustajalaivat yl?s ja alas, mutta l?himp??n kaupunkiin oli p?iv?n matka. Kun pit?j?n laivasilta oli l?hell? kirkonkyl?? toisella puolella pitk?n niemen, eiv?t laivat t?nne koskaan poikenneet. Jos joskus oli joku menev? tai tiettiin olevan varma tuleva, niin noudettiin tai vietiin se venheell?, jolla soudettiin v?yl?lle. Pappilan lahti j?i sent?hden syrj??n suuren maailman valtatielt? ja sen ihmisvirralta. Ainoastaan joku harva hajamielinen matkustaja saattoi silloin t?ll?in sattumalta ojentaa t?nne kiikarinsa ja kys?ist? per?npit?j?lt?, kantta pitkin k?velless??n:--?Mik? on tuo punainen talo tuolla kaukana'?--?Se kuuluu olevan t?m?n pit?j?n kappalaisen virkatalo.? Jos h?n oli el?m??ns? uupunut ja surumielinen, voi h?nelle ehk? tulla ohimenev? ajatus:--?Se n?ytt?? niin rauhalliselta tuo paikka ... siell? olisi ehk? onnellista asua.?
Ja jos sit? j?rvelt? p?in lahden pohjaan soutaen l?heni, niin n?ytti siin? pysyv?nkin tuo ensi silm?yksen vaikutus.
Suuren sel?n jyrk?t ja synk?t rannat, jotka kasvoivat vain kanervaa ja pient? pet?jikk??, muuttuivat t??ll? lempeiksi luhtaniityiksi, jotka tuolla t??ll? synnyttiv?t py?reit? pajupensaita ja joita reunustivat pehmoiset koivu- ja haapalehdot. Taampana kohoava kivikkom?ki, jonka harja kasvoi l?pikuultavaa mets??, pisti paikoitellen juurensa niittyjen alaitse ja ilmaantui veden rajassa avop??ksi kallioksi tai valkoiseksi hiekkarannaksi, jonka edustalla silloin nuokkui harva ruohikko jyrkk?yksen rintaan.
Pappilan ranta oli pienoisen niemen kainalossa. Siin? oli saunarakennus kallioisella perustuksella, alempana uimahuone ja venhevalkama ja hiukan ulompana niemen k?rjess? vanha nuottakota. Saunan sein?m?ll? oli rivi verkkokeppej? ja uimahuoneen vieress? kolme venhett?, joista yksi valkoisensiniseksi maalattu hohti rannasta kauas ohi soutavan silm??n.
Rannasta vei ruispellon halki polku itse pappilaan, joka siell? v?h?n ylemp?n? tuuheiden, korkeiden koivujensa keskess? paistoi kuin mansikka m?tt??st??n.
Koko tuossa maisemassa oli jotain omituisen pehmoista ja vienoa, joka tuntui tuoksahtavan esiin jokaisesta sen pienimm?st?kin poimusta. Tuo pienoiskokoinen uimahuone valkoisine hiekkaan laskeutuvine portaineen, vaaleansininen venhe, joka kaarevan sulavana lep?si omilla siloisilla teloillaan, ruispelto polkuineen, vatukko aidan varrella, tuo kukkaspuutarha pellon ja rakennuksen v?lill? ja etup??ss? itse rakennus--se oli kuin hienon naisk?den muodostelemaa.
Mutta samalla l?hti siit? kuin aavistus jostain selitt?m?tt?m?st? surumielisyydest?. Hiljaisena, tyynen? ja v?h?n viile?n? iltana tuntui silt?, kuin olisi sen asukkaan pit?nyt istua k?si posken varassa, p?? alakuloisesti kallellaan, mieless? joku salainen, sanaton kaiho. Laineen loiskina se ehk? toi t?m?n tunnelman, ehk? my?skin haavanlehden lepatus tai p?iv?n heijastus ikkunoihin, joiden takana ei n?kynyt liikett? eik? kuulunut lapsilauman iloista mellakkaa; eik? sit? kuulunut pihamaalla, ei pientarilla eik? rantahiekalla. Ainoastaan silloin t?ll?in avautui joku ovi, narahti puutarhan portti, ammahti lehm? tai yn?hti vasikka, kuului soutua j?rvell? tai askeleita puutarhan hiekassa. Sill? v?lin saattoi olla niin ??net?nt?, niin liikkumatonta ja kuollutta, ett? arka sorsa uskalsi uittaa poikueensa venerantaan ja k?ki lent?? kukkumaan puutarhan aidan seip??seen.
Talon nimi oli Tyynel?.
* * * * *
Oli iltap?iv? keskikes?ll?, alkupuolella hein?kuuta.
Muutamia p?ivi? sitten oli pastori Aarnio saanut kirjeen vanhalta ylioppilastoveriltaan Olavi Kalmilta, joka oli ilmoittanut saapuvansa laivalla t?n??n ja tulevansa h?nen luokseen kes??ns? viett?m??n. Sen johdosta oli h?n l?htenyt venheell? laivaa vastuuseen.
Elli, h?nen vaimonsa, oli j??nyt kotiin j?rjest?m??n taloa siihen kuntoon, kuin harvinaisen vieraan saapuminen vaati.
Koko p?iv?n oli h?n puuhannut siin? toimessaan, puhdistellut huonekaluja, j?rjestellyt kirjoja salin p?yd?ll?, muutellut hiukan kuvia albumissaan, laitellut uutimia uusiin poimuihin, pyyhkinyt tomun kukkain lehdilt? ja asettanut verest? vihre?? vaaseihin. Sitten oli h?n siistinyt oman pukunsa, viiv?ht?nyt hetken aikaa peilin edess? ja katsellut siin? kasvojaan ja vartaloaan.
Pitk??n aikaan ei h?n ollut sit? tehnyt. Siit? oli kauan, kun h?nell? siit? oli ollut mit??n hauskuutta. Ja hiukan uteliaasti h?n nyt silm?ili v?h?n vaaleata muotoaan ja solakkaa, viel? neitseellisen j?ntev?? vartaloaan. Moneen vuoteen ei h?n ollut muistanut sit?, mit? h?nest? joskus oli sanottu, ett? h?n oli miellytt?v?, melkein kauniskin. Ket? varten? Miksi hyv?ksi? Miehens? vuoksi ei h?n muistanut itse??n h?ihins?k??n koristelleensa. Muut ne olivat sen tehneet. Siit? oli muuten viisi vuotta, viisi pitk?? vuotta.
Ja nyt h?n yht'?kki? oli taittanut kukan ja kiinnitt?nyt sen rintaansa. Ja per?ytyen peilin luota muutti h?n sit? pari kertaa, ennenkuin se h?nen mielest??n oikein tuli paikalleen.
T?m?np?iv?inen puuha oli tuntunut h?nest? hauskalta. Tavallisesti ei se h?nt? huvittanut, h?n teki sen virallisesti ja koneellisesti. Teki vain kaikkein v?ltt?m?tt?mimm?n.
Mutta nyt h?n meni puutarhaan ja ker?si siell? kukkaskimpun. Ruohoja ja kukkia valikoidessaan tuli h?n selville sen aatteesta. Vaatimaton ja