Panu: Näytelmä

Juhani Aho
Panu: Näytelmä, by Juhani Aho

The Project Gutenberg EBook of Panu: Näytelmä, by Juhani Aho This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Panu: Näytelmä
Author: Juhani Aho
Release Date: October 25, 2004 [EBook #13849]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PANU ***

Produced by Tapio Riikonen

PANU
Nelinäytöksinen näytelmä
Kirj.
Juhani Aho

WSOY, Porvoo, 1903.

HENKILÖT:
PANU, tietäjä. MARTINUS OLAI, pappi. JORMA, vanha laulaja.
REITA. JOUKO, Panun poika. PANUN EMÄNTÄ. ILPO. ILPOTAR,
Ilpon sisar. VOUTI. PAPIN ROUVA. KAARINA, palvelija.
RAMPA-RIITAN ÄITI. RIITTA, hänen tyttärensä. KARI. KARITAR,
Karin äiti. ANNIKKI, Reidan sisar, orjatar. HELUNA, orjatar.
RAJALAINEN, | KAITANEN, | Kontolaisia. SAVOLAINEN, |
KAINULAINEN, | Kontolaisia, Panulaisia, miehiä, naisia ja lapsia.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Kontojärven pappilan tupa. Perällä ovi. Oven vieressä iso sisään
lämpiävä uuni, jonka takassa palaa pystyvalkea. Seinillä avattavia ja
siirrettäviä luukkuja, luukuissa pieniä laseja ja toisissa kedellä tai
hienoilla päreillä täytettyjä reikiä, joista valo heikosti tunkee sisään.
Vasemmalla pitkä pöytä, yhdestä puusta halaistu, tyvipuoli leveämpi
kuin latva. Pöydällä on paksuja, karkeakantisia kirjoja, ja kuvaraamattu
auki telineen päällä. Yhdellä seinällä Kustaa Vaasan kuva, toisella
Lutheruksen. Leveät penkit seiniä pitkin.
ROUVA (on ripustanut ryijyn uunin kylkeen. Käy levittämään
valkoista liinaa pöydälle) Kaarina, tulehan jo, mitä sinä teet siellä
ulkona?
KAARINA (tulee kopistellen lunta vaatteistaan) Terveisiä
mess--Terveisiä kirkosta--tahtoo aina messuksi mennä--lakasin lunta,
on taas pyry ajanut porstuan täyteen.
ROUVA Ei se lopu lakasemallakaan... Taivas pimeyttä täynnä, ilma
lunta läkähtymäisillään.
KAARINA Vielä siitä selviää ja valkenee.

ROUVA Valenneeko koskaan.--Levitämme, Kaarina, tämän liinan
tähän pöydälle ja asetamme tämän raamatun tähän kastemaljan
viereen--pane jo vettä siihen valmiiksi--nythän se on vähän niinkuin
alttari.--
KAARINA Puhui taas niin mainiosti pastori kirkossa. Sydäntä oikein
sykkyrälle veti. Ei ollut entinen tämän veronen.
ROUVA Onko tullut paljon väkeä markkinoille?
KAARINA Koko aamun niitä on hiihtänyt ja poroilla ajanut. On
saksoja, on Venähen miehiä, on Sunkusta, Vienasta, Savosta... Tuli
Korpivaaralainenkin miehineen. Vaan se oli vähän merkillinen tapaus:
kun kirkkoon mentiin, niin laski alas kirkkoharjulta, vaan miten lie
siinä latu riipaissut, vaikka sauvoillaan vastaan karusti, niin että vaan
vähän mustaa päätä näkyi lumipilven sisästä ... niin toi sen ihan kirkon
rappujen eteen ja jos ei olisi pastori ennättänyt rappusille nousta, niin
olisi alleen kaatanut, mutta nyt suistui itse suulleen hankeen. Kauheasti
kirosi. »Elä kiroo!» huusi pastori ja kättään nosti. »Kiroon kirottuanikin,
joka tielleni asettuu!» huusi toinen. »Ei kirosi kirkonmieheen pysty!»
huusi pastori. Eivätkä ne pysty pastoriin Panun kirot.
ROUVA Panuko se oli?
KAARINA Panupa Panu, Korpivaaran Panu, joka toissa talvena
taioillaan paransi--
ROUVA Kenen hän paransi?
KAARINA (vavahtaen) Ei ketään ... ilman vaan...
ROUVA Kuinka hän olisi taioilla voinut ketään parantaa?
KAARINA Näkyipähän voivan, voudin emännänkin.
ROUVA Mikä häntä vaivasi?
KAARINA Heittäjä nakkeli välistä monta kertaa päivässä niin, että
koko ruumis oli mustelmilla, eikä se siihen saanut apua parhailta

Ruotsin tohtoreiltakaan, kun oli tauti panentatauti; niin kun tuli sieltä
takaisin tänne kuolemaan, niin kutsui vouti Panun ja kun se vei sen
saunaan ja antoi voiteet ja luki luvut, niin ei sen koommin nakellut.
Vaan elkää sanoko, että minä olen sanonut.
ROUVA Kuinkas Kaarina sen kaiken tietää?
KAARINA (katsoo ovesta, nähdäkseen, onko ketään kuulemassa) Ka,
kun minä palvelin voudilla, niin pani Panu lämmittämään saunaa ja
käski keräämään metsästä ukkosen kaatamia puita ja noutamaan vettä
purosta, joka kolmasti maan alatse juoksee eikä sitä tekemään
kelvannut kuin semmoinen, jonka luona ei ole sulhasia käynyt...
ROUVA Eikö niitä ole Kaarinan luona käynyt?
KAARINA (huokaa) Ei ole käynyt.--Kielsi kiven kovaan, ettei saa tulla
saunaan, kun hän kylvettää, muuten uhkasi minut menettävänsä; vaan
minä menin luukun raosta tirkistämään ja siinä oli voudin emäntä
selällään olkien päällä lattialla ja Panu huitoi ja hoki ... kyllä se nyt
laittaa suden tai karhun tai nostaa merestä Turson.--Pelkäisin
pahemminkin, jos en olisi pappilassa piikana.
ROUVA Saattoihan sen Jumalakin parantaa.
KAARINA Ka, saattoi kai, eli Neitsyt Maaria emonen.--Jo tulee!
MARTINUS OLAI (tulee.)
ROUVA Eikös ole soma näin?--Kuules, tiedätkö, mitä tuo Kaarina
minulle juuri kertoi...
OLAI Hän on nyt täällä, vihdoinkin! Oli ajaa minut kumoon kirkon
rappujen edessä. Ne pelkäävät häntä kuin paholaista. Ei kukaan sanonut
häntä tuntevansa, mutta se ei voinut olla kukaan muu kuin Panu.
ROUVA Hän se on, Kaarina tuntee hänet. Hän kertoi, että Panu toisilla
markkinoilla oli täällä taioillaan sairaan parantanut.
OLAI Parantanut?

ROUVA Niin juuri, taioillaan terveeksi tehnyt.
OLAI Kenen?
ROUVA Voudin vaimon.
OLAI Se ei voi olla totta.
ROUVA Niin hän vakuutti.
KAARINA (tulee) Ne ovat nyt täällä ne miehet, jotka pastori oli
kutsunut.
ROUVA Kaarina, kerro pastorille, miten näit Panun parantavan voudin
emäntää.
KAARINA Pyhä Maaria, onko rouva kuitenkin...!
OLAI Miks'et ole sitä ennen kertonut?
KAARINA Hyvä Jumala, nyt te sen Panullekin ... enhän minä...
OLAI Kerro kohta kaikki, mitä tiedät!
ROUVA
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 24
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.