Päiväkirja | Page 7

mit??n l?yt?neet, l?ksiv?t he tiehens?. V?h?n ajan kuluttua rupesimme kulkemaan Sag?h?n p?in, mutta aavalla j??ll? pyysi toverini saadaksensa lev?t?, sill? h?n oli hyvin uninen. Min? tein niinkuin h?n pyysi ja istuin hyv?n aikaa j??ll?, h?nen nukkuessaan; vihdoin her?tin min? h?nen. H?n pyysi taas ett? saisi viel? v?h?n nukkua, sanoen ei voivansa pit?? silmi? auki. Min? annoin h?nen nukkua viel? hetken; sitten her?tin h?nen ja sanoin ett? minun oli vilu. Nyt l?ksimme kulkemaan. Kun olimme Skag?'n pohjoiselle niemelle p??sseet, kohtasi meit? koko joukko ven?l?isi?, jotka pitiv?t ajoa; toverini pistettiin kuoliaaksi minun vieress?ni, ja min? juoksin korkealta vuorelta mereen, joka oli sulana sen juurella. Ven?l?iset eiv?t voineet p??st? luokseni eik? ampua my?sk??n. Min? istuin vuoren loukossa, riisuin keng?t jaloistani, sill? ne j??tyiv?t kokonaan, ja hieroin jalkojani pakkasen t?hden. -- J?lkeen puolip?iv?n tuli toinen partiokunta samaa tiet?, jota mekin olimme kulkeneet. Kun huomasivat minun, astuivat he alas hevosistaan ja rupesivat ampumaan minuun ik??nkuin maaliin, sill?, niinkuin jo sanoin, oli meri s?rkenyt suuren avannon vuoren eteen. Mutta heid?n ampumisensa oli turhaa, sill? kuulat lensiv?t ensin veteen ja sitten vuoreen; min? olin Jumalan turvissa enk? pel?nnyt monta tuhatta vihollista; p?iv?ll? H?nen oikea k?tens? minua varjeli; y?ll? lep?sin H?nen siipiens? suojassa.
Y?n pimeydess? menin taas sielt? yl?s saarelle ja aioin hakea v?ke?, mutta kun kuulin ett? ven?l?iset olivat talossa ja myllyss? ry?st?m?ss?, l?ksin toiselle saarelle menem??n. Matkalla hakkasin min? kiv??rill? l?ven j??h?n, juodakseni siit?, ja samassa seisoi 3 kasakkaa vieress?ni. Nousin yl?s ja t?ht?sin heihin, ja he ratsastivat takaisin saarelle, niinkuin piru olisi heit? takaa ajanut. Menin er??lle korkealle vuorelle, taitoin kuusenoksia alleni sek? ylleni, ja makasin n?in puolen y?t?, vaikka oli niin kylm? ett? ruumis ja sielu vapisivat. Nousin sitten ja marssin paljain jaloin 2 peninkulmaa; keng?t minun t?ytyi kantaa kainalossa, sill? ne olivat aivan j??tyneet, eik? minulla ollut sukkia eik? muitakaan vaatteita vaihettaviksi. J??, jota my?den kuljin, oli kulkuj??t?; ja kun v?list? jalkoihin koski, niin ett? kaaduin, saivat p?? ja k?det ottaa vastaan. Jokainen askel noilla 2:della peninkulmalla oli verell? merkitty. Kun p?iv? koitti, astuin min? maalle Getan vuorelle, enk? muuta edess?ni n?hnyt kuin kuolemaa pakkasesta tai n?l?st?. Istuessani kivell?, ajattelin viel?: Oi noita hulluja talonpoikia, jotka eiv?t ole ymm?rt?neet k?tke? itse?ns? n?in tihe??n mets??n ja kaukaiseen paikkaan. Astuin taas muutamia askeleita mets??n p?in, ja nyt huomasin sek? suuria ett? pieni? j?lki?. Niinkuin lintu-koira juoksin sinne t?nne, ja tulin vihdoin virvist? tehdylle t?llille, johonka talonpojat olivat tavaransa vieneet. Mutta vihollinen oli jo sinne l?yt?nyt. Min? seisoin heinill?, jotka vihollinen oli t?llist? ulos heitt?nyt; ja kun heittelin heini? jaloillani, p??si n?kyviin vanha s?kki, ja sen pistin min? alleni. Kun viel? v?h?n heini? k??ntelin, l?ysin leiv?n ja pienen rasian, joka puoleksi oli voilla t?ytetty. Mieleeni muistui Danielin sanat leijonan-luolassa: Herra ajatteletko viel? minua. Hiili? l?ysin my?skin, ja n?in sain valkean ??ress? l?mmitt?? kenki?ni. Mutta niin pian kuin ne jalkaan sain, kuulin vihollisten ??nt?. Heitin kohta lunta valkeaan ja astuin takaperin meren rannalle, ett? n?ytt?isi kuin olisin sielt? tullut. Menin ensin er??sen loukkoon, jonka j?? oli luonut vuoren alle, mutta mieleeni heti juolahti ett?, jos vihollinen tulisi loukon suulle, olisin min? helposti vangittu, eik? t?m? ensink??n ollut aikomukseni. Astuin siis ulos j?lleen ja laitoin muskettini sek? pistolit reilaan. K?velin sitten edestakaisin vuoren alla, sill? vilu vaivasi minua suuresti. Kun riisuin keng?t jaloistani, olivat n?m? juuri kuin paleltuneet nauriit, valkoiset aina polveen asti. Kokoilin kohta lunta ja hieroin jalkoja, siksi ett? olin l?mmin ja v?synyt. Panin sitten taas rikkin?iset sukat jalkaan, k?velin ja hieroin uudestaan. Ehtoolla kohtasin talonpojan, jonka seurassa oli pieni tytt?. Pyysin ett? h?n seuraisi minua, mutta h?n sanoi, ett'ei h?n voinut tehd? sit? lapsensa t?hden, joka oli aivan paleltunut, niin ett? h?nen t?ytyi l?hte? kyl??n, vaikkapa vihollinenkin olisi siell?. Kun miehest? erosin, l?ysin v?h?isen polun, jonka ven?l?iset hiljakkoin olivat tehneet. V?h?n aikaa sit? my?den astuttuani, tulin taas v?h?iseen vuoren-loukkoon, johon oli k?tketty 2 tynnyri? kuivattua lihaa ja tynnyri kuivaa leip??. Kiitt?en Jumalaa, joka niin ihmeellisesti minua johti, pistin 10 leip?? ja pari liha-kappaletta s?kkiini. Nuotta-repaleessa l?ysin viel? v?h?n villojakin, jotka vihollinen oli sinne j?tt?nyt; ne pistin kenkiini, ja tuntui se sangen hyv?lt? kipeille jaloilleni. Taas marssin kappaleen matkaa, ja tein sitten rannalle nuotio-valkean, jonka ??reen j?in 3 p?iv?? lep??m??n. Tyhjensin my?s kranaattini, heitin ne valkeaan ja sitten j??lle, joka niiden alla suli niin, ett? sain vett? janoni sammuttamiseksi. Koska en en?? kuullut vihollisten melua ja jyrin??, l?ksin min? Dyng?'lle, minne muutamat ihmiset olivat kotia tulleet. Kun olin istunut muutamia tuntia l?mpim?ss?, k?viv?t jalkani niin huonoiksi, ett? yksi mies kummallakin puolella talutti minua Finstr?m'iin er??n lesken luo, minne saavuin 3 p. Maaliskuuta.
Siell? minulla oli sama ilo kuin Elialla Zareptan lesken luona. -- Vihollinen oli ry?st?nyt yli koko Ahvenanmaan ja leskelt? my?skin, mutta h?nen oli kuitenkin onnistunut k?tke? lumikinoksiin, l??v?n laattian alle ja muualle senkaltaisiin paikkoihin tynnyri jauhoja, tynnyrillinen leipi?, leivisk? voita ja kaksi leivisk?? juustoa sek? tynnyri herneit?. Vihollinen oli vienyt koko karjan, mutta el?imet tulivat v?h?n