Orjien vapauttaminen Pohjois-Amerikassa

Orjien vapauttaminen
Pohjois-Amerikassa

The Project Gutenberg EBook of Orjien vapauttaminen
Pohjois-Amerikassa
by Alexandra Gripenberg This eBook is for the use of anyone
anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You
may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project
Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.net
Title: Orjien vapauttaminen Pohjois-Amerikassa
Author: Alexandra Gripenberg
Release Date: August 29, 2005 [EBook #16621]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ORJIEN
VAPAUTTAMINEN ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.

ORJIEN VAPAUTTAMINEN POHJOIS-AMERIKASSA

Kirjoittanut Alexandra Gripenberg.
Ensimmäisen kerran julkaissut Kustannusosakeyhtiö Otava 1892.

Tämä lyhyt esitys orjien vapauttamisesta Pohjois-Amerikan
Yhdysvalloissa on kirjoitettu siinä toivossa, että se voisi olla
lukemisena varttuneemmalle nuorisolle sekä kansanopiston oppilaille
heidän harjoittaessaan historian opintoja. Jos se, niin puutteellinen kuin
se onkin, voisi jossakin määrin herättää myötätuntoisuutta niinhyvin
yhtä maailmanhistorian merkillisimpää tapahtumaa kuin niitä aatteita
kohtaan, jotka siitä saivat eloa, olisi tarkoitus täytetty.
Lähteinä on käytetty: American Polities by Alexander Johnston. -- Acts
of the Anti Slavery Apostles by Barker Pittsbury. -- Anti Slavery
Remimiscenses by Elisabeth Buffum Chace. -- Sen ohessa suusanallisia
ja kirjallisia tiedonantoja useilta vielä eläviltä orjuuden vastustajilta.
_Tekijä._

Jokaisessa jalossa aatteessa on kehoitusta hyvään. Senpä tähden sen
historia yhä edelleen vaikuttaa jalostuttavasti ihmiskuntaan, vaikka se
tarkoitusperä, jota varten työskenneltiin, jo aikoja sitten olisikin
saavutettu, ja vaikka aate on taistellut epäkohtia vastaan, jotka ovat
vallinneet ainoastaan muutamissa kansakunnissa.
Jos kohta orjuutta meidän maassamme oli olemassa ainoastaan hyvin
pitkiä aikoja sitten, eikä siis mitään työtä semmoista epäkohtaa vastaan
ole tullut kysymykseen uudempina aikoina, on kuitenkin meille
valaisevaa tutustua siihen suurenmoiseen ja mahtavaan kamppailukseen,
jonka jalot miehet ja naiset Amerikassa taistelivat orjain
vapauttamiseksi isänmaassansa. Se on tosin paljastava mitä hirveimpiä
siveellisiä hairahduksia, joihin saattaa joutua syypääksi kansakunta,
kun se luuloiteltua hyötyä varten rohkenee ruveta nukuttelemaan omaa
oikeuden-tuntoansa. Mutta se on samassa osoittava meille, mitä kansa
voipi tehdä omaksi parannuksekseen, kun kaikki sen siveydelliset

voimat herätetään taistelemaan oikean ja hyvän puolesta.
* * * * *
Kuten tunnemme, tulivat Pohjois-Amerikan erämaat raivatuiksi
viljelykselle englantilaisten protestanttien, n. s. puritaanien, kautta,
jotka 1500- ja 1600-luvuilla lähtivät pakoon niitä vainouksia, joiden
alaisina he olivat omassa isänmaassansa. Uskoansa he eivät tahtoneet
kieltää, vaan lähtivät mieluummin ulos pauhaavalle valtamerelle ja
pystyttivät majansa erämaihin, joissa petoeläimiä ja vihollisia
indiaaneja vilisi heidän ympärillään. Siellä rakensivat he ensiksi
hajanaisia kyliä, jotka sittemmin kasvoivat kukoistaviksi siirtokunniksi
ja nykyhetkeen saakka ovat säilyttäneet leiman perustajiensa
uskaliaasta, toimekkaasta hengestä. Eri siirtokunnat tekivät vuonna
1643 sopimuksen, jonka kautta he yhtyivät vapaasen valtioliittoon, joka
sai nimekseen Uuden Englannin Yhdys-Vallat. Nämä olivat toista sataa
vuotta edelleen Englannin alusmaina ja maksoivat emämaalle runsaat
verot. Mutta kun alituisten sotien kautta Englannin valtiovelka
alinomaa kasvoi, kieltäysivät siirtokunnat suorittamasta veroa. Tämän
johdosta syntyi niiden ja emämaan kesken sota, joka päättyi siten, että
siirtokunnat irtautuivat Englannista ja muodostivat 1783 itsenäisen
tasavallan, jolle tuli nimeksi _Pohjois-Amerikan Yhdys-Vallat_.
Tämän vapautus-sodan perästä uusi tasavalta nopeasti vaurastui
väkiluvun ja varallisuuden puolesta. Uudis-asutusten ja valloituksien
kautta voitettiin joukko uusia alueita, ja yhä enemmän siirtokuntia yhtyi
liittovaltioon. Tässä oli piankin neljättäkymmentä eri valtiota, jota
kutakin hallitsi lainsäätävä kokous. Liittokuntaa eli Unioonia hallitsi
kolmeksi vuodeksi valittu presidentti yksissä neuvoin n. s. kongressin
kanssa, johon kaikki valtiot lähettivät edusmiehensä.
Mutta vaikka valtiot ulkonaisesti muodostivat yhden kokonaisuuden,
löytyi paljon erilaisuutta niiden asukkaiden kesken. Pohjoisten
valtioiden väestö oli melkein siltänsä syntyperää Englannista ja muista
sen sukuisista maista. He tunnustivat protestanttista uskontoa, olivat
uutteria ja toimekkaita. Heitä elähytti luja vapauden-tunne, jonka olivat
perinneet esi-isiltään ja jonka heidän tottumuksensa itsehallintoon ja
omaan apuun oli kasvattanut ja kehittänyt. Eteläisten valtioiden väestö

päin vastoin oli suurimmaksi osaksi syntyänsä katolilaisista kansoista
Etelä-Euroopassa. He olivat mukavuutta ja ylellisyyttä rakastavia,
kammoivat työtä ja puuttuivat sitä pontevuutta ja vapauden-tunnetta,
josta pohjois-valtioiden asukkaat olivat tunnetut. Nämä erilaisuudet ja
eroitus ilmanalassa oli myös vaikuttanut suuren eroavaisuuden
elatustavoissa Pohjan ja Etelän välillä. Edellinen rupesi
maanviljelykseen, käsitöihin ja tehdasliikkeesen, jotka antoivat työtä
vapaalle työväen-luokalle. Jälkimäinen elätti itseään sokuriputken,
riisin ja puuvillan viljelyksellä suurilla n. s. plantgeillaan eli maatiloilla,
joissa työt tehtiin neekeri-orjain kautta.
Orjuutta oli löytynyt jo Amerikan siirtokuntien aikaisimpina päivinä
kaikissa valtioissa, paitsi Massachusettsissa ei. Se oli ilmestynyt
inhoittavana kasvannaisena tuohon nuoreen ja voimalliseen kansaan, ja
Englannin laki oli sen tunnustanut oikeutetuksi. Vähitellen oli se
kuitenkin tullut lakkautetuksi Ohio-joen pohjoispuolella olevissa
valtioissa, ja tämänniminen valtio oli edelleen kauvan aikaa rajana
»vapaiden valtioiden» ja »orjavaltioiden» välillä. Asian kanta lienee
tullut lain kautta vahvistetuksi v. 1808. Etelässä sitä vastoin levisi
orjalaitos yhä suuremmalla vauhdilla, mikäli puuvilla-teollisuus
kehittyi. Alinomaa muistutettiin, minkä suuren voiton tämä järjestelmä
saattoi maalle, sekä tuon suoranaisen rahaa tuottavan afrikalaisen
orjakaupan että myöskin sen äärettömän työvoiman kautta, jonka orjat
toivat maahan. Arveltiin, että ilman tätä työvoimaa maanviljelys ja
teollisuus olisi joutunut häviöön Etelässä, jossa kuuma ilmanala muka
teki kaiken työn valko-ihoisille ihmisille mahdottomaksi. Mustan
työväen käyttäminen muilla kuin orjuuden perustuksilla olisi ollut
maanomistajain perikato, sillä neekerit tekivät sekä peritystä