Naimisen juoruja


Naimisen juoruja, by Pietari P?iv?rinta

The Project Gutenberg EBook of Naimisen juoruja, by Pietari P?iv?rinta This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Naimisen juoruja Kuvaelma kansan el?m?st?
Author: Pietari P?iv?rinta
Release Date: May 7, 2007 [EBook #21347]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAIMISEN JUORUJA ***

Produced by Tapio Riikonen

NAIMISEN JUORUJA
Kuvaelma kansan el?m?st?
Kirj.
P. P?IV?RINTA
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1882.

JOHDANTO.
Er??ss? paikkakunnassa on muiden joukossa kaksi talonpojan taloa; Kolkkila on toisen ja Kirril? toisen nimi. Talot ovat siksi liki toisiaan, ett? talojen asukkaat tuntevat hyvin toisensa -- sis?llisestik?? ei, ei, niin tarkoin eiv?t he ainakaan kaikin tunteneet toisiansa, vaan tuo tunteminen oli paremmin ulkonaista tuntemista, nimitt?in semmoista tuntemista, kuinka rikkaita kummankin talon asukkaat olivat, kuinka paljon heill? oli maallisia tavaroita, kuinka paljon heill? oli lapsia, kuinka he olivat komeoita, kuinka paljon heill? oli kunniaa j.n.e., semmoista tuntemista oli ainaki suurimmalla osalla noiden talojen asukkailla toisistansa. Kertomuksessamme nimit?mme kummankin talon is?nt?? talojensa nimell?, toista Kolkiksi ja toista Kirriksi.
Katselkaamme kummankin noiden talojen sek? sis?llisi? ett? ulkonaisia asioita erikseen.
Kolkkila oli viel? velkainen talo ja sen is?nn?ll? ja em?nn?ll? oli niin paljon lapsia, ett? heit? m??ritt?v? luku oli l?hinn? kymmenen numeroa, alhaalta p?in lukien. Lapset eliv?t kaikki ja olivat terveit? ja virkkuja lapsia; heist? oli toiset isompia, toiset pienempi?, tiettyp? se. Talon is?nt?v?ki olivat tyhj?st? alkaneet el?m?ns?, jonka vuoksi eiv?t he viel? olleet saaneet kaikkia velkojansa maksetuiksi. Mutta Kolkki oli laittanut maansa ja koko taloutensa hyv??n voimaan. Sent?hden tulivat he ison lapsilaumansa kanssa hyv?sti toimeen, semminkin kun hyv? j?rjestys oli kaikissa talouden toimissa heid?n alituisena apunaan. Kaikki heid?n lapsensa olivat puhtaissa ja terveiss? vaatteissa, eik? heid?n el?m?st??n eik? toimeen-tulostaan puuttunut mit??n, sill? ne oli aina kodista saatavina, jos kohtakin viel? velkaakin oli. Kolkki oli niit? miehi?, joihin nouseva valistus alkoi tunkea s?teit?ns? ja l?mmitt?? ja el?hytt?? j?ykk?? suomalaista rintaa. H?nelle tuli useammat sanomalehdet ja nuorta kirjallisuutta rakasti h?n hartaasti. Sent?hden osti h?n aina parhaat ilmestyv?t kirjat ja kirjastonsa paisui ajan pitk??n melkoiseksi kirjastoksi. H?n oli v?ltt?v? kirjoitus- ja laskumies ja mit? h?n itse osasi, sit? h?n opetti lapsillensakin. Kaikki h?nen lapsensa olivat hyvi? lukijoita ja kotona oleva kirjasto tuli heille rakkaaksi ja suureksi el?m?n ohjeeksi. Vanhemmat rakastivat kesken?ns? toisiansa ja lapsiansa, ja lapset vuorostaan vanhempiansa.
Kaiken tuon ulkonaisen el?m?ns? tiet?en ja tuntien perheens? sis?llisenkin tilan, piti Kolkki itse?ns? ja perhett?ns? -- ihmisin?. Usein h?n tunsi sis?llist? iloa ja rauhaa tyk?n?ns? siit?, ett? h?n ihmisen?, kansalaisena ja perheen is?n? on t?ytt?nyt kalliin kutsumuksensa. H?nen ilonsa tuli oikeen t?ydelliseksi silloin, kuin h?n huomasi ison, terveen lapsilaumansa, sill? h?n huomasi silloin, ett? Jumalakin h?nt? rakastaa, koska on uskonut h?nelle niin paljon lapsia. V?liin kun joku suuttui Kolkille, soimasi h?n h?nt? tavallisesti -- ainakin takapuolella -- velkakirjoilla, mutta Kolkki ei tuommoisista, mielest?ns? tuhmista puheista, ollut mill?ns?k??n, vaan antoi ne menn? toisesta korvasta sis?lle ja toisesta ulos. Kaikki kunniakkaat ja tunnolliset ihmiset kunnioittivatkin Kolkkia kunnollisena ja tunnollisena kansalaisena ja perheen is?n? ja tuo oli enempi Kolkin mielest? kuin tuhmien ihmisien parjaaminen ihan viattoman asian t?hden. Lyhyen kuvauksemme t?ydent?miseksi ja lopulliseksi selitykseksi saatamme sanoa, ett? Kolkki oli uuden ajan, oli edistyspuolueen miehi?, sanan t?ydellisess? merkityksess?, ja siit? selv?st? syyst? oli h?nen v?kens? my?s henkisiss? riennoissa eteenp?in pyrkivi?.
Kirril? oli suora vastakohta Kolkkilalle sek? ulkonaisissa, ett? sis?llisiss? suhteissa. Kirri oli is?lt??n perinyt talon velattomana ja viel?p? valmiita rahojakin. Kirril?n is?nt?v?ki oli niin kitsasta ja visua laatua, ett? siin? oli ty?, tuska, jos he raskivat oikeen sy?d??n. Em?nt? oli niin saita ja visu, ett'ei h?n raskinut sormeaan nuolasta, kun h?n maito-astioitaan kuoriessa sormellaan pyyhki viimeisi? p??llisen hituleita kermap?ntt??n, vaan h?nell? oli leip?-siivuja aina varalla, joihin h?n pyyhki sormensa, sitten h?n pirosteli hienoa suolaa tuon voiteluksensa p??lle ja antoi ne sitten lapsillensa voileiv?n nimell?.
Is?nt? taas oli niin saita, ett'ei h?n koskaan olisi raskinut maksaa ty?miehille palkkaa, jonka he kyll? olivat kovalla ty?nteollansa ansainneet. Jokaisen ty?miehen palkan maksun aikana oli Kirrill? riitaa ja kinaa ty?miestens? kanssa, ja kun h?n lopen ei p??snyt puuhun eik? pitk??n, vaan h?nen t?ytyi kun t?ytyikin maksaa tavallinen maassa kulkeva palkka, vannoi h?n tavallisesti silloin, ett'ei h?n kuuna herran valkeana ota en??n ty?h?ns? noin korkean palkan ottajaa. Tuon valansa vannoi h?n joka ty?miehelle, jolle h?n vaan palkkaa maksoi, mutta tuo vala ei kumminkaan pit?nyt paikkaansa, siit? pienest? ja yksinkertaisesta syyst?, kun h?n kumminkin tarvitsi ty?miest? usein. Vaikka h?nell? oli rahoja lainoissa, oli h?nell? kuitenkin niin huonot ja ketuset talouden kapineet ja muut ty?kalut, ett? h?n n?ytti paremmin k?yh?lt? kuin rikkaalta el?j?lt?; h?n n?ytti varojensa keskell? k?rsiv?n puutosta. H?n selaili melkeen joka p?iv? velkakirjojansa ja laski lukua p??ss??n, kuinka paljon ne kasvua tuottivat, ja tuossa joka-aikaisessa ty?ss??n oli h?n niin varttunut rahojen kasvun laskuun, ett'ei sit? laskumiest? ollut, joka olisi h?nen saanut pennink??n h?pe??n. Kun joku velallinen maksoi Kirrille