Minkä mitäkin Tyrolista

Mink? mit?kin Tyrolista

The Project Gutenberg EBook of Mink? mit?kin Tyrolista, by Juhani Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Mink? mit?kin Tyrolista
Author: Juhani Aho
Release Date: October 18, 2004 [EBook #13779]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINK? MIT?KIN TYROLISTA ***

Produced by Tapio Riikonen

MINK? MIT?KIN TYROLISTA
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1921.

SIS?LLYS:
Polkupy?r?ll? Reinin rantoja Kuvauksia Sweitsist?: Ihannemaa Valokuva Sweitsist? Yl?s alpeille Mink? mit?kin Tyrolista: Tulo Tyroliin ?Ensi-ilta? Tyrolilainen kyl? Menoja ja tapoja Tulva ja sen tuhot Kohti korkeuksia Korkeudessa Ty?n orjia

POLKUPY?R?LL? REININ RANTOJA.
Polkupy?r? ja Reinin rannat--ne nyt eiv?t oikeastaan sovi yhteen. Yksi maailman runollisimpia ja romanttisimpia seutuja ja tuo vihoviimeisten aikain keksint?, tuo kaikista uusin kulkukapine, jonka rumuudesta ja ep?runollisuudesta on niin paljon puhuttu. Pienen aasin sel?ss? tai sukkelajalkaisen kimon rattailla, jalkaisin tai korkeintaan laivassa-- siin? ne kulkuneuvot, joita esteettisen matkailijan sopii k?ytt??...
Mutta siit? huolimatta on polkupy?r? kuitenkin hyvin sopiva ja runollinenkin kulkuneuvo juuri Reinin rannoilla.
Meit? oli kaksi seikkailijaa Suomesta, jotka olimme keskell? talvea, loppupuolella maaliskuuta, saaneet p??h?mme l?hte? py?r?ilem??n. Miehenkorkuiset kinokset estiv?t kotona satulaan astumasta. Pantiin py?r?t rekeen ja ajettiin asemalle. Oli kirkas pakkasaamu, hanget kimaltelivat ja huurteisina seisoivat mets?t. Tuntui turhalta l?hte? kauniimpia maita hakemaan, tuntui mahdottomalta l?yt?? ihanampaa, puhtaampaa, ylev?mp?? ymp?rist?? kuin on kirkas, paisteinen aamu maaliskuun Suomessa. Eik? niit? oikeastaan ole l?ytynytk??n.
Mutta siit? huolimatta ovat Reinin rannatkin ihmeen ihanat!
Tiet?? olevansa Taka-Lapissa, kun l?htee Suomesta etel??n keskell? talvea. Hangossa on meri j??ss? niin pitk?lle kuin silm? kantaa. Entinen Amerikkaan aikova ukko py?r?hti takaisin Pohjanmaalle, kun j??tyneen meren n?ki; me puhkasimme Murtajan saattamina j??n, niin ett? hileet kahden puolen helisi. Tuskinpa on kaikesta paljosta n?ht?v?st? huolimatta ulkona Euroopassa, kaikesta suurenmoisesta liikkeest? ja ihmisvoiman voitollisista ponnistuksista huolimatta, montakaan niin vaikuttavaa n?ht?v?? kuin n?hd? suurten rautaisten laivain, paksua, vihaista, mustaa savua tupruten, murtautuvan j?iden saartamasta Suomilinnasta ulos It?meren aavoille, vapaille ulapoille. Kuva pienen, kaikilta tahoilta saarretun kansan taistelusta olemassaolonsa, vapautensa ja itsen?isyytens? puolesta, sill? mit? olisimme, jos meilt? olisi Hangon v?yl? tukittu? Sent?hdenp? me nyt, ajoipa kaakkonen tai it? melkein kuinka suuria j??joukkoja tahansa Hangon kallioita vastaan, aina niiden l?pi tavalla taikka toisella joko murtaumme tai pujottelemme. Ja pohjoistuuli, tuo kotoinen vihainen viimamme, se on t?ss? kuitenkin meid?n vapautemme paras yst?v? ja apumies, pannen suuret ulapat imem??n saartavia j??joukkoja pois rannoiltamme ja murtaen ne palasiksi aaltojen myll?k?ss? ulompana merell?.
Olisi luullut olevansa napamerill? semmoisina kuin niit? on kuvissa n?hnyt, kun muutamia tuntia kest?nyt luja j?? oli loppunut ja laiva kellui sulassa meress? j??m?hk?leiden keskess?. Ja ihana oli n?ky, kun viheri? meri lainehti, t?ynn? valkoisia, auringon valossa heloittelevia j??lauttoja, jotka samalla olivat kuin hajoitettuja, pakosalle ajettuja sotajoukkoja, joita laiva ei en?? v?litt?nyt v?ist??k??n, vaan suuntansa kerran otettuaan armottomasti puski selk??n ja sivuun, voitollisesti niiden yli ja ohi rynn?ten.
Mutta tullaksemme nyt Reinin rannoille...
K?lniin oli viel? rautatiet? ajettava ja sielt? vasta oli varsinainen py?r?matka aloitettava. Tanskassa olivat tiet m?r?t ja luntakin satoi. Vihmoi sit? viel? Hampurissa, ja kun meid?n K?lniss? vihdoin oli satulaan hyp?tt?v?, niin siell?kin tipahteli taivaalta valkoisia, kotoisia hiuteita. Mutta se suli kohta ja teki ilman vain viile?ksi ajaa.
Py?r? on mukava ja tarkoitustaan hyvin vastaava sille, joka tahtoo k?yd? v?h?n l?hemmin tutustumaan niihin seutuihin, joiden kautta h?n kulkee. Sopiihan sit? junallakin kulkea ja helposti ja mukavastihan nyt yleens? kuljetaan. Mutta vaikka uudenaikaiset kulkuneuvot ovatkin helpottaneet matkustamista ja siihen niin monia houkutelleet, on matkustaminen kuitenkin kadottanut suuren osan vieh?tyst??n juuri niiss? seuduissa, joissa on eniten n?ht?v??. Nykyaikainen rautatiematkustaja tulee matkoiltaan usein yht? viisaana takaisin kuin h?n l?htikin. Matkansa p??paikoista h?n tietysti hy?tyy, mutta matkan varrelta ei h?nell? juuri ole muita vaikutuksia kuin muutamia h?t'h?t?? n?htyj? maisemia ja ohi kiit?vi? kyli? ja kaupunkeja. Tien varsi pienine yksityiskohtineen, ihmiset ja el?m? eri seuduissa--kaikki se j?? rautatievaunun ikkunasta n?kem?tt?, mutta p??see t?yteen arvoonsa polkupy?r?ll? kulkiessa.
Oli iltap?iv?, kun ulkopuolella K?lnin etel?ist? porttia Bonniin viev?n viertotien alkup??ss? nousimme py?rillemme. Hetki ei nyt ollut juuri juhlallinen, mutta hauska se oli. Oli vihdoinkin p??sty alkuun, p?iv? oli viile? ja kirkas, tuuli my?t?inen ja tie mainio. Keinuttuamme laivassa, t?risty?mme rautatiell? ja kyll?stynein? suurten kaupunkien meluun oli meid?n sanomattoman suloista istua satulassa, notkahtelevien vieterien p??ll? ja hengitt?? raitista kev?tilmaa. Tie kulki leve?n?, pitk?n? nauhana etel?? kohti, maa oli tasaista ja lakeaa ja vasta et??mp?n? tuolla edess?p?in siinteli seesteisen ilman l?pi kukkuloita ja vuorensel?nteit?. Tie kulki peltojen ja vainioiden halki, ja kaikkialla olivat maamiehet ty?ss? auroineen ja karheineen kev?tkylv?j? tehden. Ei n?ytt?nyt vaikealta tuon pehmoisen, murakan maan penkominen. Ei sit? ollut routa kuohuttanut, eiv?t siin? kivet haitanneet. Mutta siksi se onkin kuin siistin em?nn?n salin lattia, johon h?n on parhaat mattonsa levitt?nyt. Ei rikkaa, ei roskaa, ei takkuisia ojanreunoja, ei koukeroisia vakoja, vaan kaikki suorakulmaista, melkein turhantarkkaa, niinkuin lakaistua, peltotilkut maanlaadun ja kylv?n mukaan eriv?risi?: ruskeita, harmaita, viheri?isi?. Eik? mets? miss??n haittaamassa, ei kylm?? korpea