Marjapojat | Page 2

Theodolinda Hahnsson
marjatuokkosensa rahille ja meni ruokap?yd?n ??reen, johon istui sy?m??n, mit? siin? tarjolla oli.
?iti tuli samassa sis?lle. -- No, johan sin?kin olet kotona; miss? marjasi ovat? Ehk? et taas l?yt?nytk??n mit??n?
-- Mit?p? nuot tuolla rahilla ovat?
-- No onhan siell? v?h?n marjoja sinulla, -- puhui ?iti leppe?mm?ll? ??nell?. -- Mene oitis sy?ty?si viem??n ne kaupunkiin, etteiv?t litisty.
-- En tied?, viitsink?.
-- Kyll? viitsim??n saadaan.
Jojun huuli meni v?h?n lerpalleen, mutta h?n ei puhunut mit??n, nousi vain ruualta, otti tuohisensa, l?ksi sanaakaan sanomatta ulos ovesta ja paiskasi sen lujasti kiinni.
-- Sit? sisua, selk??si tarvitsisit, -- huusi ?iti, hyp?ten h?nen j?lkeens?. -- Muista, ett? pyyd?t markka kolmekymment? kannusta.
Poika meni ja oli harmissaan. H?n oli ynse? melkein aina, koska kaikki h?nt?kin ynseydell? kohtelivat. Mutta kulkiessaan muistui Sakki h?nen mieleens?, tuo kummallinen poika, joka h?nelle osotti hyvyytt?, ilman ett? itse sai siit? pienint?k??n hy?ty?.
Samassa h?n n?ki edess??n er??n kotikyl?ns? akan, joka tavallisesti torui kyl?n lapsia ja jolle lapset tekiv?t tepposia juuri siksi, ett? t?m? aina oli valmis suuttumaan. Nyt Joju unhotti kaiken harminsa, unhotti Sakin hyvyyden, ja rupesi vain tuumimaan, miten voisi tehd? jonkunlaista kuria akalle.
Maantien varrella sijaitsevan kartanon puutarha-aidan rakosista pist?ysi ulos sireeninvesoja, ja Joju sieppasi muutamia suuria lehti? taskuunsa sek? kulki hiljakseen akan per?ss?. V?h?n matkaa kartanosta kasvoi maantien molemmilla puolin tihe? kuusimets?. Joju juoksi mets??n, ja jouduttuaan aivan akan kohdalle, h?n asetti lehden suunsa eteen ja pamahutti sit? niin, ett? akka h?tk?ht?en katseli ymp?rilleen, mutta l?ksi, kun ei mit??n n?kynyt, j?lleen kulkemaan. Joju hiipi yh? mets?ss? maantien varrella ja paukahutteli tuon tuostakin sireenin lehti?, siksi ett? kaikki olivat lopussa. Nyt h?n l??h?tt?en juoksi muijan per?ss? ja huusi: -- Odottakaa, Reetta muori, pelk??n niin helkkaristi, kun tuolla ammutaan mets?ss?. Sotilaat luulemma siell? pit?v?t leikkisotaa.
-- Hyv?nen aika, mihink? t?ss? nyt joudutaan? Ovat minun jo pel?stytt?neet aivan hukkaan, kun en k?sitt?nyt, mist? se pauke tuli. Jospa t?ss? edes olisi torppa, johon suojaan p??sisi.
-- Niin, Reetta muori, kyll? teid?n hullusti k?y, ellei leikkisota jo ole loppunut. Mutta min? rienn?n kaupunkiin, ett? saan marjani kaupaksi. Hyv?sti, muori!
Joju riensi marjoineen kaupunkia kohti, mutta muori j?i miettim??n tuota ep?ilt?v?? ampumista, ja vihdoin h?nelle selvisi, ett? koko ampuminen "oli kun olikin vain Joju-ilki?n temppuja".

II.
-- Hyv?? p?iv??! Onko meid?n Ruskasta t??ll? n?kynyt?
-- On. Sakki juuri vast'ik??n sanoi, ett? muona-Matin Ruskanen tuolla portin takana ammuu, ja min? k?skin h?nen laskemaan sen karjapihaan, siksi kunnes h?n joutuisi saattamaan sit? kotia.
-- On niist? el?vist? se vastus n?in kuumalla varsinkin, kun k?rv?sparvien h?tyytt?m?n? juoksevat minne milloinkin. Mutta mill? t?ss? k?yh? el?isi, jollei maitotippaa olisi lapsilleen antaa? Kyll? t?ss? vastus sittekin on, kun lehm?nkin elannosta on p?iv?ty?t teht?v?t.
-- Niin kuinkas sitten, ei suinkaan ilmaiseksi.
-- No semmoiset kun provasti saisivat kyll? ilmaiseksi antaa k?yh?n muonamiehen lehm?n k?yd? pappilan laitumella.
-- Kyll? sitten lehmi? ilmaantuisi pappilan hakaan niin monta, ettei en??n omille olisi ruohonkorttakaan.
-- Niin, sopii sinun puolustaa, kun olette hyviss? varoissa; mutta toista meid?n on.
-- Ty?ll?mme mekin el?mme, ja kaikin kokoomme sen mukaan, kuin voimia riitt??.
-- Mill? sit? lapset kokoovat?
-- Hannes meid?n on jo renkipoikana, ja Sakki saa hyv?n p?iv?palkan marjojen poimimisella.
-- Mit? niill? marjoilla saa. Olen itse joskus pyh?-iltoina poiminut ja vienyt kaupunkiin, mutta ne menev?t kokoon, ja sitte ei niist? saakkaan sit? hintaa, mit? pit?isi saada, vaan rouvat sanovat: "ne ovat litistyneit?, ei ne ole friski?", -- min? viisi heid?n "friskist??n", sanoin vain: ellei kelpaa, niin saa olla kelpaamatta, itselleni ne ainakin kelpaavat, -- ja siihen j?tin koko rouvan ja toin marjani kotia. Hukkaan sinne menisin p?ivi?ni panemaan.
-- Joka paljon pyyt??, ei mit??n saa, sanoo sananlasku. Olisit myynyt sill? hinnalla, mink? rouva olisi antanut, niin varmaan olisit kuitenkin saanut vaivasi palkituksi.
-- Mutta kas kun en viitsinyt antaa.
-- Meid?n Sakki on koonnut jo 50 markkaa pelkill? mansikoilla.
-- Hyv?nen aika! Ei Joju vain viitsisi, enk? min? liioin. Olemmekin is?n kanssa tuumineet, ett? syksyll? muuttaisimme Helsinkiin; siell? sit? kuuluu sent??n aina saavan paremmin ty?n ansiota.
-- Luuletko? Ep?ilen min? vain. Kyll? t??ll? v?hemm?ll? toimeen tulee. Jos tulot ovat tavallaan niukemmat, niin saattaahan t??ll? lehm?n pit??, kun ahkeraan kokoo lehti? talven varaksi. Ja kun sitten viel? on perunamaata, niin siin? jo on s?rvint? sen verran kuin meik?l?iset tarvitsee. Lapsetkin suuressa kaupungissa joutuvat kaikenlaisiin viettelyksiin.
-- Oli mit'oli mutta kyll? sinne muutamme.
-- Katsokaa, ?iti, miten suuria mansikoita olen l?yt?nyt niitynpientarelta!
-- No katsoppas vain Sakkia, niit? varmaan on koko kannu! sanoi muona-Matin vaimo.
-- On kyll?. Joka p?iv? h?n marjoja ainakin tuon verran kotia tuo.
-- K?skek?? Jojuakin marjaan, hauskempi olisi yhdess? poimia, ja huomenna veisimme marjat pappilaan, -- sanoi Sakki.
-- Kai sin? siell? jo joka paikan olet kohlinut. Ei suinkaan maksa vaivaa sinne menn?.
-- Kyll? niit? joka p?iv? uusia kypsyy.
-- Niin, mit? h?nen vaivoistaan. Ent?p? t?t? sitten, eip? h?nen aikansa kallis ole, ei h?n muutakaan kokoon saa. Pane poika marjaan, ett? oppii ty?t? tekem??n. Pahuutta vain oppivat, elleiv?t ty?t? tee, mutta mieli on hilpe? ja tyytyv?inen, kun ovat jotakin saaneet toimeen. Eik? olekkin hauskaa, Sakki poikani, kun tulet v?syneen? kotia ja tied?t jotakin ansainneesi?
-- On niin kovin. Ja
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 25
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.