Maksimilian Aukusti Myhrberg | Page 7

sekä riisisurwimia (kryynejä). Kummako siis, jos jokainen
joutohetkinään koetteli jos milläkin keinolla pyytää itselleen wähän
lisäsärwintä. Niinpä Myhrbergkin yhtenä päiwänä istui ikkunapielen
takana piilossa, wäijyen kissaa, jonka oli nähnyt wälistä käwelewän
wastapäätä olewan katon reunaa myöten. Mirri parka, mitään pahaa
aawistamatta, lähtee tawalliselle aamukäwelylle -- pauksis! -- siinä jo
pamahti, ja naukuja, wiimeistä kertaa nauwahdettuaan, putosi
linnapihaan. Nuolena riensi Myhrberg alas saalistansa noutamaan.
Paisti, likemmältä katsoen, tosin ilmautui olewan jokseenkin laiha ja
lihaton, waan paistiahan se oli kuitenkin kaikissa tapauksissa. Mutta
samassa kun hän kallistihe saalistaan ottamaan, kirosi joku hänen
wieressään: "Hiiteen, herra, ja älkää koskeko minun kissahani!"
Myhrberg katsahti ylös ja näki siinä samassa talossa ylikerrassa asuwan
saksalaisen wapaaherran, joka seisoi hänen edessään, hurjasti
heilutellen pyssyään kädessään ja tuijotellen häneen wimmaisilla
silmillä, niin kuin olisi tahtonut haukata häntä suuhnusa. -- "Teidänkö
kissanne?" wirttoi Myhrberg wakawasti. "Kuinka niin? Minähän sen
ammuin." -- "Ei suinkaan, minä sen olen ampunut!" huusi toinen. --
Riidan melu oli sillä wälin koonnut sinne koko joukon muitakin
Philhellenejä, jotka nyt sekaantuiwat asiaan ja koettiwat riitaweljeksiä
sowittaa. Heidän ehdoituksestaan katsottiin ensin pyssyjä -- ihme ja
kumma! -- ne oliwat molemmat mustat ja kosteat tuoreesta
kruutisawusta. Molemmat oliwat siis aiwan samalla silmänräpäyksellä
laukaisseet, niin ettei ollut kuulunut muuta kuin yksi ainoa pamaus.
Ruwettiin tuosta kissaa tutkimaan -- siinä waan oli yksi luodin läpi;
toinen luoti oli siis menuyt metsään, niinkuin sanotaan. Mutta kumpiko
se oli molemmista, se oli aiwan waikea asia ratkaista, koska kumpikin
kiwenkowaan wäittiwät tähdänneensä niin tarkasti ettei suinkaan
woinut olla sattumatta. Ainoa keino oli siis jakaa saalis kahden kesken,
johon ehdoitukseen riitaweljesten täytyikin tyytyä. Sitä wastaan eiwät
he kuitenkaan suostuneet sopimaan pois keskenänsä waihdettuja
häpäisewiä sanoja; ne muka eiwät lähteneet muutten kuin werin
huuhtomalla. Philhellenein joukossa wallitsewain sääntöin mukaan
tosin ei saanut nyt piirityksen aikana mitään yksityistä kaksintaistelua

tapahtua; kaikki woimat oliwat säilytettäwät wihollista wastaan. Mutta
sittemmin ulos päästyä oli wihastuneitten herrain ensi työnä käydä
mittelemässä miekkojansa, ja Myhrberg sai silloin maksaa puolen
osansa kissanpaistista haawalla käsiwarressaan, jonka arpea hän
wanhanakin wielä näytteli, tästä kertoellessaan.
Tuskissaan tilastansa lähetteli Jadwier tuon tuostakin sanansaattajia,
Turkkilaisiksi puettuina, ulos linnasta ystäwänsä yhä uusiin
apu=yrityksiin kehoittamaan. Sillä tawoin saapui myös Toukokuun
alkupäiwinä 1827 yksi hänen upseereistansa Kreikkalaisten leiriin.
Tämä upseeri, waikka Gordon sen ei nimeä mainitse, nähtäwästi oli
meidän Myhrberg, sillä yhdessä taatussa muistoonpanossa hänen
elämästään oli sanottu, että hän oli neljä kuukautta piiritettynä eräässä
linnassa (paikan nimeä ei mainita), ja tämä ajan määrä sopii jokseenkin
hywin Akropolissa kuluneesen aikaan. Wielä todenmukaisemmaksi
wahwistuu se seikka siitä, että täydellä warmuudella tiedetään
Myhrberg'in ottaneen osaa wiimeiseen yritettyyn apurynnäkköön linnan
hywäksi Toukok. 6:nä päiwänä. Tämäkin meni tyhjäksi samoin kuin
kaikki edelliset; syynä oli tällä kertaa warsinkin kreikkalaisten
Palikari=päällikköin eripuraisuus ja tottelemattomuus ynnä myös
armeijan ylipäällikön, englantilaisen kenraalin Church'in aiwan
päättömät taistelusuunnitelmat. Kauhea werilöyly tuli Kreikkalaisille
osaksi; wähintänsä 1,500 heidän sotureietansa sai surmansa;
kuudestakolmatta Philhellenistä, jotka heidän riweissänsä taisteliwat,
pääsi ainoasti neljä hengissä pakoon. Pelastuneissa oli myös Myhrberg;
koska kaikki oli hukassa, ui hän, niin kuin monet sadat muutkin, wähän
matkaa rannasta seisowiin laiwoihin; siinä suhteessa oli kuitenkin
hänen pakonsa aiwan erilainen muiden paosta, että hän ei uinnin
helpoittamiseksi jättänyt aseitansa, waan tuli täysin warustuksin
takaisin, niinkuin oli taisteluun lähtenyt. Sanotaanpa hänellä wielä
päälliseksi olleen pieni rautainen Napoleon I:n kuwa taskussansa;
siitäkään hänelle rakkaasta muistikalusta ei hän ollut hennonut luopua.
Nyt ei tietysti ollut linnalaisilla enää muuta kuin antautuminen edessä;
Kesäkuun 5 p. awautuiwat siis Akropolin portit woittajalle. Pitkällisen
ehtoinhieromisen perästä Reschid pascha, joka oli kuullut Ibrahim'in
taas aikowan tulla awuksi ja tässäkin, niinkuin Missolonghissa, häneltä

ryöstää lopullisen woiton kunnian, suostui kaikkiin linnalaisten
waatimuksiin. He marssiwat siis Kesäk. 5 p. aseineen, lippuineen ulos;
wieläpä weiwät kaikki yksityisetkin tawaransa mukaansa, joiden
kuljettamiseksi pascha heille oli lainannut 75 hewosta. Rannassa seisoi
franskalaisia sekä itäwaltalaisia kauppalaiwoja heitä
wastaan=ottamassa, jotka weiwät heidät muiden Kreikkalaisten leiriin.
Näyttää siltä kuin olisi Myhrberg Kolias'in tappelun perästä jälleen
jollakin keinolla päässyt linnaan takaisin. Kumminkaan ei sowi
seuraawa juttu hänestä mihinkään muuhun paikkaan. Myhrberg oli
piirityksen aikana kerta Jadwier'n käskystä käynyt Reschid paschan
puheilla; hänen oli pitänyt olla antaumus=ehtoja hierowinansa, mutta
todentodella tahdottiin sillä waan nukuttaa Turkkilaisten walppautta ja
peittää erästä aiottua ulosrynnäkköä. Petoksen sitten hawaittuansa oli
pascha tulistunut kowaan wimmaan ja waati nyt, kun linna todella
antautui, Myhrberg'iä käsihinsä. Mikäs siinä pulassa nyt oli tehtäwä?
Eihän toki ollut mahdollista antaa kumppalia warman ja tuskallisen
kuoleman alaiseksi; ei myös ollut mahdollista wiedä häntä
Turkkilaisten nähden pois linnasta! Keksittiinpä kuitenkin wiimein, kun
keksittiinkin, hywä keino. Myhrberg kätkettiin tyhjään wiinitynnyriin
ja nostettiin kuorman päälle; Turkkilaisille annettiin se wastaus, että
hän jo oli heidän luodeistaan saanut surmansa. Uloskuljettaessa tuli
linnaan päin marssiwa wihollis=rykmentti wastaan; Turkkilaiset,
päästäkseen kiireemmin eteen päin, kumosiwat kuormat tienwiereen.
Silloin wierähti Myrrberg'in tynuyri niin onnettomasti, että hän jäi
päälaelleen seisomaan! Tässä epämukawassa tilassa täytyi hänen olla
jokseenkin pitkä aika, siksi kun, Turkkilaisten päästyä ohitse, jälleen
ruwettiin nostamaan kuormia. Hän oli silloin jo pyörtynyt
tunnottomaksi ja olisi warmaan pian kuollut, jos ei apua olisi tullut
hywään