Maaliskuun lauluja; Tarina suuresta tammesta; Yökehrääjä | Page 2

tullessain?m? l?ysin karjatiell?,?mut toisen hukkasin rinnaltain?ja siit' olen murhemiell?.
Sen oisin ma antanut neidollein--?sin? armahin neitokulta!--?Mut tuost' ?l? itke, mun impyein,?saat ainoonkin sin? multa.
Kun illan tuulonen tullevi tuo,?niin sille sen aion ma antaa,?se onneni kukkasen impeni luo?niin hiljaa, hellien kantaa.
Ja jospa se joutuis aalloillen,?kun j?rven poikki se lent??,?niin tottahan lahjana laineiden?se neitoni rantahan ent??.
N?in kulki mun kukkani toivoen?ja raittiiksi kuohusta kastui.?Mut n?hnyt ei sit? impynen?ja--murskaksi onneni astui.
1892.
SISKOJEN KESKEN.
?Niin suloinen ja hertas on?kyll' onnellinen lempi,?mut lempi vallan onneton?on sent??n suloisempi.
N??t siin' on aina tenhoa?ja tuntehille uutta,?on toinen p?iv? toivoa?ja toinen toivotuutta.?
T??n Siiri kuuli siskoltaan?ja p??tti tuota koittaa.?Mut turhaan! Kaikki poiat vaan?h?n vangiksensa voittaa!
KAUPUNKIMATKA.
Poika nuori kaupunkihin?l?ksi my?t?tuulta,?purtta pient? viima vinha?saatti salmen suulta.
Alkumatkan aavan selj?n?kulki joutuisasti.?Vasta illan tullen p??si?kaupunkihin asti.
Miss? viipyi poika nuori?vaikk' on my?t?tuuli?--?Rannalla on kullan koti,?siell? simahuuli.
YLI METS?N KOITTI JO?P?IV?N KOI--
Yli mets?n koitti jo p?iv?n koi,?kun nurmella neitonen kulki,?kukat kukkivat auki jo umput loi,?jotk' eilen illalla sulki.
Ja neitonen nuori se nurmella vain?niin hiljaa, hiljaa astui,?ja kukkaset ny?kk?si kuiskuttain,?kun kasteesta helmat kastui.
KOSTETTU KOSTAJA.
Vuota, kylm? tytt?, kyll? kostan--?mietti poika tullen tyt?n luota--?suukon kielsit, kohta kahta pyyd?t.?Koston kovan mietti neiollensa?poika nurjamieli mets?tiell?:?Kolmeen iltaan impyens? luokse?aikonut tuo julmuri ei menn?.
Ty?t? tehden kului ensi p?iv?,?lauleskellen poika nuori raatoi,?keve?sti kuokka nousi, laski,?hiki helmieli kulmillansa.
Tuli toinen p?iv?. Laulu lakkas,?kuokka unhottui ja otsa kuivi,?katse kuokkijalta aina nousi?yli kuusten tuonne kunnahalle,?josta puiden taitse talo puunti.
Illan suussa poika kuokan heitti,?juoksi lehdon l?hteen vierem?lle,?siihen istahti ja illan istui,?lauloi kaiholaulujaan ja itki.
Mutta lepik?ss? impi istui?huokaellen syd?nhuoliansa,?kuuli kujerruksen kuttimielin,?iloksensa itkun vaikerruksen.?Turha, poikaparka, nyt on kostos,?vaikka viikon oisit nurjamiell?.
1893.
PAIMENTYT?N KES?.
Tytt? nuori p?iv?t pitk?t kulki?korpimailla karjaa paimennellen,?siell? riemusuulla lauloi tytt?,?lauloi laajan ilman lintusille?rinnan nuoren kaihot kaukomielet.
Mets?tiet? pyssy olkap??ll??poika uljas, valkolakki, astui,?kuuli kaiholaulun kalliolta,?riensi sinne, n?ki neien nuoren--?kysyi t?lt?, mit? tiet? voisi?p??st? vaaran taakse tarvassuolle.
Pojan menty? se tytt? itki,?eik? itse tiennyt, miksi itki.
Toisen kerran luokse saman paaden?sattui poika mets?matkoillansa,?v?syneen? viereen immen istui,?istui siin? kaiken kes?-illan?nauratellen neitt? kainokaista.
Pojan menty? taas impi itki,?eik? tiennyt viel?, miksi itki.
Joutui synkk? syksy, sade-ilmat,?kuihtui kukat, siirtyi laululinnut,?kuulunut ei en?? mets?miest?,?kaikunut ei laulu kalliolta.
Paatta vasten paimentytt? itki:?nyt h?n tiesi kyll?, miksi itki.
HAAVEILEVALLE SISKOLLE.
K?y pois, oi sisko, sen koivun alta,?se koivu on turmion, tuskan puu!?On huolten aaltoja lahden aallot?ja kaihon tuoja on illan kuu.
Sen koivun oksilta kiehtoin soipi?tuo tarina kaunis ja utuinen,?mi pett?nyt on niin monta, monta--?ma my?s oon kuullunna kerran sen.
Se kev??n toivoja tarjoo sulle?ja kutsuu onnehen ikuiseen.?Mut ?ll?s lauluhun liioin luota,--?ei koskaan kuulu se toteuneen.
Ken kerran kuuli sen laulun tenhon,?sen onnen kalpea kaiho vei,?h?n istui iltamat itkusilmin?ja rinnan rauhoa saanut ei.
ANTIN P?IV?PALKKA.
Miksi nyt on Antti niin?k?ynyt ahkeraksi,?vaikka ennen mainittiin?muita laiskemmaksi?
Hovistakin l?ksi pois--?onkos kuultu moista!--?vaikka saanut viikolt' ois?markkaa kaksitoista.
Nyt h?n p?iv?t kaiket vaan?m?nnikk?? kaataa,?uutismaaksi uutteraan?lahden rannan raataa.
Miksi nyt on Anttikin?k?ynyt ahkeraksi?--?syyn? suu on suloisin,?immen silm?? kaksi.
Sorja Selma aidan taa?saapuu aina illoin,?p?iv?palkan Antti saa?suudelmissa silloin.
MARJAMAANI.
Mansikkahan kes?-aamull' l?ksin,?pellon pientareita pitkin kuljin,?muistin varoitusta ?itikullan:?Tuo'os mulle my?skin joku marja.
Ahkerasti poimin, rove t?yttyi.
Mik? liekin silloin kullan tuonut,?tuonut saman pellon pientarelle!...?Sinne marjat heitin maistamatta,?riensin riemuellen kullan luokse?huulten mansikoiden poimintahan.
--?ll?s, ?iti, marjojasi surko,?vuota viel? muuan viikko, kaksi,?tuon ma sulle koko marjamaani!
HEIN?TY?SS?.
Niin kuumasti paistaa p?iv?,?vaikk' onpi jo laskullaan,?hiki peitt?vi Annin otsan?ja rinta se aaltoo vaan.
Ja ty?ns? jo heitti ja juomaan?meni tuonne h?n mets?n taa,?kuss' sorjien kuusten alla?hete puhtahin pulppuaa.
Jo varjossa posket j??htyy?janon viile? l?hde vie--?mut ties, kuin sattunut sinne?my?s naapurin Antti lie!--
Jo kaikk' oli hein?t koossa?ja niityll? laannut ty??ja p?iv' oli laskenut ammoin?ja saapunut vilpas y?,
kun kuusikon helmasta Anni?sai kotihin kiiruhtain,?mut poskia poltteli viel?i?ja rinta se aaltosi vain.
K?K?SEN TARU.
Rannall' lahden istui talon Tilta?kanssa Villesulhon kuherrellen,?ihastellen illan ihanuutta,?kuullen k?k?kullan kukkumista,?joka tuolta rantakunnahalta?helkytteli virtt? viehkeint?,?vihkivirtt? kauniin pyh?-illan.
Virkkoi morsiolleen Ville silloin:?--?Ootko tarinan sa kumman kuullut,?ett? k?k?sest? syksymm?ll??tulee haukka, julma, p??skyn surma??--?--?Olen kuullut, mutta tuot' en usko?,?v?itti Tilta, ?onhan mahdotonta,?ett? k?est?, mi kev??n kaiken?kukkuu hell?sti ja herttaisesti,?tulla voisi ahnas, julma haukka?.--
Vasta syksyll? kun sorja Ville?h??ns? vietti sek? toisen naisen?torppaan tuonne lahden taakse saattoi,?silloin vasta Tilta tarun uskoi?ynn? paljon, paljon muuta my?skin,?jot' ei ennen ollut uskonunna.
KARKELOISTA PALATESSA.
Ne karkelot niin oli hauskat,?soi soitto niin hurmaavaan,?ett' aamuhun huilasi aika--?mit? ?iti nyt virkkaakaan!
H?n k?skih?n varhain tulla?mun tanssin touhusta pois,?mut ?Tonavan aaltojen? vierren?ken ?itej? muistanut ois!
Oi ?ll?s, ?itini, suutu,?saat ruususen rinnaltain.?--Mut voi, h?n kysy? voisi?m? kelt?, keit? sen sain!
PETETTY NEITO.
M? k?velin mets?tiell??ja kuuset ne kuiski vaan:?Tuo kalpea tytt? saanut?lie rukkaset sulholtaan.
M? laulua aloin laulaa?ja ylk??ni ylistin,?h?nen lempe?, uskollisuutta?ja kuntoa kiittelin.
Lie lauluni leino ollut?ja ??neni soinnuton,?kun s??lin huokaus hiljaa?soi helmasta hongikon.
KUN NEITONI L?KSI.
En saanut, impeni armahain,?m? muistoa muuta sulta,?jalan j?lkesi j?i kotirantaan vain--?vei senkin jo aallot multa.
AATEKUTEET, TOIVENIIDET.
P?iv? istuttu ol' alla haapain?vehre?ll? sammalm?tt?h?ll?,?laulut liedot kertoi lemmen tulta,?naurut raikkaat rinnan puhtautta,?p??mme p??ll? haavan lehdet helkki,?aallot leikki jalkojemme alla.
Joutui ilta, painui p?iv?n kulta,?utuisiksi lientyi lahden rannat,?tuuli tyyntyi, taltui rannan aalto,?haapain lieto helke hienontui ja?kuiskeeks' suli, tuskin kuultavaksi.?Lakkas silloin my?skin lempilaulut,?naurannasta raikuneet ei rannat,???net?nn?, sanatonna siin??istuttiin vaan k?si k?tt? vasten--?tunteet yhtyi, aate toistaan etsi.
Kumma kudos, tunnehuntu hieno?tuntui yhdist?v?n meit? silloin,?kuteet toivehista kultaisista,?niidet siin? aueraattehista.?Y? se kuteet kutoi, nitoi niidet,?mets?rastas polkusia polki,?sukkulata heitti illan henki,?pirtaa veti rannan lainekeiju.
KAIHOMIELL?.
Nouskaa aallot hyrskyharjat?lauluanne laulamaan,?ett? laulustanne taasen?uljuutta ja voimaa saan!
Mutta mulle miehen mielt??aallot en?? anna ei--?on kuin joka lainehelta?lauleleisi Lorelei.
1894.
RAKASTUNUT.
Raikkahasti laulaa