Maahengen salaisuus | Page 2

vesilintuliutoja.
Mets?stysseurueen puheesta p??tt?en, sorsansaalis varmaankin oli t?n? vuonna oleva tavallista niukempi. Kev?t oli Savossa ollut kylm? ja my?h?inen. Useat poikueet eiv?t viel? olleet t?ysin lentokykyisi?k??n.
Herrat v?itteliv?t, puhuivat toistensa suuhun ja kerskuivat tarkkoja havaintojaan.
My?s is?nt?mme puuttui puheeseen. Suvikassorsat olivat ep?ilem?tt?kin heikosti kehittyneit?. Viljavuosikin tulee huono. Sen parhaiten n?kee rukiista, joka j?? koko joukon alle keskikerran.
Herra Wallenberg iski asiaan: "Holman puolella lahtea sorsat voivat todella olla pieni? ja keskenkasvuisia. Mutta meill?, Lahisten puolella, ne ovat suuria ja lihavia kuin sy?ttil?sankat. Veli Malmfeltin ruis on huonoa. Ennenkuin menn??n j?rvelle, voimme katsoa minun ruistani P?ssinmutkassa. Sankkaa niinkuin paras hamppu. Mutta sen tekee maahenki, jolla ensi kuussa viel? teen jymyt Suomessa."
-- "El?k??n maahenki!"
-- "El?k??n vesihenki! El?k??n Kustaa II Aadolf!"
Oli ilmeist?, ett? herra Wallenbergill? oli jotain erikoista syd?mell??n. My?s h?n ep?ilem?tt?kin oli aikeissa haastaa pient? toraa. Kaikki puheet j?iv?t kuitenkin sikseen, kun em?nt?mme tuli sis??n, pyyt?en herroja yksinkertaiselle kahveli-illalliselle, ennen mets?st?jien l?ht?? j?rvelle.
Hienon hieno illallinen oli sy?ty kaikessa kiireess? ja sorsien tuhoksi jo edelt?k?sin otettu kolme- ja nelikertaiset v?lipalat. Lehtori Soinivaara oli viime ryypyn edell? ivallisesti mukaillut klassikoitaan jotenkin ontuvin s?kein, joissa viimeinen eloon j??nyt urossorsa ylisti surmaan suistuneita kumppaneitaan kolmin- ja nelinkerroin autuaiksi, kun olivat saaneet kaatua Holman ylh?in muurien alla, silloin kuin "_Kaisilalahti_" vy?rytti niin useita aaltojen alle temmatuita kauloja, r?pyl?it? ja urheita ruumiita. Runo oli her?tt?nyt innostusta, taisteluun l?hd?n huumaa! Kaikki oli muodostunut komeaksi, atavistiseksi sotatanssiksi, jossa v?hin jokainen meist? oli kalskutellut nuolikonttiaan, heiluttanut joustansa ja heristellyt kivik?rkist? heittokeih?st??n. Naiset olivatkin -- viisaasti kyll? -- pysyneet irokeesein illallisesta loitolla.
Kello jo l?henteli puolta kahtatoista, ja alkoi olla aika l?hte?. Kukin asetti taskukellonsa Helsingin-ajan mukaan, joka minulla oli tarkimmin tiedossani.
Tiemme k?vi rantaa kohti yli kotipellon, ja t?st? se k??ntyi kulkemaan pitkin vanhain viljelysmaiden palletta aina l?hell? olevaan Lahisten kartanon piirirajaan saakka. Alavan niityn ja korteikon p??ss?, l?hell? piirirajan johdetta, oli selv?n veden rannassa pieni kivikkoluoto. Ainoa paikka, mist? matalan ja ruoppapohj?isen Kaislahden vesille voi veneiss? p??st?. Kivikkoluoto j?i Holman puolelle rajaa, ja n?ht?v?sti t?st? Holman kartano olikin maailman sivussa nimens? saanut.
Ennenkuin l?hdettiin alas m?r?lle niitylle, jonka poikki kulki kaksirivinen jono pitkitt?in asetettuja, puolilahoja porrasp?lkkyj?, vaati herra Wallenberg meit? katsomaan ruispeltoaan P?ssinmutkassa, johon oli ainoastaan kivenheitto matkaa.
Mik?s siin?, -- sopihan l?hte? katsomaan! Kuljimme parisataa metri? pitkin selk?rajaa, ja t?ss? P?ssinmutkan pelto pist?ytyi suorakulmaisen suunnikkaan muotoisena maakaistana Holman tilusten sis??n. Se oli komea pelto, aitauksesta p??tt?en arviolta kahdeksan hehtaarin kokoinen.
"Siin? n?ette, hyv?t herrat, milt? rukiin tulee n?ytt??. Sankkaa niinkuin paras hamppu. Kolmen kihlakunnan alueella ei ole toista sellaista ruista. Katsokaahan tuonne rajan toiselle puolen Holman kartanon ruista. Koko joukon alla keskikerran, -- Malmfelt itse on sen my?nt?nyt! -- Min? aion ottaa kylv?st?ni kaksikymment? jyv?? raskasta viljaa. Elokuulla viel?, kun olen viljani riihennyt, mitannut ja punninnut, teen jymyt Suomessa. -- Huomatkaa, hyv?t herrat: kev??ll? minun laihoni ei ollut sen parempaa kuin Malmfeltinkaan! Kaikki, n?hk??, riippuu _maahengest?_!"
Siin? tuli nyt sana "maahenki" t?n? iltana toistamiseen esiin, erityisell? painolla ja salaper?isyydell? mainittuna.
"Mutta mik? se maahenki on, se on oma salaisuuteni!"
Lahisten kartanon ruis oli todella erinomaista. Luja ja vankka olki kantoi pitk??, t?ytel?st? t?hk??. Toisella puolen rajaa oli olki harvaa ja paikoittain melkein kitukasvuista. T?hk?p??t olivat pieni? ja ep?tasaisessa ter?ss?.
Kun tieteelliset tutkimukseni ja kokeiluni olivat osalta kosketelleet my?s maanviljelyskemian alaa, ja muutamat herra Wallenbergin lauseet ja viittaukset olivat kiinnitt?neet erityist? huomiotani, p??tin l?hemmin tiedustella h?nelt? asioita.
Astuessamme rantaan p?in, k??nnyin Lahisten herran puoleen. "Sill? on omituinen nimi, teid?n pellollanne, -- P?ssinmutka", -- lausuin keskustelun aluksi.
Herra Wallenberg oikaisi kookasta varttaan. "Tohtori on vieras paikkakunnalla, -- kysymyksenne on siis luvallinen! -- Asia on lyhyesti seuraava, ja sen kuulkoot kaikki n?m? herrat. Pellon nimi on isonjaonkartanoissa Pesim?viidan aitaus -- 'Pesim? vith? gerde'. -- Kansan suussa sen nykyisen? haukkumanimen? on P?ssinmutka. Lahisten ja Holman v?linen raja k?y, rannasta l?htien, yht? jonoa suorana linjana kuusitoista kilometri?, pit?j?nrajaan saakka. Ainoastaan t?ss? se tekee nelj? suorakulmaista k??nnett?, jotka leikkaavat pois maata Holman kartanon puolelta. T?m?n johdosta on sittemmin syntynyt kansantarina. Entisin? aikoina, ison jaon k?ydess?, oli Lahisten silloinen herra muka lahjonut maanmittarin ja t?st? maakappaleesta maksanut h?nelle p?ssin. -- Mutta se on kirottu vale! -- Vai p?ssin? K?yh?? Wallenberg-raukkaa! -- Jos esi-is?ni olisi tahtonut toimitusmiest? lahjoa, niin h?n olisi maanmittarille l?hett?nyt kymmenen h?rk??! -- Lis?ksi huomattakoon: isonjaon jakokirjasta k?y ilmi, ett? 'Pesim? vith? gerde' on Lahisille rehellisesti jaettu. Ja sen sai kaikissa oikeuksissa kuulla veli Malmfeltin is?, -- sama herra, joka rupesi rettel?im??n my?skin Lankinsuosta. -- Mutta se on toinen historia! Lankinsuo on ulkoniittypalstalla, ja suo kuuluu kokonaan Lahisiin, kuten ensi syysk?r?jill? tulen lopullisesti todistamaan."
Kas niin! Kaikessa viattomuudessani olin puhaltanut kaikki kytev?t kek?leet ilmituleen.
Onneksi joku minua ?lykk??mpi huusi: "Kello on kohta kaksitoista! Puuttuu vain kymmenen minuuttia."
Holman luodolle oli tuotu joukko veneit? ja ruuhia, joihin asetuimme kaksittain istumaan. Soutajina oli kokeneita torppareita. Meit? oli kaikkiaan kuusi venekuntaa, jotka hajaantuivat pitkin Kaislahden ruovikoita ja kaislasaarten sokkeloita. Holman ja Lahisten pehtorit miehineen olivat jo aikaisemmin asettuneet sinne t?nne pitkin rantaniittyj? koirien kanssa. Sorsanajo oli suurisuuntaisesti j?rjestetty.
Tarkkaan kello kaksitoista Holman herra ampui laukauksen ilmaan.