Maahengen salaisuus | Page 9

hattunsa liertä. Hän vältteli pilaani ja
ehdotti: "Minä luulen, että rättäri Rimpeliinin puvusta tulisi hyvä!"
"No niin, tuokaa nyt heti rättäri Rimpeliinin pyhäpuku tänne. Myös
hattu tai lakki, -- niin, ja kaulahuivi! Saappaita en tarvitse. -- Ja
Viiklunti ymmärtää: ei kumpikaan teistä puhu sanaakaan tästä! -- Vielä
yksi asia: Tuokaa myöskin pienet teräslankapihdit ja muita
pikkukapistuksia, joita monttööri tarvitsee."
Viklund hymähti ja lähti oitis.
"Hän ei ole puusta pudonnut, teidän pehtorinne. Tuntuu olevan
ajatteleva, ymmärtävä mies", lausuin Malmfeltille.
"Hän on käytännöllinen maatöissä, valpas ja tarkka toimissaan. --
Muuten suuri don Juan, kuten rehellisen maalaispojan tuleekin olla. Jos
vuoden jokaisena sunnuntain-vastaisena yönä syttyisi tulipalo
Holmassa, niin Viklund ei koskaan olisi tavattavissa kello yhdentoista
ja neljän välillä."
-- Malmfelt oli, Viklundia puhutellessani, ensin huolestuneena kävellyt
edestakaisin huoneessa. Vähitellen hänen kasvoihinsa oli tullut
jännittynyt piirre, ja nyt entinen leikillisyys oli jälleen hänessä
vallallaan. Hän pysähtyi eteeni, löi minua olkapäähän ja naurahti:

"Luulen, että Mr Sherlock Holmes jo on saanut jutun jyväsimeensä.
Olipa maailman onni, että tulit meille! Minä itse en lainkaan ymmärrä
mitään tästä. Olen yhtä ymmällä kuin ennen. -- Onko se kemiaa?"
"Se on kemiaa! -- Vaikken seitsemän päivän kuluessa pääsisikään
Lahisten navettaan ja takapihoille, niin luulen, että voimme
umpimähkään, -- voiton ja tappion uhalla -- ilman muuta esittää herra
Wallenbergille ratkaisumme. Varmuushan kuitenkin on paras! -- Mutta
asiasta toiseen: Milloin Holman suuri kivinavetta rakennettiin?"
"Se on jo kauvan ollut meillä. Isäni sen vanhalla iällään rakensi."
"Oliko siinä heti alussa nykyinen tuuletus- ja ilmanvaihtojärjestelmä?"
"Kyllä oli. -- Isäni oli juuri palannut Tanskasta ja Ruotsista, ja navetta
laitettiin skoonelaiseen malliin."
"Kuulkaa nyt, setä, -- miettikää tarkoin, ennenkuin vastaatte! --
Puhuiko isänne koskaan ikänsä loppupuolella, tai ovatko koskaan
maanviljelijätuttavanne, joilla on uudenaikaiset, tilavat navetat,
valitelleet, ettei karjanlanta enää kasvata jyvää, niinkuin ennen? --
Enhän itse ole käytännöllisiin maanviljelysasioihin perehtynyt, mutta
nyt juuri johtuu mieleeni, hypoteesini edellytyksenä, tämä
mahdollisuus."
"Isälläni oli kyllä tapana sitä alinomaan valittaa, mutta hän kaikessa
muussakin aina ylisti vanhoja hyviä aikoja. -- Ja totta puhuen, myöskin
Ruuth yhtä päätä jankuttelee: 'Minä luulen, ettei -- lanta enää ole --
lantaa!' -- Olen aina luullut, että Ruuth tällä lausunnollaan on
ainoastaan tahtonut alleviivata vanhoillisuuttaan. -- Onko siinä jotain
muuta?"
"Meillä on nyt koko salaisuus täysin selvillä! Kunnioitukseni herra
Wallenbergiä kohtaan kohoaa ylimpään huippuunsa. -- Minkä moni
muu on huomannut, sen on hänkin havainnut: karjanlanta huononee
nykyaikaisissa navetoissa! Mutta hän on tieteellisesti arvostellut
kysymystä, mikä on syynä tähän ilmiöön? -- Tajuttuaan syyn, hän on
ottanut avukseen kemian ja sillä keinoin hankkinut itselleen uuden

kotimaisen apulannan. Hänen karjanlantansa ei navetassa enää huonone,
ja sen ohella hän saa ilmaiseksi, ikäänkuin lahjaksi, lannoitukseen
erinomaisen arvokkaita lisätuotteita. Herra Wallenberg on epäilemättä
nerokas mies! Hänellä on kriitillinen kyky ja luova mielikuvitus.
Johtopäätöksiensä arvoa hän tutkii kokeiluilla. -- Professori
Lemströmiltä hän tiettävästikään ei ole saanut ensimäistä aihetta näihin
tuumiinsa. Hän on kyllä omin päin miettinyt asiaa ja sen mukaan
ryhtynyt toimiin. -- Mutta tässä tuleekin Viklund tavaroineen. Kello on
jo kuusi, ja minun pitää olla Lahisissa, ennenkuin herra Wallenberg
alkaa pitää aamukomentoa kartanossaan." --
-- "Hyvä on, Viiklunti, -- puku ja lisäksi mäyrännahkalaukku, -- sopii
vallan mainiosti! -- Ja oikein johtolankakimppu laukussa. Eipä
paremmin voisi olla! -- Nyt Viiklunti pitää huolen siitä, että piha,
matkaan lähtiessäni, pysyy puhtaana rengeistä ja piioista. -- Niin ja
vielä! -- Kun Viiklunti menee ohi keittiön, niin käskekää tuoda kahvia
tänne ylös."
Setä Malmfelt joutui hätään kahvin johdosta.
"Ei, paras setä, -- kahvi on kyllä hyvä sisäisestikin käytettynä, mutta
tarkoitin oikeastaan kahvia ulkonaista käytäntöä varten. Ihonvärini
sopii huonosti monttöörin tamineihin, ja Viklundilta kuulimme, että
Alviina on nähnyt maailmaa niinkuin laajemmalti." --
Vasta nyt, pukeutuessani, tulin ajatelleeksi, kuinka väärin tein Lahisten
herraa kohtaan. Aioin salakavalasti tunkeutua hänen alueelleen
urkkimaan toisen luvallisia toimia, joita tämä itse oli pitänyt tarkoin
salassa. Herra Wallenberg oli aina ollut ystävällinen minua kohtaan,
vieläpä viime kesänä osottanut minulle aivan erinomaista
vieraanvaraisuutta. Tahdoinkin jo luopua koko puuhasta.
Mutta Malmfelt käänsi kaikki pilaksi. -- "Älä nyt turhia! Asiahan
koskee vetoa! -- Kuka leikkiin lähtee, saa leikin kestää. Sodassa ja
rakkausseikoissa on kaikki luvallista."
"Rakkausseikoissa, -- niin!"

Huomasin, miten Malmfelt huvitettuna vilkaisi minuun sivulta päin.
Lopetin kiireesti pukeutumiseni. -- _Où est la femme?_
Olin nyt, maalaisen kannalta katsoen, varmaankin pulska poika.
Sinisessä cheviotipuvussa ja korea villahuivi kaulassa! Kun takin
ylimäinen nappi oli kiinni, ja se rinnasta sekä olkapäistä mukaantui
tiiviisti ruumiin mukaan, olin pyöreä ja pullea nuorimies, niin että
syystäkin saatoin ihailla itseäni. Jaloissani minulla oli omat saappaani.
Olin herrastelevan keikaileva.
Tuhrin vielä kasvoni ja käteni ruskealla kahvivedellä. Ei paremmasta
apua! Takin ulkopuoliseen povitaskuun pistin muistikirjan
lyijykynineen selvästi näkyviin. Piti esiintyä kirjoitustaitoisena,
liikkuvana toimimiehenä.
Malmfelt oli ihastuksissaan ja nauroi leveintä nauruaan: "Nyt luulen,
että Lahisten herrasta teit pietin. Vaikka näkisikin sinut, ei hän sinua
tuntisi."
"Itse asiassa koen puolustaa itseäni sillä, että Lahisten herran salaisuus
ei oikeastaan enää olekaan mikään salaisuus. Ja sitä paitse, minussa on
vielä jäljellä melkoinen määrä ylioppilashuliviliä. Osakunnan
kuraattorina olen saanut elää vallattomimman nuorison