Lyyrillisiä runoelmia 1 | Page 6

rauhaton,
Riemut unhota, murheet maan!?Toiveet ei saa rauhaas sortaa,
Untas ei unihaamut!
P?iv?? viel?k? katsellet?
Mink?s silt? s? varronnet??Haavoillenko polttaville
Kukkaa vilvottavaista?
Silm?s luo, syd?n kurja, kiin'!
P?iv?n ruusuja kyllin n?it;?Unten ?inen maa vain kasvaa
L??keyrtti? sulle.
Niinkuin lilja sa uinu pois,
Jonka taitteli syksyn s??;?Niinkuin nuolten alle kauris
Vertaan vuotaen untuu!
Miksi itkisit entuuttas,
Muistain, ett' olit autuas??Kerran t?ytyy kev??n laata,
Riemun riutua kerran!
Kev?tp?iv?si siekin n?it;
Ainaiseksiko luulit tuon??Ell?s talven varjoist' etsi
Armaan leimua en??!
Onnen hetki? muistellet:
Lintuin lauluja lehto soi,?Kunnas lempi-templin?mme
Kaunis kukkia tuoksui.
Muistatkos: syli sulki sun?
Muistatkos: syd?n etsi sua??Muistat: muiskuhuulillamme
Hiljakseen valat untui?
Silm?s kun n?ki silm?h?in,
Tunne vastasi tunteesen,?Silloin valvonnan ol' aika;
Luokoon nyt uni unheen!
Uinu, sy?mmeni rauhaton,
Riemut unhota, murheet maan!?Toiveet ei saa rauhaas sortaa,
Untas ei unihaamut.
Lapsuuden muistoja.
Ma muistan ajan, muistan aina sen,?Kun elon aamu punas poskip?it?,?Poveeni hentoon kasvoi kukkanen,?Jonk' kauno pelj?nnyt ei myrskys?it?.
Kuink' olin viaton ja autuas,?Kuin pilven p??ll? aamun ensi ruskat,?Iloni niinkuin taivas kuulakas,?Kuin kastehelmet haihtui helpot tuskat.
Kaikessa n?ytti riemu el?v?n;?Hymyili maa, kuin kantais enkelit sen,?Ja aallotar ja tuulet kesken??n?Iloisna lasna telmi kuin ma itsen.
Vaan kohta poistuit, lapsuus ihanin;?Et syd?meeni koskaan en?? loista.?Ain' uus' on mets?n somuus kev?isin, --?Elomme vaan ei kuki kertaa toista.
Ah, turhaan, kun sen kukka surkastuu,?Sen juurta kastaa kyyneltulvin kaipuu;?Surkastuneelle aukee haudan suu,?Ja varsi kylm?n ?idin helmaan vaipuu.
Oi, pianpa lent?? palaamattomiin?T?? pyrinn?n ja toivon taistohetki.?Kun tie niin lyhk?iseksi m??r?ttiin,?Miks' ennen loppuu riemumme kuin retki?
Sua kohden, mennyt aika, katsahdan,?Kuin pursimies p?in kaipaamaansa rantaa.?Iloita, nauraa -- ah, vaan lapsen suodahan,?Ja miehen taistella ja alttiiks' antaa.
Mit' on ne mailmat joita aaveksin,?Ne palmut, joita toivon unelmissa,?Majaani vertoin jossa kasvaelin?Ja kukkaisvauloihin sen tienohissa!
Vaan enp? itke. -- Riemu entinen?Syd?mmen kyyhkylt? j?? l?yt?m?tt?.?Vaan, armas muisto muinaisp?ivien,?Mun kanssan' kulje antain mulle k?tt?!
Kentiesi matkan p??ss' yks' armahin?Suo tiest? uupuneelle suojan lauhan,?Kentiesi vanhuus mulle takaisin?Luo lapsen unelmat ja entis-rauhan.
Kun kyyryksiss?, sauva nojanain,?Sen huoneen n??n, miss' surut eiv?t j?yd?,?Iloisna silloin mielin hautahain,?Kuin lasna muinen kehtohoni, k?yd?.
Yst?v?n kuoltua.
Katoova siis oli suloinen?Tuo huoli;?Hyv?ili kuin suvi-tuulonen?Ja kuoli.?Oi sulo-unta!?Oi haaveksunta!?Pian riemukukkani p??lle lunta
Loi hauta.
Hell?sti mainitsen nime?s,?Et havaa,?Et kuule ??nt?ni, m?kki?s?Et avaa.?Ei kyynel auta,?Ei itkus auta?Syd?nt?, jonka jo tuonen rauta
L?i hautaan.
Vaan vaikk' ol ankara salliman?Tuo puuska,?Suloinen on suru, siunajan?Vaan tuskaa;?Sun onnes koitti?Ja taistos voitti,?Kun rauhan kelloa sulle soitti
Jo hauta.
Niin miekkonen sin?, vankilas?Kun murtui!?Maan p??ll' on vaan syd?n autuas?Ku turtui.?T??ll' ei oo rauhaa,?T??ll' aika pauhaa;?Vaan tyynt? rauhaa ja unta lauhaa
Suo hauta.
Henk' autuas, nuku turhuuden?Huolilta,?Kuin kaste, jonk' yli laaksojen?Kylv' ilta;?Kunnekka koittaa,?Y?n p?iv? voittaa?Ja nukkujat herehille soittaa
Haudasta.
Se elon siemen, jonk' ihmiseen?Loi valo,?Ei ij?ks' sammu y?n kahleeseen?Sen palo.?Mi kuoloon n??ntyy,?Se eloon k??ntyy,?Ja umppu vaan, josta kukka s??ntyy,
On hauta.
Nukkuvan lapsen ylitse.
Kuink' onnellisna lep??t kehdossasi?Kuink' oudot sulle turhuus on ja harhat!?Sun' ?itis k?si laatii vuodettas,?Ja lepos antaa taivaan siskot parhaat.
Kuin l?hteen sint? aamun tyvenyys,?Niin viiht?? viattomuutes virtaa rauha;?Tuoss' eip? viel? vinkunut oo syys,?Viel' kohtalon ei myrsky siin? pauhaa.
Myh?ilet: -- oi, jos voisin aavistaa.?Mik' ihanuus sun umpisilmiis l?ikkyy!?Ei riemuillaan sua hurmaa viel? maa, --?Ylh?inen kaukolaspa mielees v?ikkyy.
Oi uinu, pieni! Onnes armas on?Kukoistaa, sielu l?mmin silmuksessa.?Silmiss?s unten vienos vallitkoon,?Unelman enkel yksin rintuessa!
Lapsen haudalla.
Ken lie niin lyhyeks s??dellyt,?Oi lapsi, ties', ku j?tt?nyt?Maan riemut oot ja huolet??Sait n?hd? vasta kev?tt?s,?Tok' asui kyynel silm?ss?s,?Sielussas tuskan nuolet.?Taas rauhas sulle annettiin,?Makeesti, syyv?st' uinut niin,?Kuin kukka kankahalla,?Mi nukkuu lunten alla.
Oi onnee suurta voittoisaa,?Kun t?yden p?iv?palkan saa?Jo huomenkoittehella!?Monella murheen-alhoss' on?Elonsa aamu riemut on?Ja vaivaa iltasella,?Ja eik? p??se vihdoinkaan?Niin saastatonna sielultaan?Helteest? luokse Luojan,?Ikuisten palmuin suojaan.
Elo ja Kuolo.
Elon enkel' Luojan k?dell' istuiksen,?Alla maa viel' uinui lapsuudessahan;?N?ki korkuudestaan Korkein suuttuen?Ensi synnin siin? nyt jo versovan.
Lenn?, lausui Herra elon hengellen,?Rankaiseppa maata syntiin uupuvaa!??lk??n riemu kukkiko siell' ikuinen,?Turmelust' ei mik??n luotu v?ltt?? saa!
Herran airut lensi maahan syntis??n,?Riehui kalvallaan, kun Herra k?ski n?in;?Mullan lapsi turman j?ljet n?hty??n,?Valkohengen kutsui *Kuoloks'*, s?ik?ht?in.
Korkee niittomies ei s??st?. -- Kalvallaan?Kaataa halvat ruohot, tammet korkeat;?Suuret pienet, orjat herrat -- kaikki vaan?Ankaraa ja voimakasta kammoovat.
Mutta t??ll? kaatamista uhreistaan?Jalouden h?n korjaa heiss? piillehen,?Saasta-aineksista puhdisteltuaan?Sovitellen kaikki vie taas Herrallen.
Ij?kk??lle.
Entis-aikaa kaivatenko kuljet?Vaiti, vanhus, mieles muilta suljet,?Nousten ij?n kylm?? kukkulaa??Surret kai, kun mieleen muistuu aikas,?Jolloin tunne sulle ihmeet taikas,?Nuoruuttansa l?mmin suoni sykki?Milloin tuskaa, milloin autuutta?
Hekkuman ei ruusut tiell?s puhkee;?Kunnian ja lemmen lippu uhkee?Loitoll' liehuu korpi-polultas;?Riemun leudot palsamiset tuulet,?Maljan mahlat, immen ruusuhuulet?Sairaan virkist?? ja orjaa tenhoo,?Ah, vaan sun ei tenhoo rintoas.
Mik? palkinnee sun vaivas? mik???J?senesk?, joita sorsi ik?,?Vai tuo kaipuu m??r??n saamaton??Taikka k?tkeneek? m?kkis rauska?Jotain nautintaa tai lahjaa hauskaa?Riemun eest?, jonka kev?t toi ja?Ilkuten vei my?t??n armoton?
Niinp?! sielus pohjukasta kukkaa?Joka himoltas, jonk' aika hukkaa,?Halua puhtaampaa ja parempaa.?Ah, me n?emme kuoren, emme juurta,?Kurtut n?emme vaan, jotk' otsas uurtaa,?Emme sielussasi rauhatarta?Ja sen siell? luomaa onnelaa.
Konsa p?iv?n purppurliekit v?ikkyy,?Tenhoten meit', usvat kultaa l?ikkyy,?Kukka tenhoo piillen umpussaan;?Vaan kun p?iv?n armas leimu vaipuu,?Multaa kultaamasta hohde haipuu,?Silloin t?hditelty taivas loistaa?Katoomattomalla kaunollaan.
Niin, kons' elon ilta h?m?rt??pi,?Sielun taakse maiset murheet j??pi,?Ja sen taivas kirkas aukenee;?K?yk? raskaaks' j?tt?? elon p?iv????Voitko kaivata sen valoh?iv??,?Kun on iltas niinkuin t?htitaivas?Kirkas, toivos ??ret?n kuin se?
Armaimmaks' mik' ennen sulle n?ytti,?Toivos rohkeinkin, mink' onni t?ytti,?Silmist?s jo tyhjiin raukeaa;?Niinkuin kulkijalle Alppimailla?Laakson riemut vieh?tyst' on vailla,?Kun h?n korkeall' on vuoren laella?Ja h?nt' ylh?is-ilma vilvottaa.
Mik' on autuus etsim?mme t??ll???Haamu, aave, kukkaisverho p??ll?,?Jonka y?st??n kuvas-aisti loi;?Hehkuhelmans' avaa tuolle kaipuu,?Riemuten sen syliin kaikki vaipuu;?Vaan kuin savuihin meit' aave kiert???Synkk?, rauhaton ja ilkamoi.
Miekkonen s?! ei sua turhuus voita;?Et s? usko maisen kev??n koita,?Pett?v?n