Lyyra ja paimenhuilu | Page 7

kyyhkylinnut lentohon.
Kuin ovat niiden siivet
välkkyväiset!
Maan pinta, ilma elon-täyteläiset
on sateesta ja
armost' auringon.
KAKSI KUNINKAANLASTA
_Émile Verhaeren_
Oli kaksi lasta kuninkaan.
Vesi eroitti heidät toisistaan,
vesi syvä, ja
silta ainoinen
niin oli hämärän kaukainen.
He lempivät. Miksi? Siksi vaan,
vesi ett' oli syvänä uomassaan
ja
että he sillan ainoan
ties olevan äärillä maailman.
KAKSINPUHELU
_Paul Verlaine_

Syyskylmässä vanhan puistikon
kaks varjoa esiin astunut on.
On kuollut ja sammunut katsehensa.
He hiljaa kuiskivat toisillensa.
Syyskylmässä tuuli suhisee,
kaks varjoa menneitä muistelee.
0. Viel' lempemme vanhan muistatkos, sa?
. Mitä hyvää entisen muistelossa?
. Sinä lausuit nimeni punastuen! Mun vieläkin unessa näätkö? -- En.
. Ah aikaa ihanaa, onnellista, kun yhtyi huulemme! -- Mahdollista.
. Oli seesteinen taivas ja toivova syön.
. On toivo jo sammunut helmaan yön!
He kulkevat vanhan puiston teitä
ja yö vain on kuunnellut heitä.
SPLEEN
_Paul Verlaine_
Niin hehkuen ruusut palaa
ja muratti on tumma kuin yö.
Suru vanha mun valtaa salaa
ja sydän kaivaten lyö.
Oli liian kirkasta silloin
yli maan, meren aaltoilun.
Minä peljäten odotan, milloin
olet julmasti jättävä mun.
Olen väsynyt loisteesehen
ma metsäin, merien
ja tyhjään lakeutehen
ja kaikkeen -- vain sinuun, ah en!
SUDEN KUOLEMA
_Alfred de Vigny_
I.
Kuun palavaisen ohi hattarat
kuin tulipalon sauhu kulkivat,
mut

metsäin ääret peittyi pimeyteen.
Me samosimme yössä hiljalleen

päin kankaita, jotk' kasvoi kanervaa
ja nuorta kuusta kasteen-kosteaa,

kun vihdoin näimme kätköss' sammalten
me jäljet saarrettujen
susien.
Ja hengitystämmekin pidättäin
me kuuntelimme, hiipein
eteenpäin.
Kaikk' oli hiljaa, metsät, lakeus,
vain viiritangon kuului
vingahdus,
kun tuuli korkealla yli maan
se torneihin vain koski
jaloillaan.
Mut laaksoss' yksin vanhat tammetkin
ne tuntui
kietoutuneen unihin.
Kaikk' kulki sanatonna, metsämies
kun
joukostamme vanhin meille ties
sen kertoa -- hän tarkoin seurannut

kun oli jälkiä ja tutkinut --
ett' äsken susiparin poikineen
hän siitä
saattoi nähdä kulkeneen.
Ja käsin puukonkahvaa tapaillen
ja pyssyt
liian kirkkaat kätkien
me samosimme yössä eteenpäin,
kun toisien
jo seisahtuvan näin,
ja heidän katsettansa seuraten
näin yössä
silmäparin tulisen
ja kuutamossa kesken kanervan
näin niinkuin
haamujen ma tanssivan.
Kuin kotiin palatessa isännän,
voi nähdä
vinttikoiran leikkivän,
niin leikitteli pennut susien,
sen hyvin
leikissäänkin muistaen,
ett' oli vihamiehen kylihin
vain lyhyt matka.
Uros seisoikin
kuin vartioiden, naaras, leväten,
toi suden
marmorisen mielehen,
jok' oli kerran Rooman kaunistus
ja jota imi
Remus, Romulus.
Jo uros havahtui, ja pitkänään
se painoi syvään
hiekkaan kynsiään,
ja toivottomaks paon huomaten
se pihtiin
rautaisien leukojen

vaan kurkust' otti koiran rohkeimman
ja kesken
kuuliemme viuhinan
ja puukon iskuin yhteen leukojaan
se puristeli,
koira hampaissaan,
sen vasta päästäen, kun verissään
se maksoi
rohkeutensa hengellään
ja vieri kuollehena nurmehen.
Loi susi
sitten meihin katsehen.
Sen turkki vuosi verta kauttaaltaan,
kun
veitsenterät kamarahan maan
sen seivästivät, pyssyt loistivat
yöss'
ympärillä sen kuin salamat.
Se katsoi taas ja maahan painuen
se
puhtaaks nuoli kuonon verisen,
ja silmät, kuin jos kylliks nähnyt ois,

se sulki, äänetönnä kuollen pois.
II.

Mut pääni pyssyhyni painaen
jäin miettimään ma toisten jälkehen.

En enää lähtenyt ma seuraamaan
kuin toiset emää, joka varmaankaan

ei uroksestaan luopunut ois pois
jos ilman pentuja se ollut ois.

Sen tehtävä ne oli pelastaa
ja nälkää kärsimähän opettaa
ja
välttelemään teitä kylien,
miss' asuu koirinensa ihminen,
jok' ajaa
häntä orja-eläimin
ken metsäin herraks kerran luotihin.
III.
Ah, ajattelin, kuinka häveten
sun eessäs lausun nimen Ihminen.

Kuin jättää elo ja sen kurjuudet,
te tiedätte sen, jalot eläimet.
On
sille joka tuntee kohtalon,
suur hiljaisuus -- muu heikkoutta on.
Sa
villi kulkija, sun ymmärsin,
jäi sieluuni sun katsees viimeisin.
Se
sanoi: jos sen voinet, sydämes
tee kovaks voimalla sa aatokses,
se
ylpeyteen nosta, minne vain
oon noussut minä, metsäin asujain.
On
halpaa itku, pyyntö, nyyhkytys,
tee tehtäväs, tee mik' on täytymys,

ja kärsi, kun oot luotu kärsimään
ja kuole päästämättä ääntäkään.
LOPPUBALLAADI
_Francois Villon_
Nyt piste testamenttihin
ja Villon maille manan!
Te tulkaa
hautajaisihin,
kun tuovat kellot sanan,
mut tulkaa viitoin punaisin:

hän lemmen tähden kuopataan.
Tää sanans' oli viimeisin,
kun
jätti tämän maan.
Kuin metsäriistaa, lempi niin
hänt' ajoi lännest' itään.
Maan rajoilt'
aina Pariisiin
ei viidakkoa mitään,
ei pensasta, min okaisiin
ei
repeytynyt viitastaan
ois riekaletta riipuksiin,
kun jätti tämän maan.
Näin riistettiin, näin raastettiin

jo loppuansa ennen.
Mut vielä
lemmen tutkaimiin
hän kuolemaansa mennen,
kuin olkahihnan
neulasiin
vuos verensä -- ol' lopussaan
hän kaiken tuskan tuttu niin,

kun jätti tämän maan.

Omistus:
Sa Prinssi, maine vielä toi
tään tiedon lopustaan:
hän
sakkaan saakka sarkan joi
ja jätti tämän maan.
End of the Project Gutenberg EBook of Lyyra ja paimenhuilu, by
Various
0. END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LYYRA JA
PAIMENHUILU ***
. This file should be named 20166-8.txt or 20166-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be
found in:
. http://www.gutenberg.org/2/0/1/6/20166/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be
renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules, set
forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying
and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the
PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge
for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not
charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research. They
may be modified and printed and