Kyläkertomuksia

Kyläkertomuksia, by Arne
Garborg

The Project Gutenberg EBook of Kyläkertomuksia, by Arne Garborg
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kyläkertomuksia
Author: Arne Garborg
Translator: Minna Canth
Release Date: September 4, 2006 [EBook #19178]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
KYLÄKERTOMUKSIA ***

Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.

KYLÄKERTOMUKSIA.
Kirjoitti Arne Garborg

Suomentanut Minna Canth
Ensimmäisen kerran julkaissut G. W. Edlund 1886.

Esipuhe.
Norjan kirjallisuus on runsastuotteinen. Jokainen vuosi ilmestyy uusia,
arvokkaita teoksia. Ibsen, Björnson, Kielland ja Lie ovat väsymättömiä,
heitä seuraa kintereissä koko joukko nuoria, toivorikkaita kirjailijoita.
Ja he menevät yhä eteenpäin, pysähtymättä mihinkään voitettuun
asemaan; aatteiden moninaisuus, katsantotapojen alkuperäisyys on
heidän voimansa.
Nuorempien kirjailijoiden joukossa on *Arne Garborg* viime aikoina
herättänyt suurta huomiota kirjoillaan "Ein Fritenkjar" ja
"Bondestudentar" sekä viimeksi lyhyemmillä kertomuksilla, joista tässä
muutamia käännettyinä esiintuodaan suomalaiselle yleisölle. Hän
kirjoittaa kansanmurteella, jo silläkin osoittaen, mihin suuntaan hänen
pyrintönsä käyvät. Georg Brandes lausuu Arne Garborgista
aikakauslehdessä "Tilskueren" muun muassa seuraavaa:
"Hän käyttää kirjoituksissaan mielihalulla sanaa *intens*; se kuvaa
koko hänen olentonsa. Siinä on jotain jännitettyä, semmoista, joka
käyttää täyden voimansa, kaikessa mitä hän eteen ottaa. Hänellä on
uskovan polemikerin luonto, hän käyttää erityisiä tapoja, kiistelevää,
puolustavaa, hyökkäävää, kertovaa, kuvaavaa, leikillistä esiintyen aina
julistajana sekä kurittajana. Hän on jo päässyt kehityksensä perille ja
ilmestyy nyt ei ainoastaan kirjailijana vaan myöskin miehenä, joka
muuten norjalaisessa kirjallisuudessa ei olekaan niin tavatonta kuin
usein muiden maiden. Hänellä on suuret voimat -- johdonmukainen
ajattelija, jonka suonissa talonpojan ja taiteilijan veri virtaa -- ja
hänellä on rikkaat voimat; sillä paitsi sitä, että hän on kriitikeri, joka
innolla harrastaa selvyyttä, ja jonka stiili on loogillinen, hän myöskin
on samalla todellinen runoilija, ja tuntee perinpohjin sen pienen piirin
ihmissieluja, jotka hänen kotimaansa suhteet ovat synnyttäneet; ja
hänellä on sekä elävät värit, että hieno, hyvin kätketty ja valtavasti

vaikuttava ironia käytettävinään, kun hän kuvata tahtoo. Hänen
taiteensa on karaktäri-taidetta ja siinä juuri sen voima on tähän saakka
ilmestynytkin.
Samoinkuin Aleksander Kielland, joka on pari vuotta Arne Garborgia
vanhempi, kirjailijana kokonaan kuuluu tuohon korkeampaan
keskisäätyyn josta hän on lähtenytkin, ja jota hän taidolla kuvaa,
edustaa Arne Garborg taas "uutta yhteiskuntakerrosta", joksi
Gambetta sen nimittää. Hän on köyhän talollisen poika, joka vähitellen
on valloittanut itselleen koko aikansa kehittyneimmän sivistyksen ja
seisoo nyt ensimmäisessä rivissä oman säätynsä kasvattajana Norjassa
ja kuuluu samalla pääkaupungin etevimpien henkien lukuun, on
voimakas puhuja ja vielä voimakkaampi taistelija
ylioppilasmaailmassa ja sanomakirjallisuudessa, esiintyen varsinkin
uuden ajan teoloogisen katsantotavan puolustajana, on yhtähaavaa
runoilija murrekielellä ja kriitikeri yleisellä kirjoituskielellä.
Arne Garborg syntyi 25 päivä tammikuuta 1851 Jäderissä, kolme tai
neljä penikulmaa Stavangerista. Seutu, jossa hän maailmaan tuli, on
jylhimpiä ja raivaamattomimpia pohjoisista rantamaista, todellinen
vastekuva Danten helvetille; elämä on jo aikaiseen näyttänyt hänelle
karkean muotonsa.
Hänen ensimmäinen suurempi teoksensa murteellisuuksien
puolustamiseksi ilmestyi 1877. Se on kirjoitettu pontevuudella ja
innolla. Hän siinä taidokkaasti kumoo suuren osan tyhmiä väitteitä,
joita oli tehty norjalaista murteenharrastusta vastaan, jättäen kuitenkin
yhden ja toisen enemmän perustetun ja vähemmän ennakkoluuloisen
epäilyksen koskettamatta syrjään.
Kuinka vähän Garborgin ajatussuunta jo siihenkin aikaan oli Norjassa
vallitsevain luokkien suosiossa, näkyy siitä, että hänen täytyi lahjoittaa
tämän ensimmäisen suuremman teoksensa eräälle tuntemattomalle
kirjapainon-omistajalle Bergenissä, kun Kristianiassa ei yksikään
kustantaja tahtonut ottaa sitä vastaan. Murrekysymys oli silloin
ainoastaan oppositionin ohjelmassa; murremies oli siihen aikaan
samoin kuin myöhempään vasenmies tai vapaa-ajattelija se, joka tahtoi
osoittaa mieltymystään yleiseen kansaan ja inhoaan

sivistyspöyhkeyteen, sen ylpeyksineen ja tekopyhyyksineen.
Vuoden kuluttua ilmestyi nyt hänen merkillinen kertomuksensa *Ein
Fritenkjar* (Vapaa-ajattelija), Garborgin ensimmäinen suurempi
runokoe. Se on novelli, joka oikeastaan on puhtaasti lyyrillinen, hänen
nuoruutensa myöhään herännyt lyrika. Se on tuskanhuuto, valituslaulu,
joka patoksensa totuudella ja voimalla osoittaa, kuinka paljon
Garborgissa on tosirunoilijan henkeä. Sillä ken ikänä lukee tämän
kertomuksen, joka kuvaa vapaa-ajattelijan elämää Norjassa
kärsimyksenhistoriana, martyyrin taisteluna, saa siitä vakuutuksen, että
monivuotiset, katkerat kokemukset ovat kirjan perustuksena, niin
tunnettua, niin "elettyä" on kaikki -- ja kuitenkin oli vaan muutamia
vuosia kulunut siitä, kun tämä Paavali vielä oli Saul.
Jo kirjan nimi, mutta vielä enemmän sen syyttävä ja hyökkäävä luonne
kauhistutti norjalaisia kirjakauppioita. Garborgin täytyi painattaa se
omalla kustannuksellaan. Olisikin synti sanoa, että tendensi tässä
kirjassa on kätketty. Se ilmestyy niin jännitettynä, niin voimakkaasti
pätevänä, että karakterit oikeastaan paljon vähemmän kuin nuo
leimahtelevat sananvaihdot herättävät vaativampien lukijoiden
mieltymystä.
Kolmannen suuren kirjansa, romaanin *Bondestudentar*
(talonpoikaisylioppilaita) lahjoitti Garborg eräälle kirjakauppiaalle
Bergenissä, kun hän ei Kristianiassa saanut sille kustantajaa.
"Bondestudentar" tekee käännekohdan hänen kirjailija-toimessaan. Se
on raskas, rikas-sisältöinen kirja, vihlaisevan todellinen luonteen
kuvauksissa, selvä tarkoituksessaan, joka on kiihoittaa norjalaisia
talonpoikia rohkeuteen ja miehuuteen, sekä kurittaa heitä itsenäisyyden
ja yksimielisyyden puutteesta. Melkein saattaisi sanoa tätä kirjaa
taloustieteelliseksi, koska se selittää ja esittää taloudellista perustusta
Norjan korkeammalle kehitykselle; mutta voimme kenties paremmin
sanoa näin: Tämä