Kuningasverta | Page 4

MIEHET
Terve, terve taloon. Täälläpä on lämmintä ja ihanaa. Istumme lieden
ääreen.
ISÄNTÄ
Istukaa, istukaa, ylpeä on taloni saadessaan teidät vieraiksi.
PAAVO
Vartijat ovat varmat, saamme rauhassa levätä ellei merkkiä kuulu.
Tiedätkös, isä, me teimme tänään enemmän kuin luuletkaan. Ei se ollut
pelkkä kostonhanke ryssän puolelta. Siinä oli takana yritys puhdistaa
tie suurempaa läpimarssia varten täältä Hämeeseen. Jos me voisimme
estää sen! Mutta meillä on kyllä odotettavana useampia hyökkäyksiä ja
suurempia.
1:nen SISSI
Kun edes tietäisi niitten aikeista paremmin!
PAAVO
Niin, kun tietäisi. Ei sitä paljon ihminen tiedä, emme tienneet mekään
eilen, että tänään saisimme voittoa juhlia, ja vielä vähemmän tiesimme,
että voittotunnelmaamme sekottuisi se katkera tieto, että yksi joukosta
oli pelkuri tai -- petturi. Orjan veri -- orjan veri, ei saattaisi ajatella
ryssän orjuutta vapaa mies, joka on tuntenut, miltä tuntuu polkea ja
kyntää omaa isänmaata.
2:nen sissi
Käsittämätöntä se oli, hän, urhoollisista urhoollisin.
KALLE
Tapani, joka johti meitä kymmenissä seikkailuissa uhkarohkeana ja
useimmiten voittoon.
PAAVO
Mutta riittää jo, unohtakaamme mies! Iloitkaamme voitosta niinkauan
kuin se on sallittu. Kuinka kauan? siinä kysymys. Jospa meitä olisi
vähän enemmän, että voisimme olla varuillamme mitä yllätyksiä
vastaan hyvänsä.
3:s SISSI

Tai jos tietäisi, mistä ja milloin ne uudelleen yrittää.
PAAVO
Ajatelkaa, me tiedämme, että juuri tuolla osastolla, joka nyt majailee
muutaman virstan päässä hätyyttääkseen meitä, rauhanhäiritsijöitä, on
hallussaan hyökkäyssuunnitelma. Se on kartta, jonka eräs vankina ollut
kivekäs oli nähnyt kahtena, kolmena iltana peräkkäin. Jos olisi se
meillä! Silloin olisi helppoa miehittää oikeat polut. Tämä kylä olisi
silloin heidän tiellään salpa.
1:nen SISSI
Se kartta täytyy saada.
2:nen SISSI
Täytyy, vaikka menisi henki.
3:s SISSI
Vaikka menisi kaksikin tai kolmekin.
(Laukaus ulkoa.)
MIEHET
Merkki! (Syöksyvät ulos.)
PAAVO
(mennessään):
Ole rauhassa, isä, he luultavasti vain huomasivat jotain epäillyttävää.
Mutta on riennettävä paikalle.
(Ulos.) (Isäntä jäljessä portaille.)
9:s kohtaus.
ANNA
(yksin):
Kartta -- suunnitelma. -- Se on saatava, vaikka menisi henki!
(Innostuen.) Oi, jos menisi minun henkeni! Oi Tapani, en jaksa käsittää,
en jaksa ajatella, en jaksa sinua vihata. Mutta minä tahdon sovittaa,
maksaa, maksaa tahdon maalleni velkasi.

II NÄYTÖS
(Sama tupa, jouluksi somistettuna.)
1:nen kohtaus.
ANNA ja MARI.
MARI
(sovittelee huivia kaulalleen, laulaa)
Nyt saa arkiset huolet heittää, murehet sydämen pohjahan peittää.

Kerran on viikossa sunnuntai, joulu on kerran vuodessa vain -- --
Nyt olen joulupukimissa! Vähän taas juhla juhlalta tuntuu, kun pojatkin
omissa vuoteissaan yönsä lepäävät, vaikka puristuukin melkein
ateriankin aikana käsi aseen ympäri. Anna, olisit vähän iloisempi. Anna,
nythän on juhla, kuule, joulujuhla!
ANNA
Niin, Mari, joulu on. Ja joulu sovittaa synnit. Mutta jos on meillä
syntejä sovitettavana, vaatii se juhla meidät ne sovittamaan. (Itsekseen.)
Nyt, nyt se on sovitettava. -- Jospa Jumala näyttäisi minulle tyhmälle
tyttö paralle tien -- enhän tiedä, en ymmärrä, ja sydän -- tuo arka --
vapisee pelosta.
MARI
Mitä mietit, Anna? Aina sinä mietit! Kuule, ole iloinen nyt! Mutta
isäntä ja pojat tulevat, nyt on saunalla kiire. Pistäyn katsomassa, onko
kaikki kunnossa. (Ulos.)
(ISÄNTÄ ja POJAT tulevat.)
2:nen kohtaus.
ISÄNTÄ
(tullessaan)
Nyt, pojat, nyt vietämme joulua! Ei auta enää ajatella tuota karttaa,
vaikka se kyllä olisi joulurauhamme turvannut. Heitetään se mielestä ja
heitetään muutkin huolet. Ei ajatella katkeruutta ketään kohtaan, ei
halveksittavin takaan, sillä kuuluuhan pyhä joulusanoma: »ihmisille
hyvä tahto.» Vapahtajan synnyinjuhlana ei tapeta eikä tulla tapetuksi,
silloin on rauha maassa. Jouluyön siunaushan laskeutuu vihollisenkin
yli ja yli -- petollisen ystävän.
PAAVO
Olet oikeassa, isä. Ei asia miettimisestä parane. Olemmehan
tuumailleet sinne ja tänne. Mutta sille, joka ajatteleekaan yrittää
haltuunsa karttaa, näyttää varma kuolema irvistävän. Olemme
miettineet aivomme väsyksiin, levätään nyt yli joulun, käsi kahvassa
tosin, mutta kuitenkin kotona joulupöydän ääressä.
KALLE
Niin, onhan meille annettu vielä yksi joulu.
ISÄNTÄ
(huokaisee)
Vielä yksi joulu!

3:s kohtaus.
MARI
(sisään)
Isäntä, joulusauna on valmis.
KALLE
Joulusauna!
PAAVO
On sitä nautintoja sota-aikanakin! (Mennessään.) Tulethan pian, isä?
ISÄNTÄ
Tulen. Mari, joko hait arkusta sen minun joulu paitani?
4:s kohtaus.
Mari
Hain, isäntä. Mutta ettekös te kerran tuumaillut, ettette sitä yllenne laita,
ennenkuin taas kerran tulee rauhan joulu.
ISÄNTÄ
Tuumailinpa niin, mutta nyt olen tuumaillut pitää rauhaa, vaikka ne
siellä maailmalla mellastavatkin. Sainhan pojat kotia, ja eihän ole tarvis
katsella pihaa pitemmälle.
MARI
Ihan niin, isäntä, eikä ole ryssistäkään viikon vertaan mitään kuulunut,
varmasti on ne jo menneet omille mailleen.
ISÄNTÄ
Ainakaan eivät täällä pidä joulua. Tämä on sitä kotoista itsekkyyttä ja,
niin, väsymystäkin. Niistä on ehtinyt paatua, niistä puolen
vuosikymmenen kauhuista.
MARI
Niin, pikku tyttöjä me olimme, kun ensi kertaa puhuttiin sodasta.
ISÄNTÄ
Kalle silloin ensi aakkosia tavaili. Ja pian ei siitä enää vain puhuttu,
vaan se elettiin tuo sana »sota». Se nieltiin moneen kertaan petäjäisessä
ja luettiin ruttoon sortuneitten kirstun kannesta. Ja tulisina liekkeinä se
mateli taivasta kohti. Tunnetaan se sisältä ja päältä. Mutta -- tänään se
ajetaan ovesta ulos. Ei ole tietoa, eletäänkö ensi jouluna. Haes
joulupaita, Mari! Minä menen kylpemään. (MARI menee kamariin.)
5:s kohtaus.
ANNA
Isä, viivy hetki vielä!

ISÄNTÄ
Mitä haluat, lapseni?
ANNA
Minulla on sinulle puhuttavaa. Istu tuohon