Kootut teokset IV: Kertomuksia ja kirjoitelmia

J. H. Erkko

Kootut teokset IV: Kertomuksia ja?by J. H. Erkko

The Project Gutenberg EBook of Kootut teokset IV: Kertomuksia ja
kirjoitelmia, by J. H. Erkko This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kootut teokset IV: Kertomuksia ja kirjoitelmia
Author: J. H. Erkko
Release Date: January 8, 2007 [EBook #20316]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOOTUT TEOKSET IV: ***

Produced by Tapio Riikonen

KOOTUT TEOKSET IV: KERTOMUKSIA JA KIRJOITELMIA
J. H. Erkko
Otava, Helsinki, 1911.

SIS?LLYS:
Kotoisia tarinoita I.
Nuori Aatami Salapolttajat Kuinka syys muuttui kev??ksi
Kotoisia tarinoita II.
Viipurin rinkeli Pormestari Leipzig Pesuvaimon tarina Neitiserkku T?ysvillainen Apulainen Mets?polulta J?ttil?isen syd?n
Uskovainen
Kuvauksia.
Linnun poika Ihmelapsi is??ns?
Kirjoitelmia.
Ajatelmia Suomalainen huoneentaulu Teaatterin johdosta Set? Iisakin raittiuskanta Kirjailijain tekij?nimist? Kotimainen tunnelma Mit? nyt? Eri oikeita Edes nuo kukat H?iritty rauha Itsemme puolesta Sanomalehdet jokap?iv?ist? leip?? Uudet aatteet Tanssin puolesta Milt? Henrik Ibsen minusta on tuntunut?
Puheita.
Puhe K?kisalmen 600-vuotisjuhlassa Viisi veljest? Puhe Kirjailijaliiton avajaisissa Is?nmaalle

KOTOISIA TARINOITA I

NUORI AATAMI.
-- Ei h?n kauan el?, kyll? Jumala h?net korjaa pois, h?nell? on niin erinomainen muisti, ett? sit' on oikein ihme. Kun sisarta opetettiin aakkosia tuntemaan, niin veli, pikku Aatami, oppi ne alusta pit?in ulkoa, ja samaa kyyti? meni koko aapiskirja, ett? avosuin vaan saatiin kuulla, kun poika paukutti, ett? sein?t soi. "Ymm?rr?tk?", kysyi kanttori lukukinkerill?, "ymm?rr?tk? mit? luet?" Silloin pojan p??ss? silm?t seisoivat kuin kanttorin taulunumerot kirkossa ja punakkana purki h?n aapisen lukuja kuin lankaa ker?lt?, kunnes kanttori oikein v?kivoimalla h?nen vauhtinsa seisotti. -- Nyt osaa h?n jo lukea sis?lt?kin ja mit? kaikkia h?n voisikaan oppia, -- mutta eih?n semmoinen lapsi kauan el?.
Jotenkin tuollaisia ennuspuheita ja tunnussanoja kulki Koiram?en pikku Aatamista kyl?n t?ysikasvuisen vaimov?en keskell?. Selv?sti n?htiin, ett? poika tunnussanoista iloitsi, vaan ennuspuheita kuuli h?n hyvin suuttuneilla korvilla, sill? kuolemaan oli h?n yht? vastahakoinen kuin kaikki muutkin sitke?henkiset. H?n siis vastoin ennustuksia eli oikein tahallansa ja luki ulkoa kaikki kirjat mit? siihen aikaan Koiram?en torpassa pidettiin tarpeellisina: niihin kuului jo mainittu kukkolehtinen aapinen, pitk? katekismo ja kaita virsikirja sek? pituutensa levyinen almanakka, joten h?n tunnustettiin suurimmaksi tietoviisaaksi koko Kehnosuon kyl?ss?.
Sent?hden ei ollutkaan kumma, ett? h?nt? kyl?n t?ysikasvuinen vaimov?ki muisteli. Niinp? er??n? sunnuntaina, kun vaimov?ki parvessa palasi kirkolta ja saarnan j?ljilt? ensin keskusteltiin hengellisist? asioista, vier?hti juttu lopulta Koiram?en Aatamiin.
-- Ei sen pojan el?m? ihmeitt? mene; jos h?n ei kuole, tulee h?nest? ainakin herra. Sill? p??ll? k?visi lukea vaikka papiksi, eik? silloin aina nokka saarnastuolin paperilevyll? nuokkuisi, niinkuin nyt, sen pahempi, usein kuullaan ja n?hd??n. Ja sit? muistia! Koko almanakan osaa h?n nyt jo ulkoa hamasta Aapelista niin Sylvesteriin asti; auringon, kuun ja t?hdet, kravut, neitseet ja skorpionit -- kaikki laskettaa h?n kuin virran juoksua. Mutta kysymyksiin ei vastaa, vaan sanoissa uskosti kiinni riippuu kuin ankkuri k?ydess?. Eih?n mokomaa ole kuultu eik? n?hty! Jos h?n ei kuole, tulee h?nest? ainakin herra.
Niin haasteli Kehnosuon vaimov?ki, ja siit?p? sai nuori Aatami hiukan vihi?, jonkat?hden h?ness? v?hitt?in korkea ajatus her?si: h?n lujasti p??tti sukunsa esikoisena kohota villist? mets?viinapuusta herrasyrttitarhojen kukkakumpuja koristamaan; ja silloin luopui h?n ensikerran kirjan sanoista, koska h?n toivon hengess? hyr?ili:
Mun t?ytyy kerran k?yskennell' P??ll' kukkaisten ja ruusuin!
Viistoista vuotias oli Aatami tehdess??n t?m?n ihanan p??t?ksen. Halpa torpanpoika oli nyt ulkonaisesti poiskarsittava ja sis?llisesti ulosjuuritettava; sen sijaan piti hankkia jotain, jonka laatua ei Aatami viel? tarkoin tiet?nyt. H?n tunsi kyl?n kirjurin hra Nurkkelin'in, joka oli jo herra. H?nell? oli jo auringon paisteessa v?lkkyv?t verkavaatteet ja kemppi, keikkap?inen k?ynti sek? harjasven?l?iselt? ostetut lasisilm?t, suuret kuin lautaset. Mutta h?np? t?isikin kirjoittaa -- siin? syy kiilt?viin verkavaatteihin; kuului osaavan lukuja multipliseerata -- siksi nokka t?hti? t?hysti; ja mik? painavinta oli, taisi h?n puhua ja kirjoittaa protokollat ja velkakirjat ruotsiksi, -- t?t? vanhan-aikuista Suomen herraskielt? pitiv?t viel? niihin aikoihin Kehnosuon talonpojatkin kaiken herruuden satoisana t?hk?n? -- jonka t?hden h?nt? kyl?kunta pelvolla ja vapistuksella kunnioitti. K?tkip? ja tallensi h?n koko kyl?n tarpeeksi lakiviisautta, jota, kuten sukkela puotimies, voittohinnoista kaupitsi. Ansaitsee h?n kyll? kunnian ja herruuden, arveli Koiram?en Aatami, joka tiesi, ettei kyl?n kirjuri kuitenkaan osannut koko almanakkaa ulkoa.
Herra Nurkkelin'ilta olisi Aatami sent??n voinut oppia jotakin, jota h?n ei viel? tainnut, joll'ei olisi tiet?nyt tuon lakiviisaan osaavan pit?? erikoisetujansa ylen painavassa arvossa, jonka t?hden h?n ei ainakaan henkisell? alalla mit??n tasasuhtaisuutta suvainnut: h?n vaan sanoi sopimattomaksi, ett? torpan poika rupeaa kouluja k?ym??n, kun h?nell? kyllin on muitakin t?it?.
Mutta ajatus herruudesta oli siemen, joka iti, juurtui ja orasteli Aatamin mieless?. H?n ajatteli, ett? kyl?n kirjuri kuitenkin on kaunis esikuva viisaasta herrasmiehest?, jonka askeleita alkavaisen tulee noudattaa. Ensin piti oppia joustavasti ja keikkap?isesti k?ym??n ja siihen ei tarvittu muuta kuin harjoitusta. Aluksi h?lle kyl?n tyt?t nauroivat ja pojat irvisteliv?t, he kun eiv?t ymm?rt?neet asian syvemp?? merkityst?; mutta v?hitt?in niidenkin silm?t tottuivat. Ainoastaan kyl?n vanhat miehet joskus nurahtivat: "joku nurkkasihteeri tuosta Koiram?en Aatamista tulee". Eik? poika parka viel? itsek??n tiennyt mik? herra h?nest? tulee, kunhan vaan herra
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 93
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.