Kootut teokset III: Näytelmät | Page 9

Tarkoin korvin kuunnelkaa! Nostaa
oikean kätensä ylös. Petänkö maani, hyljätköön mun taivas Ja koston
miekat nouskoon helvetistä! Jos raiskaan, tahraan pyhää mainettamme,
Kirotkoon kansani mun hylkyläisnä! Jos vihollista pakenen kuin kurja,
Mua kuninkaani sekä urhoin veret Kiristäin, polttain syöskööt surman
suuhun Taikk' oma miekkani mun teurastakoon, Jos henkeän' en uhraa
totuudellen! -- Nyt lemmon korvat kuullen haljetkoon Hän
valmistakoon koston rikkojalle! Avatkoon taivas tuhat akkunaansa Ja
katsokoon nyt köyhää uhriansa!
Laskee kätensä alas. Veljekset syleilevät toisiaan.
KANSA (rytyyttäin jalkoja). Eläkööt maamme sankar'-nuorukaiset!
HANNU (arvokkaasti). Nyt meill' on riemun loistavainen juhla, Jalosti
onnen-taivas ruskottaa! Lähestyn päivän iltaa iloisena, Kun jalot ruusut
jääpi haudalleni. -- Murheisen kyllä sanoman toit, poika; Vaan aate,
josta taistellahan siellä On voitollinen taivaan helmalapsi. Kyll' urhoin
johtajan taas taivas nostaa. -- -- Te poikani, mun jalot poikueni, Eloni
illan kaunein kultakruunu, Seuratkaa uutta uskon-sankaria! -- Niin
teettekin, sen tiedän varmasti. Siunattu siis on synnyin-hetkenne,
Tuhansin siunatuita urhotyönne, Sukumme versoo, kukkii kunniaksi
Tään kalliin maan ja kansan urhokkaan. Ain' yhtä köyttä kiskokaa kuin
veljet, Kuin sama sielu valvois rinnassanne, Niin riemu nousee
urhotöistänne Kuin kylälle, kosk' uljas metsämies Tuo saalihiksi karhun
kotiinsa.
Elma ja Liisa kantaa kammarista pöydän, jolla seisoo pullo ja sen
ympärillä maljoja.
NIILO (osottaen, maljaa kädessään). Kulauttakaamme vielä viinimalja

Muistoksi suuren sankar-kuninkaamme!
Kukin ottaa pöydältä maljan.
HANNU. Tää armas hetki urhon lempeen liittää Ja toisen vihkii
välkkyväiseen miekkaan, Tää täyttää lemmen, urhouden toivot,
Asettain kiihkot, kaipauksen vaivat -- Näin siteet ratkoo, toisilla taas
vyöttää, Nää erohetken vaahtolaidat maljat, Täynn' urhouuden ja
lemmen pisaroita, Nää vahvistakoon valat sekä liitot; Vereksi joka
helmi herahtakoon Ja kiehahtakoon urhoin valtimoissa, Ikuisen innon,
voiman virtailuksi, Jost' iki-kunnia karttuu kansallemme!
Kansa hurraa; maljat kallistetaan. Niilo suutelee Elmaa ja Antti
miekkaa.
Esirippu lankee.

TIETÄJÄ
Viisinäytöksinen runoelma
SUOMEN RUNOTTAREN TIENRAIVAAJALLE HERRA
PROFESSORI
AUG. AHLQVISTILLE
KIITOLLISUUDELLA JA KUNNIOITUKSELLA OMISTETTU.

ESILAUSE.
Ei mieleni saanut rauhaa ennen kuin sen monivuotisista hauteista
puhkesi ilmoille tämä teos. Niin täytyi tapahtua, ellen tahtonut tehdä
henkistä itsemurhaa. Tämä olkoon sanottu niille, jotka ehkä kysyvät,
miksi tekijä ryhtyi juuri tähän eikä muuhun aineesen. Elämäni sisällys
määräsi aineen. Ja mikä ylinnä mielessäni kuohui, se ensin esille virtasi.
Muodon -- senkin on sisällys luonut.

Olenko onnistunut tuomaan ilmi mitä olen tahtonut? Epäilemättä on
aina vielä tunnustettava, että "me profeteeraamme puolittain".
Selvyyteen olen kuitenkin pyrkinyt, ja ne, joille tämän teoksen
nykyisessä muodossaan olen lukenut, ovat sanoneet sitä käsittävänsä.
Mutta -- he ovat malttaneet ajatella sekä tuntevat kieltä.
Sekä virheistä, että niistä lukemattomista ominaisuuksista, jotka tältä
teokselta puuttuvat, pitänevät kirjallisuutemme ystävät kyllä aikanaan
murheen.

HENKILÖT:
BILEAM, tietäjä. BAALAK, Moabin kuningas. EGLON, hänen
poikansa. ZUUR | HUUR | REKEM | Midianin heimoruhtinaita. REBA
| EVI | KOSBI, Zuurin tytär. NAHSEN, Juudan suvun päämies |
ELISUR, Ruubenin suvun päämies | airueita. SIMRI, Simeonin suvun
päämies | SAALU, Simrin isä. PINHOS, Aaronin pojanpoika.
SEEDEK, Baalin ylipappi. NERGAL | OMRI | ORGON | Bileamin
oppilaita. ORNAN | LAORMER | PATROS | EBER | tutkijoita.
KOOSAM | ASSAR, Moabilainen sotaherra. ENKELI Siinailta.
Baalin pappikuoro, naiskuoro, vaimolan naisia, eräs vaimo, eräs
maamies, sotilaita, vartioita, kansaa.
Tapaus Israelin valloittaessa Kaanaata.

ENSI NÄYTÖS.
Avoin pylväskäytävä temppelin ja kuninkaan huoneen välillä.
Kuninkaan istuin.
VAHTISOTILAITA.
1:NEN SOTILAS. Jumalat kuoli jok' ainoa, On templit hautaholveja,
Nyt kelle uhrataan? On suurin herra kuka ties Nyt kuningas ja sotamies,

Siis heitä palvellaan.
2:NEN SOTILAS. Päämiestä kuule, tottele, Kun käsketään, niin ottele,
Siin' uskontosi on. Ei uskalla, ei aikaa saa, Täss' aatoksia harjoittaa --
Se luvatonta on.
1:NEN SOTILAS. Juo, narri, nai, ei kieltoa, Öin, päivin, milloin
mieluista, Se uhri parhainta. Ei pappi eikä kuningas Vihastu tuosta
uhristas, Jos kartat aatella.
2:NEN SOTILAS. Vait, veikko! tuolta astuu miehiä.
EBER JA KOOSAM.
EBER. Siis tietää et voi, mit et näe.
KOOSAM. En, Jos tunne en.
EBER.. Mut mistä tuntea?
KOOSAM. Tuo Eufratin mies lausui, muistelen: Ken omass' itsessään
ei Jumalaan Tutustu -- turhaan etsii muualta. Mut luonansa ken hänet
tuntee, se Hänt' ympärillään näkee kaikkialla, Kuin armahansa kuvaa
rakastaja. Niin Eufratin mies lausui, muistelen.
2:NEN SOTILAS. Mist' olette ja ketä? Mihin matka? Täss' asuu
kuningas, se tietäkää! Tiehenne koivetkaa tai sattuu koipeen, Niin
nuolen haavaa saatte nuoleskella. Mist' olette ja ketä? Vastatkaa!
KOOSAM. Me? -- Kiriath-Seferistä, tutkijoita. Siell' on, jos tiedät,
koulu viisasten.
2:NEN SOTILAS. Mut minne nyt?
KOOSAM. Taas Kiriath-Seferiin.
2:NEN SOTILAS. Ja millä asioilla? Täytyy tietää. On aika paha.
Kulkee vakoojoita.

KOOSAM. Mies viisas tääll' on aamuruskon mailta, Tuolt' Eufratilta --
oltiin kuulemassa.
2:NEN SOTILAS. Siis viisait' olette tai veitikoita. Niin sanokaa,
tuleeko maahan sota?
KOOSAM. Jos totta lausuu tähdet, tulee sota, Mut totuuden jos sota
maahan tuo, Niin rauha tulee.
2:NEN SOTILAS. Ota siitä selko! Jos heitä ymmärrät, niin olet viisas.
Jos viisas olet, heit' et tarvitse. Ei kostu kansa moisist' oppineista! Hän
näköjään on itse viisaus, Mut itseviisaus hän toki on, Kun omiaan hän
haastaa itselleen.
1:NEN SOTILAS. Mut jos nyt sota syttyis, kuulkaahan, Niin
puoltaisiko meitä jumalat? -- Jos jumalia on, jos elää ne. Mit'