Kivesjärveläiset; Simo Hurtta; Bellerophon | Page 9

liekin liehtoi,?kulon kulkemahan laski,?pauloihinsa parhaat kiehtoi,?kaatui tuosta kaunis kaski;?liehtoi my?skin Hurtta julma,?sek? kansan sorto, h?t?;?n?inp? kohta kulon huima?kulki pitkin pit?j?t?.
Ensin Yrj? Sormu yhtyy?rovastihin rohkeahan,?toimen, tarmon miesi, ryhtyy?samaa tulta liehtomahan;?syttyy Tuomas Turuinenki,?Sykk?, Tikka, Viklo, Jukko,?voittaa tulen tuiman henki,?yhtyy tuumaan Mantsin ukko.
Mutta seisoo niinkuin vuori?Nevalainen virtaa vastaan,?tyyn' on, kylm? miehen kuori,?syd?n sykk?? ainoastaan.?Kohoo kesken liekkilammen?niinkuin honka suuri suolla,?seisoo lailla rautatammen?esivallan vanhan puolla.
Mutta ukko suree. Huolta?h?lle suurta poika tuopi:?saa ei en?? sanaa tuolta,?tuskin vastauksen suopi.?P?iv?t yrmy, y?t on poissa,?viipyy aamunkoittoon asti,?toimittaa h?n ty?ns? koissa,?nekin varsin vaikeasti.
Sattuu joskus huomenella,?tapaavat he toinen toisen?kotipellon pientarella,?auetessa aurinkoisen.?Kimmahda ei kielten lukko;?kauan syrj??n katsotahan.??Mist? tulet?? kysyy ukko.?Vastaa poika: ?Tulenpahan.?
Taikka saapuu viesti saloon:??Taas on Hurtta tehnyt pillan.??Tulee Nevalankin taloon.?Huokaa ukko suussa illan:??Milloin saa h?n tuomionsa??Milloin ajat parannevat??Eip? taida ennen, konsa?kuivuu t?m?n talon nevat.?
V?lk?ht?v?t silm?t Juhon:??Ei se oikeus aina voita,?eik? j?lkeen turman, tuhon?aina onnen p?iv? koita!?Y?h?n tarpeen y?n on rotu,?viekas, synkk?, tuima t?h?n.?Mies on mennyt, ken ei totu?pime?ss? n?kem?h?n.?
Kuulee ukko kummastellen:?Outoa on pojan kieli.?Mist? sanat saakin? Kellen?haastaa? Vai lie puolimieli??Tyyntyy vihdoin tuosta, t?it??Hurtan hiljaksensa suree.?Mutta yksin, pitkin ?it??Juho hammastansa puree.
Niinp? ukko Nevalainen?naapurihin kerran l?ksi.?Naapurissa nuori nainen?k?vi varsin kielev?ksi.?Haastelevi niit?, n?it?,?sattuu vihdoin sanomahan:??Noh, kai kohta Juhon h?it??Nevalassa hankitahan??
Ukko ep?luuloisesti?kysyj?h?n katseen viskaa.?Nainen silm?n karsaan kesti?keinutellen nuorta niskaa.??Vai ei viel? aivan? Taitaa?olla juttu juoksemassa.?Tuon ma tied?n, papin paitaa?kudotahan Sormulassa.?
Ukko nousi, l?ksi. Tiesi?nyt h?n, kusta kulki uho,?mist? sanat otti miesi,?mill? teill? juoksi Juho,?Koskee is??n poian hukka.?Mykkyys korpitaloon koituu.?Mutta Nevalaisen tukka?hiljallensa hopeoituu.
IRJA.
Istuu impi kangaspuissa,?k??mi k??ntyy, pirta piukoo,?vaan on immen mieli muissa,?aatos kaukomailla siukoo.?Kutooko h?n maalle rauhaa?vaiko sotaa, viel' ei tied?,?mutta onnea ei lauhaa?Sormun sorja tytt? sied?.
Ylpe? on Sormun Irja,?tulikukka, suolla soihtu,?kiehtova kuin noidan kirja,?v?kev? kuin velhon loihtu;?silm?t tutkivat ja syv?t,?varsi suora niinkuin salko,?huulet niinkuin marjat hyv?t,?suu kuin hiirenherneen palko.
Saapuu maiden, merten takaa?sulhot suuret orhin, laivoin,?tytt? rukkasia jakaa;?ottaa jonkun kihlat vaivoin,?viikon pit??, sitten hylk??.?Tuost' on huoli ?idin oman:??Saa et koskaan kunnon ylk??.???Niinp? saanen kunnottoman.?
Neitt? Neva nuori lempii,?Sipon poika, siisti, rehti.?Mutta tytt? torjuu, empii,?lepattaa kuin haavanlehti:?t?n??n h?lle hymyilevi,?luokse luontuu, suuta antaa,?huomenna jo lymyilevi,?p??ns? korkealla kantaa.
Mielell?ns? immen is??tahtois tyt?n suostumahan:?saadaan uusi, oiva lis??kansan pyh??n asiahan.?Nevalaisten neuvon kielt??kuulee koko korven kansa,?vaan jos poik' on meid?n mielt?,?tuo h?n muutkin muassansa.
Istuu impi kangaspuissa,?k??mi k??ntyy, pirta piukoo,?vaan on immen mieli muissa,?aatos kaukomailla siukoo.?Kutooko h?n maalle rauhaa?vaiko sotaa, viel' ei tied?,?mutta veri nuori pauhaa?eik? tytt? tyynt? sied?.
Seisoivat he kes?-y?ss??kerran aitan portahalla;?uivat laaksot utuvy?ss?,?v?lkkyi j?rvet vaarain alla;?pohjan taivas puna-kelta?veti juovat vienot vesiin,?toisen taivaan rantehelta?kulki kuuhut valju esiin.
Tuli henki keskikes?n?niinkuin tuoksu kyps?n marjan,?paahde muurahaisten pes?n,?taikka savunsiinto karjan,?astui ahon p?iv?laitaa,?kylpi p??ll? poimulehden,?nousi pitkin pellon aitaa,?siin? kuperkeikan tehden.
Haihtui, kun nuoret n?ki,?karkeloitsi kartanolla.?Mets?n puussa mykk? k?ki?malttanut ei vaiti olla,?kukahti jo kerran, kaksi,?niinkuin ollut oisi kev?t,?kohta varttui varmemmaksi,?kullat, helmet helisev?t.
Mutta Juho vaiti pysyi?k?dess?ns? neien k?si.?Vihdoin hiljaa aivan kysyi:??Olenhan sun yst?v?si???Kuiski impi: ?Sun ma olen.??Antoi suuta sulhaselle.?Tarjos sulho rintasolen:??Milloin h?it? impyelle??
Mutta Irja katseen heitti?kauas laakson vienon vesiin;?taivaan valkopilvet peitti,?kulki kuuhut valju esiin.?Vartoi sulho vastausta,?vartoi mets?, vartoi tuuli,?n?ytti kuuhut kummastusta;?myk?ksi j?i immen huuli.
ELJAS IOCHMAN.
Eljas Iochman oli miesi,?papin s?lli, teini Turun,?varhain tuskan valjun tiesi,?tunsi suuren syd?nsurun:?kadotti h?n Annan vienon,?Hovin rouvan, Hurtan kyyhkyn,?helkanurmen hein?n hienon,?yksin?isen rinnan nyyhkyn.
Eleli nyt taaton koissa,?kappalaisen valkohapsen.?Oli kodin onni poissa,?painoi is?? murhe lapsen.?Taatto tointaan hoiti, yksin?Eljas hoivaa etsi vaivaan,?kera mets?n yst?vyksin?sek? y?n ja t?htitaivaan.
Niin he tyynt? eli t??ll?.?Ohi vy?ryi ajan virta,?jyrissyt ei p?iden p??ll??elon myrsky-neitten pirta;?kutoi kaihon kalvas tytti,?helkki hiljaa huolten niidet,?joskus vaiva v?r?hytti,?soivat surun kielet viidet.
Antoi vihdoin aika armon.?Versoi alta murheen mullan?ter?lehdet toimen, tarmon,?virpi kauniin viljakullan.?Elpyi Eljas eloon taasen:?mik? mennyt on, ei palaa.?Taaton toimeen laupiaaseen?miehen nuoren mieli halaa.
Korpimaiden kuokkijaksi?Eljaksen on tahto vankka,?viljelyksen vartiaksi?siin?, miss' on salo sankka,?ettei voittais hengen halla,?haipuis valon viime vana,?sammuis pohjant?hden alla?tiedon alku, Herran sana.
Paennut on piispa, poissa?Turun koulut, konsistorit,?vaan ei Eljaan tutkinnoissa?tarpehen nyt professorit.?On nyt aika Herran pelon,?tutkija nyt taivaan Luoja,?kova eess? koulu elon,?vaiva valtakirjan suoja.
Eljas hiljaa ahkeroipi,?unhoittaa jo murheen maisen.?Onnen virpi vihannoipi?j?lleen koissa kappalaisen.?Pys?htyy jo huolen pirta,?vaikenee jo surun vaski.?Mutta vy?ryy ajan virta,?roihuu kapinainen kaski.
Sy?ksyy ukon-jymin?ll?,?raastaa esiin rauhaisetki:??Eljas, nouse, el?m?ll??vain on yksi suuri hetki!?P??lles papinkaulus pue--?jo nyt kosto koitti kerran--?astu saarnastuoliin, lue?valankaava kirkkoherran!?
Kalpenevi poian poski:??Esivallan uuden kaava!??Kuohahtavi suonten koski,?vuotaa verta vanha haava,?her?? viha, her?? vaino:??Rangaistaan nyt Hurtta raaka,?poistuu maasta miekan paino,?juurtuu lain ja Luojan vaaka.?
Luki Eljas valankaavan,?vannoi kaavan mukaan kansa,?uskoi ajan uuden saavan,?rikkoi vanhan vannomansa,?otti esivallan uuden?kesken sotaa palavata,?mennen Ruotsin mahtavuuden,?ennen Kaarlen kuolemata.
Mutta, kertoo kansan taru,?koska ilta tyyni tuli,?huoahteli korpi karu,?Eljas kyyneleihin suli,?kauan y?ss? kulki, sitten?astui alle taaton katon,?haastoi halki kyynelitten,?vieri virsi valapaton:
?Syd?n-y?n ma lapsi lienen,?liekuttama surun summan,?tuskan tuiman my?t? vienen?k?yden teit? elon kumman.?Kunne k??nnyn, eksyn tielt?,?minne mennen, joudun harhaan;?milloin saanen miehen mielt?,?miehen murheet sain jo vanhaan.
Mink? parahinta koitan,?pyhint?ni pyyd?n t?ss?,?sen ma onnettuutta voitan,?orpoutta el?m?ss?;?nyt en tied?, menn? minne,?kun on kauhu kaikkialla,?eess? jyrkk? vaaran rinne,?korpi kolkko vaaran alla.?
Itki is? harmaahapsi,?murti h?nt? murhe sama:??Syd?n-y?n sa lienet lapsi,?Ajatarten armastama,?synnytetty syd?nkuussa,?vaahtokuussa v?ihin v??tty,?tuuditettu tuskan puussa,?itkun puusta k?tky k??tty.
En nyt tunne huoles hoivaa,?sull' on kauhu kaikkialla,?enk? tied? tiet? loivaa?sulle t?m?n taivaan alla.?Mit? teetkin, teet sa pillan,?minne mennet, murhe her??;?n?it sa aamun, n?it sa illan,?milloinkaan et p?iv?n ter??.?
HOVILAN PIRTTI.
Palaa p?re pankon puussa,?rengit iltaruokaa haukkaa;?ilta my?h? marraskuussa,?ulkoisalla myrsky paukkaa.?Y? kuin sysi, maa kuin noki,?alastonna mets?, manner,?riittehess? j?rvi, joki,?kaljamalla kaikki tanner.
Hovilassa