ry?stettihin Kivesj?rven ruukki.
NELJ?STOISTA LAULU.
Tapa on meid?n patruunalla--jota h?n yh? jatkaa--?kev?ttalvella kerran vuodessa tehd? pieni matka.
Karjalan kaiken h?n ajelee ja Pietarin kautta palaa,?ostaa metsi? matkoillaan, mut hommansa muut h?n salaa.
Karjala n?et on kaunis maa: joka kyl?ss? taloa sata,?joka talossa kymmenen tytt??, kassan ruskean kantajata.
Em?nnill? on tsaijut hyv?t ja is?nnill? viinat.?Patruunalla on muassaan musliinit ja silkkiliinat.
Lauluja urhot laulelee ja sananlaskuja lausii.?Viinan vierell? vier?ht?? voi helposti vuorokausii.
Karjalan mies on hyv? mies, ei kielt?? voi h?n mit??n,?tarjoaa, mit? talossa on. ?Kuda Ruodshin brihalle pit????
Paljon pit?? patruunalle: karhuja kaattavia,?hirvi? hiihdett?vi? ja impi? ihania.
Hei, miten sukset sujuilee, kun Karjalan brihat luistaa!?Aamuh?m?r?ss? hongan alla he naukun ottaa muistaa.
Aunuksessa on aavat maat ja kirkas on hangen kanto.?Karjalan tyt?ill? vilkas silm? ja sukkela suun on anto.
Palannut juuri patruuna oli moiselta matkaltansa,?mutta jo kotihin tullessa kivun tunsi h?n rinnassansa.
Vilustunut h?n varmaan lie, on viikkoja monta maannut.?Sill? aikaa Anja-rouva ei tanssimasta laannut.
Mit' oli ennen h?n menett?nyt, siit' otti nyt h?n koron.?Oli niinkuin nielaissut h?n oisi tulisoron.
Yhten??n piti iloa ja herroille h?il?k?itsi,?suu oli sula hunaja ja katse kipen?itsi.
Monet katsoi kummeksuin. H?nen hulluksi tulleen luultiin.?Mutta kahvip?yd?ss? jo kummia h?nest? kuultiin.
Kohta ei koko Kajaanista eik? Paltamosta?l?ytty herraa, mi kehunut ei Anjan suosiosta.
Mink? herrat osotti tien, sen talonpojat karsi.?Kautta kaikkien hollitupien oli h?n puheenparsi.
Mik' on meid?n joutsenella? Ryvettyik? valkee??Alla tuskan armottoman Anjan syd?n halkee.
Kaikki on h?lle pime?? ja pahaa maailmassa.?Ei h?n viel? hullu ole, mut hulluksi tulemassa.
Tulet tuikki ruukilta, oli valaistu yl?kerta.?Ulkona lumiset koivut yksin katseli valomerta.
Miehet hiljaiset hiihtelev?t pitkin mets?n rantaa.?Virkahtaapi se pisin mies, joka karhuntaljaa kantaa:
?Kontio korvennettava on pes?h?ns? omaan.??Ikenens? irvistyiv?t nauruun sanattomaan.
Ruukilta soitto, laulu soi, on juhlat juuri heill?.?Miehet hiljaiset hiihtelev?t poluilla ja teill?.
Aitan ovi murretaan ja ?ljytynnyri tuodaan,?kumotaan kuistin rappujen alle ja risurovio luodaan.
Tuluksin tulta isket??n. Hyv? Jumala! Liekit jo liehuu.?Kellarin kivilattialla ?ljy kuuma kiehuu.
Syttyy parrut, siltapuut. Hoi, miss? on ruukin v?ki??Lumiset koivut yksin y?ss? tuhoty?n sen n?ki.
Hoi, koko kellari tulessa on! Pian permantopalkit pett??.?Saako n?in tulla Tuonen sato ilman hiiskehett??
Yl?kerran salissa soitto soi. Pidot siell? on patrunessan.?Alakerrassa is?nt? yksin voihkavi vuotehessaan.
H?nen rintansa on niin kipe?, h?nen p??t?ns? suonet hakkaa. ?Anna anteeksi, Anja kulta, ja tanssimasta lakkaa!
Tanssin tahdit mun p??ni p??lle kuin rautapiikit putoo.?Kuolema ymp?ri kulmiani jo suruhuntuja kutoo.
Lakkaa, lakkaa, Anja kulta! Anna soiton seist?,?ett? mun silm?ni sulkeuu elon pett?v?n harhateist?.?
Kukaan h?nt? ei kuuntele. Yh? hurjemmin soitto soipi.?Anja-rouva, se ange-rinta, niin kauniisti karkeloipi.
Vaan mik? suhina ulkona? Mik? kajastus seinill? loistaa??Kauhun vallassa tanssivieraat katsoo toinen toistaan.
Hetken on haudan hiljaisuus. Kukin kohta jo sanan l?yt??.??Tuless' on ruukki, me palamme. Pois!? Luo ovien kaikki t?yt??.
Ovet on ulkoa teljetyt. Hyv? Jumala! Murhaa! Murhaa!?Mielet?nn? he telkimi? rynkytt?v?t turhaan.
Kuolema selv? edess? on, ei kukaan kuulu apuun.?Silloin tikapuita my?ten miesi yl?s kapuu,
ikkunan irti ruhjaisee ja saliin astahtaapi.?Anja-rouvan ange-rinnan sylihins? saapi,
karhuntaljaan k??rivi, kuin pyssynluoti h?vii.?Ei ole kenk??n kertonunna, kuinka muiden k?vi.
Mutta orhi valjahiss' oli tikapuiden alla,?katosi mets??n huurtehiseen vauhdilla vaahtoisalla.
VIIDESTOISTA LAULU.
J?rven j??t? he ajoivat ja aamuruskoa kohti?kaukana vaarojen rintehill? jo kullassa hanget hohti.
Lumihiutehet putoelevat Anjan silm?luomiin.?Hullu-Jaakko hevostansa hoputtaa ja suomii.
P??tt?nyt on h?n ajaa sill? siks kuni p?iv? koittaa.?J?rven j?? hevon korskuvan alla soipi sek? soittaa.
Her?? Anja tainnoksista karhuntaljallansa.?Tuntee hienot hiutehet ne silm?luomillansa,
kysyy: ?Mik? mun silmilleni putoelee kuin lumi????Nuku mun nuppuni kultainen! Se on unhoituksen uni.?
Hepo korskuu, korja kiit??, j?rven kansi keinuu.?Anja Jaakon povella kuin orvonkukka uinuu.
Kysyy: ?Mik? mun allani niin keinuu kumman lailla,?ajammeko me merell? vai autuasten mailla??
Virkkaa Jaakko: ?Ei se ole kuin yksi-?inen kohva,?Kivesj?rvell? kiikkuvainen, mut alla j?? on vahva.?
Hepo juoksee, tiuvut soipi, kulkuset kilahtelee.?Kaukana rinteill? mets?isill? jo kiteet kimaltelee.
Anja silm?ns? aukaisee. ?Mik? loistaa mun silm?ter??n??Miksi niin minun sielussani kultaiset kuvat her????
?P?iv?ll? vaan on hopeat ja kullat vaan on kuilla.?Eih?n se ole kuin aamun koitto mun orhini vemmelpuilla,
orhini yksi-?isen t??n, jolla yhden y?n ma ajan.?Siihen, miss? se seisahtuupi, teen min? sinulle majan.?
Silloin Anja silm?t sulki, Anja ange-v?inen,?tuntui kuin h?n ollut ois vaan lapsi yksi-?inen.
Poiss' oli tunteet tuskap??t ja syd?n, mi pahaksi paatui.?Samalla hepo henk?sikin ja kuolleena maahan kaatui.
P?iv? kohosi korkealle, paistoi suuriin mehtiin.?Alle kuusen kukkalatvan havumaja tehtiin.
KUUDESTOISTA LAULU.
Yhden y?n he nukkuivat ja nukkuivatpa kaksi,?kolmantena Anjan mieli k?vi jo ankeaksi.
Sellainen se ihmisluonto aina olla taitaa.?Tuli h?nelle ik?v? taas omia kotimaitaan.
Havuvuoteelta nousi h?n ja ulos majasta hiipi.?Juoksi, joutui. Oksapuut h?nen hapsiansa riipi.
Risut repi helmoja ja kannot kaasi jalkaa.?T?ht?si? avuksensa anella h?n alkaa.
?Oi, sa T?hti, Luojan luoma, anna keng?t mulle,?ett? ma ehj?n? joutuisin kotimaalleni siunatulle.?
Antoi T?hti keng?t h?lle. Keve?mmin h?n juoksi.?Kuolla oli n?lk?h?n. Tuli hyvien ihmisten luoksi.
Koputti tupien oville: ?Oi, ihmiset armahtakaa!?Aukaiskaa, hyv?t ihmiset, mua kuolema ajaa takaa.?
Aukaisi ihmiset ovensa ja antoivat h?lle ruokaa.?Kysyiv?t, ken oli h?n. ?Oi ihmiset anteeks suokaa!
Ehdi en teille kertomaan, mun t?ytyy juosta, juosta,?siksi kuin n?en ma kohoavan suuren vuoren suosta.?
Kev?t joutui, hanget suli, puihin puhkesi lehti,?Vihdoin alle Kivesvaaran Anja raukka ehti.
Nousi suosta suuri kulju Hiiden kirkon lailla.?Siin? vasta h?n huomasi, ett' oli h?n kotimailla.
Tapasi paimenpoikasen ja kysyi patruunata.?Poika h?nt? katseli kuin unissa kulkijata.
Tuli h?n ruukin paikalle; oli poissa rakennus oiva:?pari sammalpaatta vain ja nurmi vihannoiva.
Lehm?t k?vi laitumella, miss? ennen sipsi?silkkikenk?-mamselit ja helmat hienot hipsi.
Miss' oli ennen huvimaja, siin? nyt hein?lato,?miss? kukkia kasvoi, siit? nyt perunan saatiin
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.