Kihlajaiskemut | Page 9

yhtä ainoata vaatekappaletta, tuota
ihan välttämätöntä, jonka jo kätkyessä ollessamme oma mammamme
puki päällemme. Hahaha!
(Kaikki nauravat.)
SENAATTORI. Ei ole paha juttu!
KAMARINEUVOS. Mainiota!
KAUPPIAS. Saakelin hyvä!
VILANDER. Niin, eikö totta, siinä olisi oivallinen pala pilalehdelle ja
skandaalikröönikalle, hahaha! (Kysyy hiljaa jotain Hentuselta.) Jahah,
hyvä. -- Veli senaattori ja muut herrat, wistipöytä odottaa meitä, (viittaa
vasemmalle). Ehkä siis astumme sisään ja otamme pienen robbertin.
Olkaa hyvä! (Nuorille herroille.) Herrat ottavat tietysti osaa, eikö niin?
MOLEMMAT HERRAT (kumartavat yht'aikaa kuin komennosta).

Kyllä.
(Kaikki nousevat.)
LUNDSTRÖM. Minä en pelaa, tulen vaan katsomaan päälle.
VILANDER. Veli senaattori on niin hyvä!
SENAATTORI. Ei, isäntä näyttää tien. Mene edeltäpäin veli
Vigilander -- anteeksi Vilander.
VILANDER. Hehehe! Ei mitään, ei mitään.
(Vasemmalle.)
SENAATTORI (seuraa; muut vasta sitten kuin hän ei enää ole
näkyvissä).
HENTUNEN (menee tarjottimineen perälle. -- Näyttämö on muutamia
silmänräpäyksiä tyhjänä. Musiikki loppuu sointuvilla juoksutuksilla.
Peräoven kautta näkyy liikkeellä olevia herroja ja naisia, heidän
joukossa KÄKI ja MIILI, jotka verkalleen tulevat esille.)

KOLMAS KOHTAUS.
MIILI. KÄKI.
MIILI. Sinä et siis pidä tanssista, Yrjö?
KÄKI. En. Tuommoinen hyppiminen on minusta naurettavaa, eikä se
sovi henkilölle, joka hiukankaan arvosta pitää.
MIILI (on istuutunut). Sen vuoksiko sinä sitten olet noin tyly minulle
tänään?
KÄKI. Miten niin? Minä olen niinkuin tavallisesti. Minun luontoni on
nyt semmoinen.

MIILI. Ei, sinä olet koko illan ollut niin kummallinen ja se näyttää siltä
kuin tahtoisit minun seuraani karttaa. Mitä minä olen sinulle tehnyt,
Yrjö?
KÄKI. Mutta en suinkaan nyt tässä kaikkien nähden voi ruveta sinua
hyväilemään kun kihlaus ei vielä ole julistettukaan. Sehän näyttäisi
omituiselta.
MIILI. No, sehän kumminkin tapahtuu aivan heti. Ja mikä salaisuus se
sitä paitsi enää on -- tietäväthän sen jo kaikki. Mutta minä olen
ruvennut miettimään jotain.
KÄKI. No, mitä se nyt sitten olisi?
MIILI. Kuule, rakastatko sinä minua oikeastaan, Yrjö?
KÄKI. No, kaikkea nyt! Olenhan minä pyytänyt sinua vaimokseni.
MIILI. Niin -- mutta jos sinä olisit minuun kyllästynyt?
KÄKI. Mistä syystä minä olisin sen tehnyt?
MIILI. En tiedä. Kun minä olen niin lapsellinen -- -- Minä olen saanut
niin kummallisen aavistuksen -- -- En, en voi siitä puhua.
KÄKI. No, puhu nyt vaan.
MIILI. Niin, se tuntuu kuin tahtoisit päästä minusta erilleen.
(Nyyhkii).
KÄKI. Kuinka sinä nyt tuommoista joutavata -- -- Olenko minä millään
tavalla -- --? Rauhoitu nyt, rauhoitu!
MIILI. Minä olen siis erehtynyt. (Katsoo häntä suoraan silmiin.) Sinä
siis et tahdo minusta päästä?
KÄKI. No, sinä nyt olet merkillinen, se täytyy sanoa.

MIILI. Sinä et katso minua avonaisesti silmiin, Yrjö. Onko jotain
tapahtunut, joka tekee minut sinulle vastenmieliseksi, sano vaan
suoraan.
KÄKI. Vastenmieliseksi! Sinä pieni keijukainen!
MIILI. Jätetään nyt nuo korulauseet. Onko jotain muuta, joka sinun
mielestäsi tekee meidän yhtymisemme arveluttavaksi? Ehkä omaiseni
ei sinua miellytä? Ehkä Bertha -- --? Ehkä et pidä papasta ja
mammasta?
KÄKI. Mutta kuka on istuttanut nuo hullutukset päähäni, Miili?
MIILI. Ei kukaan -- mutta yöllä kuin makasin valveellani -- tähdet
tuikkivat niin suurina ja kirkkaina -- ja ajatukset kävivät niin vakaviksi.
Minä ajattelin omiani, jotka minun kohta täytyy jättää -- että minä vielä
olen niin lapsellinen -- että minä tarvitsen niin paljon rakkautta. Enkä
tiedä mistä syystä -- mutta minä purskahdin itkuun -- hillittömään
itkuun -- --
(Nyyhkii).
KÄKI. Mutta tämähän on todellakin sopimatonta. Ajatteleppas jos joku
tulisi.
MIILI (pyyhkii pois kyyneleitään). Mitä se tekee. Sano siis suoraan, jos
et minusta huoli -- eihän se vielä ole liian myöhäistä.
KÄKI. Minä kiellän sinua puhumasta tuommoista roskaa. Mitä ihmiset
sanoisivat -- mitä koko kaupunki -- --!
MIILI. Mutta jos ei noita ihmisiä olisi, eikä heidän puheitaan, niin -- --?
KÄKI. No, tahtoisitko sinä sitten päästä minusta, Miili?
MIILI (pienen äänettömyyden perästä). Eihän se nyt minusta ole
kysymys.
KÄKI. Mitä! Voisitko antaa minulle rukkaset! Minulle' Sinä loukkaat

minua, Miili!
MIILI. Enhän minä sitä ole sanonut. Mutta sinä olet käynyt minulle
niin kylmäksi ja tylyksi. Siihen on joku syy, sen minä huomaan.
(Nousee päättäväisesti.) Ja sen vuoksi vaadin nyt että sinä sen sanot
minulle koska olen kihlattusi.
KÄKI. Jassoo, vai vaadit. Mutta minä olen kohta miehesi, pääsi ja
järkesi ja minä vaadin että lopetat nuo jaaritukset. Jos tänään olen
kylmä, jota en luule, niin voi se tulla virkahuolista ja muista syistä,
joiden kertomisella en sinua tahdo vaivata --
MIILI. Sinä et tahdo sitä sanoa, sen huomaan kyllä. Mutta minä
aavistan että se on papan ekonoominen asema, joka sinua -- --
KÄKI (ankarasti). Vait, sanon minä, muuten minä suutun. Kas tuossa
tulee ihmisiä -- elä anna niiden mitään huomata. Tule pois saliin.
MIILI. En minä nyt jaksaisi -- --
KÄKI. Sinun täytyy.
(Menevät.)

NELJÄS KOHTAUS.
HENTUNEN, FIINA (tuoden virvokkeita, viiniä ja hedelmiä, joita
asettavat oikealle) VILANDER.
HENTUNEN. Hm! Näytti silta kun nuorella herrasväellä olisi ollut
pientä kinaa keskenään. Ei ennusta hyvää, hehehe! (Vetää viinin hajua
nenäänsä) Ah, hienoa sorttia, hienoa sorttia! No, hieno talo muutenkin.
Ja niin hienoja huonekalujakin, heheh! Eikö niin tyttöseni?
FIINA. Tietysti. Mutta mitä vahtimestari sillä tarkoittaa?
HENTUNEN. Muuten vaan -- muuten