Kertomuksia

Kertomuksia

The Project Gutenberg EBook of Kertomuksia, by Émile Zola This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kertomuksia
Author: Émile Zola
Release Date: December 23, 2004 [EBook #14434]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
KERTOMUKSIA ***

Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.

Emil Zolan
KERTOMUKSIA
Ranskan kielestä suomensi Eero Erkko
Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström 1888

TAISTELU MYLLYN LUONA.

I.
Ukko Merlier'n myllyllä elettiin suurellisesti tuona kauniina kesä-iltana.
Kartanolle oli asetettu yhteen jonoon kolme pöytää, jotka odottivat
vieraita. Koko seutu tiesi, että Merlier'n tytär Françoise sinä päivänä
piti kihlattaman Dominiquen kanssa. Dominique oli poika, jota
sanottiin laiskaksi, mutta jota naiset kolmen peninkulman laajalta
katselivat lempein silmin, niin oli hän hyvännäköinen.
Ukko Merlier'n mylly oli oikein hupaisella paikalla. Se oli keskellä
Rocreusea, juuri siinä, missä valtamaantie tekee mutkan. Kylässä on
ainoastaan yksi katu, kaksi huoneriviä, yksi tien kumpaisellakin
puolella; mutta siinä missä tie polveutuu, laajenevat niityt; suuret puut,
joita kasvaa Morelles-virran äyräillä, antavat notkolle oivallisen varjon.
Koko Lothringissa ei löydy ihanampaa seutua. Oikealla ja vasemmalla
kohoaa tiheitä metsiä, ikivanhoine puineen, pitkin tasaisesti viettäviä
mäen rinteitä, ja antavat näköpiirille viheriän kehyksen. Etelässä
avautuu tuo ihmeellisen hedelmällinen tasanko, jossa on äärettömiin
asti viheriöitsevillä pensas-aitauksilla toisistaan erotettuja peltoja.
Mutta Rocreusen paras sulo on se viileys, joka vallitsee tuossa
varjoisessa pikku sopessa kuumimpinakin heinä- ja elokuun päivinä.
Morelle tulee Gagnyn metsistä ja tuntuu kuin olisi se saanut raittiin
viileytensä niistä lehtijoukoista, joiden alatse se on useampia
penikulmia kulkenut; se tuo mukanaan metsien huminan ja niiden
kylmän ja juhlallisen varjon. Ja siellä on muutakin virkistävää:
kaikenlaista juoksevaa vettä lorisee puitten alla; joka askeleella
pulppuaa lähde esiin; kun seuraa noita kapeita polkuja, näyttää kuin
tunkeutuisi maan-alaisia järviä ylös sammaleen seasta, kuin käyttäisivät
ne pienintäkin koloa puitten juurella ja kivien välissä, laajentaakseen
kristallikirkkaiksi vesipeileiksi. Nämä purot kuiskuttelevat niin
kuuluvasti, niin monilukuisena köörinä, että ne hämmentävät
punatulkkujen kyherryksen. Luulisi olevansa loihditussa puistossa,
jossa keinotekoiset kosket kaikkialla lorisevat.

Niityt siellä alhaalla ovat kosteita. Jättiläiskastanjat luovat tummia
varjoja. Niittyjen laidassa muodostavat pitkät, humisevat poppelirivit
tiheän seinän. Kaksi käytävää, suurine vaahterineen, vie kentän poikki
ylös muinaiseen Gagnyn linnaan, joka nyt on rauniona. Tässä
alatikosteassa maa-alassa kasvaa tavattoman korkeata ruohoa. Se on
ikäänkuin jonkunlainen, syvällä kahden metsäisen harjun välissä oleva
penger, jonka nurmikkona ovat niityt ja jossa kukkasarkoja reunustaa
jättiläispuut. Kun aurinko puolenpäivän aikaan paistaa kohtisuoraan,
harventuvat varjot ja auringon paahtama ruoho nukkuu kuumuuteen,
samalla kun väriseväin puunlatvain alla vallitsee raitis viileys.
Ja siellä eläytti ukko Merlier'n mylly kolkutuksillaan osan tuota
rehevätä kasvullisuutta. Muurisavesta ja laudoista tehty rakennus näytti
olevan vanha kuin taivas. Sitä kasteli puoleksi Morelle, joka tällä
kohtaa laajenee läpikuultavaksi vesialtaaksi. Siinä oli toe, ja vesi
syöksyi muutaman meetterin korkeudelta myllyn pyörään, joka ritisi ja
ratisi kääntyessään; sen ääni oli aivan kuin vanhan uskollisen palvelijan
henkeä ahdistava yskä. Kun neuvottiin isä Merlier'tä hankkimaan
itselleen uutta myllynpyörää, ravisti hän päätään ja sanoi, että uusi
pyörä on laiskempi ja tekee huonompaa työtä; ja hän paikkasi vanhaa
kaikella mitä käsiinsä sai, tynnyrin kimmillä, ruostuneella romuraudalla,
sinkillä ja lyijyllä. Pyörä näytti siten vaan eloisammalta
eriskummallisella muodollaan, jota ruoho- ja sammalköynnökset
kaunistivat. Kun vesi sitä piiskasi hopeasuihkullaan, oli se aivan
helmien peitossa; vanhan, kummallisen rämän nähtiin pyörivän
koristettuna säteilevillä helminauhoilla.
Se osa myllystä, joka siten oli Morellen kasteltavana, oli ikivanhan,
muinais-aikaisen arkin näköinen, joka oli joutunut karille siinä. Suurin
osa asuinhuoneuksesta oli rakennettu paaluille. Vesi tunkeutui sisään
lattian alle; siellä löytyi reikiä, jotka koko seutu tunsi ankeriaista ja
suunnattoman suurista ravuista, joita sieltä saatiin. Kosken alapuolella
oli vesi peilikirkasta, ja kun ei pyörä sitä hämmentänyt vaahdollaan,
nähtiin suuria kaloja laumoittain hiljakseen uivan eteenpäin kuin
sotalaivasto. Rappeutuneet portaat johtivat alas virtaan erään paalun
vierestä, johon oli vene vitjoilla kiinnitettynä. Pyörän yläpuolella oli
puinen kalteri. Ikkunoita oli säännöttömästi siellä täällä. Ristiin rastiin

oli nurkkia, pieniä muurattuja kohtia, lisärakennuksia, parruja ja kattoja,
niin että mylly näytti vanhalta hävinneeltä linnalta. Mutta muratit olivat
kasvaneet esiin, ja kaikenlaiset köynnöskasvit käyttivät suurimmat raot.
Vallasnaiset, jotka ohi kulkiessaan osuivat näkemään ukko Merlier'n
myllyn, piirsivät sen muistikirjaansa.
Tien puolelta oli rakennus paremmin säilynyt. Sieltä kävi kivinen
portikko pihalle, jonka oikealla ja vasemmalla sivulla liiteri ja talli
olivat. Kaivon luona oli äärettämän suuri jalava, joka peitti varjollaan
puolen pihaa. Perällä näkyi asuinrakennus, jossa oli neljä ikkunaa ja
niiden yläpuolella kyyhkyislakka. Ukko Merlier'n ainoa ylpeys oli
rappauttaa tämä talonsa etunäkö joka kymmenes vuosi. Se oli nykyään
valkoiseksi maalattu, ja se huikaisi kylästä katsojaa, kun aurinko paistoi
siihen keskellä päivää.
Ukko Merlier oli kahdenkymmenen vuoden ajan ollut Rocreusen
määrinä[1]. Häntä kunnioitettiin sen omaisuuden tähden, jonka hän oli
osannut koota. Arveltiin hänellä olevan lähemmä kahdeksankymmentä
tuhatta, säästettynä penni penniltä. Kun hän oli mennyt naimisiin
Madeleine Guillardin kanssa, jolla oli mylly