Katajainen kansani

Juhani Aho
᣶Katajainen kansani

The Project Gutenberg EBook of Katajainen kansani, by Juhani Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Katajainen kansani
Author: Juhani Aho
Release Date: October 17, 2004 [EBook #13768]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KATAJAINEN KANSANI ***

Produced by Tapio Riikonen

KATAJAINEN KANSANI
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1921.

SIS?LLYS:
Katajainen kansani Narrin neuvo Kohtaus keisarin patsaalla Ikuiset kukat Laulaen Miten lumen valta voitettiin Kolmivaljakko Niemen ?ij? Korpelan ukot ?iti Juhlavaatteet Matin linna Laiva lumimyrskyss? H?rk? ja muurahaiset Suomen lippu ?El?k??n valo ja valistus!? ?El?k??n is?nmaa!? Kansa kapinassa Lesken ropo ?Sammuta sin?, min? sytyt?n!? Painajainen Lehdet Uusi juhannus Pienet ja suuret Vanha ukko puhuu Valtiollinen itsemurha Elukoita laitumella Kun juna kulki ohi Kuulutus Varis ja p??skyset Takaliston Heikki Kaksi sankaria Kokko ja kokon poika Kuntakokous ?Silt? varalta? H?rk?taistelu Is?nmaan malja Hovineuvoksetar Kiusaaja Veljeni vierailla mailla Kansan tuomioita II traditore della patria Alppipuro Lippu Vapaalle kyn?lleni

KATAJAINEN KANSANI.
Ei ole suinkaan sattuman oikku, ett? juuri me suomalaiset olemme t?nne Suomenniemelle pys?htyneet ja t??ll? n?ihin p?iviin saakka pysyneet.
T??ll? on kyll? k?ynyt muitakin maan haussa. Mutta ne ovat joko l?pi pihan ajaneet taikka k??ntyneet ver?j?n suulta takaisin. Lappalaisen kynnet eiv?t saaneet er?? Suomen kamarasta, ja pulkissaan poistuivat he v?hitellen sinne, miss? elatus kasvaa heille itsest??n. Ruotsalaiset ottivat haltuunsa rantamaan hedelm?llisimm?n ruokamullan, mutta kun kahden penikulman p??ss? merest? tuli vastaan suo ja korpi, niin siihen he seisahtuivat. Mit? it?isiin yst?viimme tulee, niin lienev?t kaalimaat ainoat, joita heid?n auransa ovat t??ll? k??nt?neet. Ja jos t??ll? joskus lienee hiisi? asunut, niin ovat ne tyytyneet olemaan kivenheittosilla kirkkojen kanssa ja siihen uupuneet.
Suomalaiset, ne olisivat kai nekin l?yt?neet mehev?mpi? maita, joissa rieska ja hunaja vuotaa. Mutta heid?n halunsa n?ytt?? aina vieneen heit? kuta karuimmille maille. Ihan kuin uhalla he ovat hakeneet kuivia kankaita, veteli? soita ja synkki? routapohjakorpia.
On niit?, jotka ovat sanoneet sit? pakolliseksi siirtymiseksi muiden v?kev?mpien tielt?. Min? luulen, ett? se on ollut esi-isiemme k?yt?nn?llisin kuninkaan ajatus. He ovat tunteneet omien sivujensa sitkeyden, ja siin?, miss? toisten selk?ranka olisi rusahtanut poikki, siin? on _heid?n_ selk?rankansa vain voimistunut. Kuokka on ollut heid?n miekkansa, ja sill? he ovat valloittaneet itselleen maan, jonka voittajakin on tunnustanut heid?n omakseen. Mink? nimellinen h?n lienee milloinkin ollut, puhuipa h?n ruotsia, tanskaa tai ven?j??, lopputulos taisteluista on ollut se, ett? taistelutanner j?i suomalaisille itselleen. Ulkolaisille uudisasukkaille on se ollut liian kova p?hkin? purra. Ja niin se on viel?kin. Jos me ojentaisimme sen vieraalle ja sanoisimme: ?Tuoss' on ... tule ja ota!?--niin ei h?ness? kuitenkaan olisi sen ottajata.
Sent?hden me kaikesta huolimatta saatamme istua jotenkin rauhallisina ja mit??n h?t?ilem?tt?, ?vaikk' onni mik? tulkohon?. Me saatamme tyynesti kuunnella taivaan tuulien huminata niinkuin kataja kivisell? m?ell?. Yl?ilmoista iskev? ukkonen musertaa pirstaleiksi korpikuusen, mutta katajikkoon se tupsahtaa voimatonna. Sotaratsut ajavat siit? ylitse, ja kanuunavaunujen rattaat saattavat taivuttaa sen maata my?ten. Mutta kataja ei katkea. Ei synny verihaavaa, ei tule luun vikaa. Kun meteli on ohitse, ojentaa pieni puu lyhyen j?ntev?n vartensa, ja oksa risahtaa oksalle: ?Kasva sin? sinnep?in, min? kasvan t?nne?. Eik? kest? kauan, ennenkuin on jo jalkain j?lki ja py?r?in uurtama ura peitossa. Ja kun yliajaja huomenna hakee eilisi? j?lki??n, ei h?n en?? niit? l?yd?. Tie on kasvanut umpeen, ja katajikko n?ytt?? koskemattomalta.
Niiden meid?n veljiemme viljelyksiin, jotka ovat asuinsijoikseen hakeneet pehme?mpi? peltomaita, ovat uurrokset tunkeneet syvemm?lle. Mutta juuri se, ett? me valitsimme kovimman kallioniemekkeen, jossa ainoastaan meid?n kaltaisemme katajat voivat kasvaa, se oli meid?n suurin viisautemme. Se Mooses, joka meid?t t?nne luvattuun maahamme johti, h?n ymm?rsi sen sitkeyden voiman, joka piili h?nen kansansa katajuudessa.
1891.

NARRIN NEUVO.
(Kuvaus inkvisitsioonin ajoilta.)
Siin? on pienen kaupungin torilla, raatihuoneen ja tuomiokirkon v?lill?, kaikenlaisia kidutuskoneita: venytystelineit?, peukalopihtej?, piikkituoleja, naulatynnyreit?, hehkuvia hohtimia... Keskell? toria on polttorovio, valmiina ottamaan vastaan kerettil?ist?, jos h?n ei tunnusta erehtyneens?, jos h?n ei luovu harhaopistaan ja alistu ainoan autuaaksi tekev?n katolisen kirkon alle.
H?net ripustetaan k?sist??n orteen riippumaan ja jalkoihin kiinnitet??n lyijypainoja. Mutta h?n ei muuta kuin huutaa vain: en tunnusta! ... en luovu! ... en alistu!
H?net vied??n piikkituoliin, mutta h?n huutaa yh? hurjemmin vastalauseensa kiduttajilleen ja ymp?rill? seisoville, joita on sek? torilla ja kaduilla ett? katoilla ja ikkunoissa.
H?nt? n?pistet??n hehkuvilla hohtimilla ja h?nen nahkaansa k?rvennet??n, mutta aina yht? huonolla menestyksell?. H?n ei luovu, ei tunnusta, ei alistu...
Suur'inkvisiittori, kardinaali, joka itsest??n isosta Roomasta on tullut paavin k?skyst? kerettil?isyytt? tukehuttamaan, ei tied?, mit? tehd? t?lle uppiniskaiselle miehelle. Tunnustus, luopuminen, ehdoin tahdoin alistuminen olisi h?nest? mieluisampi kuin roviolla polttaminen, joka on vasta viimeinen keino eik? ole en?? suosittu kirkon korkeimmissa piireiss?.
Raatihuoneen parvekkeelle, jossa h?n istuu puettuna punaiseen verkaansa, kutsuttaa h?n k?tyrins? ja k?skee luvata ainaista armoaan syytetylle itselleen ja h?nen suvulleen ja koko h?nen kaupungilleen. Mutta ylenkatseella kohtelee kidutettu kiusaajiaan.
Silloin loppuu suur'inkvisiittorin k?rsiv?llisyys, ja vimmoissaan k?skee h?n py?velin silpoa vasemman k?den keretilt?. Mutta keretti ojentaa oikeansa ja kehoittaa silpomaan senkin. Ja kuta kovempi
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 38
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.