Kalervo | Page 9

ulos, paitsi yhden paimenen, jonka h?n yl?nkatseesta j?tti laulamatta. T?m? paimen ampui h?nen sitten Tuonelan joella kuoliaksi; ?itins? lukuin ja voidetten kautta virkeni h?n kuitenkin. Ilmarisen h?ihin kutsuttiin kaikki Kalevan kansa, paitsi Lemmink?ist?. T?m? l?ksi Pohjolahan, k?ytteli itse??n ylimielisesti, niin ett? Pohjolan is?nt? viimein ?rj?si:
"Ei t?ss? piot parane?Kun ei vierahat v?henne;?Talo ty?lle, vieras tielle,?Hyvist?ki juomingista!?L?he t?st?, Hiien heitto?Luota kaiken ihmiskansan,?Kotihisi konna koita,?Paha maahasi pakene!"
Johon Lemmink?inen vastasi:
"Et miest? manaten sa'a,?Ei miest? pahempatana?Sialtansa siirtym?h?n,?Paikalta pakenemahan."
Silloin Pohjolan is?nt? "miekan sein?lt? sivalti;" Lemmink?inenki tempasi tuliter?isen ja tuvassa nousi tappelu; vaan kun Pohjolan is?nt?, tavoitellessaan Lemmink?isen p??lakia, iskasi orteen, ett? se kaheksi lensi, sanoi vastustajansa:
"Tukela tora tuvassa,?Seikat akkojen seassa,?Tuvan uuen turmelemme,?Lattiat verin panemme:?K?yk?mme ulos pihalle,?Ulos pellolle torahan,"
T??ll? nyt taisteltihin, kunnes Lemmink?inen vastustajansa "kallon kaulalta sivalti;"
"P??hyt py?r?hti pihalle,?Miehen kallo kartanolle,?Kuni nuolen noutaessa?Puulta koppelo putosi"
P??kallon pisti Lemmink?inen seip?h?n nen?h?n. Mutta nyt tuli tulinen kiiru, sill? Pohjan akka lauloi kokoon sotilaansa; Lemmink?inen p?tki pakoon kotiinsa ja sielt?, ?itins? neuvosta, kaukaiseen saareen. T?ll? aikaa polttivat Pohjolaiset tupansa ja tekiv?t koko kotitienonsa autioksi. Lemmink?inen l?htee nyt sotatoverinsa Tieran kanssa Pohjolaan sotimaan; vaan laivansa j??tyi mereen ja h?nen t?ytyi palata kotiansa. Nyt seuraa 6 runoa, jotka kertovat v?kitapauksia (samoin kuin 1 ja 2 runo mailman luomisesta, 11 ja 29 Lemmink?isen olosta saarella), muun muassa kuinka Kullervo Ilmarisen kartanolle ajaa susia ja karhuja, jotka repiv?t ja surmaavat em?nt?ns?, tuon alussa mainitun Pohjan neidon. Nyt l?htee Ilmarinen Pohjolaan entisen em?nt?ns? nuorempaa sisarta kosimaan, vaan t?m? lausuu:
"En l?he min? sinulle,?En huoli huitukoille;?Tapoit naisen ennen nai'un,?Viel? tappaisit minunki;?Onpa t?ss? neitosessa?Paremmanki miehen verta,?Paikoille paremmilleki,?Ei sepon susi-sioille,?Miehen tuhmaisen tulille."
T?st? suuttui Ilmarinen, koppoi tyt?n rekeens? ja l?ksi ajamaan. Matkalla neito h?nt? taas herjasi, kunnes seppo lausui h?nen lokiksi. Sepon kotiinsa tultuaan, kyssi h?nelt? W?in?m?inen "miten Pohjola el?vi," johon Ilmarinen vastaa:
"Mi on Pohjolan ele?,?Kun on sampo Pohjolassa!?Siin' on kynt?, siin? kylv?,?Siin? kasvo kaikenlainen,?Siin?p? ikuinen onni."
He p??tt?v?t nyt l?hte? Pohjolaan saamaan edes osan sammosta; ja l?htev?t. Lemmink?inen yhtyy tiell? heid?n seuraan. Kun Pohjolan em?nt? ei anna osaakaan sammosta, laulaa W?in?m?inen koko Pohjolan v?en nukuksiin; Kalevalan miehet viev?t sammon veneesens? ja l?htev?t kotimatkalle. Kolmantena p?iv?n? her?? Louhi, l?htee sammon vieji? j?lest? ajamaan ja saavuttaa heid?t. Nyt nousee tappelu, sampo suljahtaa mereen, Louhi saa siit? ainoastaan tyhj?n kannen, W?in?m?inen ker?? tarkkaan sammon murut rannalta.
T?m?n j?lkeen varallisuus katosi Pohjolasta ja karttui Kalevalassa. Louhi lausui tappelun j?lest?:
"Jo minulta valta vaipui,?Jo aleni arvioni,?Eloni meni merehen,?Sampo s?rkyi lainehihin."
Ja runo laulaa t?st? tapauksesta
"Siit' on polo Pohjolassa,?Elo leiev?t?n Lapissa."
Ulkomailla, miss? Kalevalata tunnetaan, on se voittanut yleis?n suosion. Saksalainen Rosenfranz lausuu kirjassaan "Runous ja sen Historia," puhuttuaan Kalevalan sis?llyksest?: "T?mm?inen on likimmitt?in p??sis?llys. Mutta suorittaminen! Se on niin oivallinen, ett? sen kansan henget?rt?, jolla on niin moninainen mielenkuvitus, t?ytyy pit?? korkeimmassa kunniassa."
Mutta t?ten ei aina Kalevalaa arvostella -- syntym?maallaan. Useat rahvaasta tuumaavat: "Mit?p? sit? lukee, per?tt?mi? kuin siin? puhutaan!" Semmoiset tuomitsiat tottukoot my?s siihen ajatukseen, ett? heid?n omat, eli jos ovat varsin vaatimattomia, niiden, joita nyt viisaimpina ja todenper?isimpin? pit?v?t, mielipiteet vuosisatojen j?lest?, voivat siint?? jokseenki erilaisessa, silloin ehk? hyvin ep?selv?ss?, valossa tahi -- olla siint?m?tt?. T?m? lause tahtoo sanoa, ett? mailma edistyy. Emme me en??n paavia palvele, vaan jos olemme ymm?rt?v?iset, niin emme naura niille ajoille, jolloin h?nt? palveltiin, mutta tutkimme niit? siin? uskossa, ett? se, joka ei tied? mit??n menneist? ajoista, h?n ei ymm?rr? nykyisyytt?k??n. -- Kalevala ei siis "saarnaa loruja," mutta se lausuu oman aikansa uskomat ja ihanimmat aatteet.
Ainoastaan se, joka lukee Kalevalaa sen syntym?-aikansa valossa, voi sit? oikeen 1) ymm?rt??, ja 2) arvostella (t?m? j?rjestys lienee n?iden kahden verbik?sitteiden oikea). H?n lukee kummastellen tuon kaikkia el?v?ksi tekev?n ja virke?n mielenkuvituksen kuvaelmia niist? ajoista, jolloin
Kaikki luonnossa eleli?Sointuisuudessa somassa,?Aamuruskon rusoittaissa?Runollisen, astuivatten?Nuoren luonnon n?kym?lle?Esiis?in ilmestykset;
ja h?n yhtyy ihastuksell' ajatuksissaan Tapiolan (koska h?n on manterella asuva) lukuisaan juhlasaattoon, joka kulkee "vuoren kukkulalle" [Kalev. (toinen painos) 41-61], jossa vanha W?in?m?inen
"Soitti p?iv?n, soitti toisen"
niin suloisesti, ett?
"Ei ollut miest?, eik? naista?Kellen ei itkuksi k?ynyt,?Kenen sy?nt' ei sulannut."
Kalevalasta puhuen, mainittakoon sivumennen, ett? Virolaisilla, Suomalaisten likeisill? sukulaisilla, on "Kalevi-poeg" (Kalevan poika) niminen kertomaruno. W?in?m?ist?, Ilmarista ja Lemmink?ist? kutsutaan my?s Kalevalassa Kalevan pojiksi ja t?m? kohta, muun muassa, osoittaa n?iden kahden kertomarunon yhteist? alkuper?? niilt? ajoilta, jolloin Suomenlahden laineet eiv?t viel? eroittaneet n?it? kansakuntia.
Toinen alussa mainituista runouden p??lajeista on _laulurunous_ eli _lyriikki_; viimmemainittu nimitys on johdettu kreikan sanasta lyra, kielisoitin, jolla he s?estiv?t laulujansa, niinkuin muinaiset Suomalaiset kanteleella. Kertomaruno kertoo tapauksen, joka jo on tapahtunut; lauluruno ilmaisee runoilian omituisen tunteen siiloin, jolloin h?n runoilee. Kertomaruno kertoo: ne tekiv?t ja puhuivat niin ja niin; laulurunoilia laulaa: minun tunteet t?ss? aineessa, josta nyt runoilen, ovat seuraavat, T?st? eroituksesta seuraa, ett?, samoiten kun kansakuntien sepitt?m?t kertomarunot ovat onnistuneemmat kuin yksityisten, laulurunon luonto parhaasta p??st? vaatii yksityist? sepitt?j??, silla tunteitaan ilmottaessa soveltuvat ihmismielet v?hemmin, kuin tapauksia kertoessa, varsinkin silt? aikakaudelta, jolloin sankarirunot kansoissa syntyv?t. T?m? on p??s??nt?, joka ei kuitenkaan est? kansojen sepitt?m?n laulurunouden alalla paljon ihania tuotteita l?ytym?st?; eritt?inkin suomalaisen laulurunouden alalla muuttuu t?m? poikkeus, erin?isten syitten johdosta, jotka jokainen ajattelemalla kohta hoksannee, milt'ei p??s??nn?ksi.
L?nnrot, alkulauseessaan Kantelettareesen, jakaa