Johdanto Suomen kirjallishistoriaan

Rietrik Polén
븢Johdanto Suomen kirjallishistoriaan

Project Gutenberg's Johdanto Suomen kirjallishistoriaan, by Rietrik Polén This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Johdanto Suomen kirjallishistoriaan
Author: Rietrik Polén
Release Date: May 26, 2005 [EBook #15908]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOHDANTO SUOMEN ***

Produced by Matti J?rvinen and Tuija Lindholm.

JOHDANTO
SUOMEN KIRJALLISHISTORIAAN.
Yliopistollinen Kirjoitus,
jonka,
Suomen Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston Kuuluisan Historia-Kielellis-Tiedekunnan suostumuksella,
ja
Suomalaisen kielen ja kirjallisuuden Rohvessorin, Tohtor ja Ritar
ELIAS L?NNROTIN
johdolla,
julkisesti tarkastettavaksi
esitti
RIETRIK POLéN,
Viisaustieteen Majister.
Historia-Kielellis-Tiedekunnan oppisalissa,
Toukokuun 1 p:n? 1858
t. a. e. pp.
Helsingiss?. J. C. FRENCKELLIN ja POJAN kirjapainossa.

"Jos ylenkatsomme omaa kielt?mme, omaa kirjallisuuttamme -- niin Europa ylenkatsoo meit?".
P. WIESELGREN

Tieteiden sis?lt?? ei voida johdantoin kautta ik??nkun edelt?k?sin n?ytt?? tahi ulkoap?in kertoa, millainen se on. Se opitaan ja k?sitet??n ainoasti kunki tieteen t?ydellisest? esityksest? ja kokonaisesta menosta alusta loppuun asti. Toista oikotiet? tieteiden tuntemiseen ei l?ydy.
N?in ollessa n?ytt?? silt? kun t?mm?iset johdannot kun t?m?ki t?ss? valmistuva, jossa edess? olevan tiedehaaran sis?lt?? tullaan vaan p??llinpuolin koskemaan, olisivat tarpeettomat. Niin ei kuitenkaan ole.
Jo yleinen tapa johdannoilla varustaa suurempia tieteellisi? tekoja osoittaa ne tarpeellisiksi. Se on kuitenki vaan ulkonainen tunnusmerkki, jolla my?s olkoon arvonsa. Mutta kaikella pit?? olla sis?llisi? todistuksia tarpeellisuudestansa; ja semmoisia eiv?t tieteiden johdannotkaan puutu. Niiden luetteleminen kaikissa erisuhteissansa ei voi tulla t?ss? kysymykseen. Todistuksittaki my?dytet??n jokaisessa tiedehaarassa l?ytyv?n yleisi? puheenalaisia kohtia, joille olisi vaikea saada siaa sen likemm?ss? esityksess?. Niist? johdannot syntyv?t ja saavat sis?lt?ns?. Mitk? n?m?t puhuttavat kohdat ovat mielest?ni Suomen kirjallishistoriassa, n?hd??n t?st? johdannosta, jota kukaan ei voine katsoa tarpeettomaksi, semminki kun ei varsinaista historiaa maamme kirjallisuudesta ennest?ns? l?ydy.
Mutta johdannot t?ytt?v?t ainoasti silloin tarkoituksensa kuin ne raivaavat valaisevan tien itse tieteen likemm?lle k?sitykselle, ynn? sill? tavoin ik??nkun kasvavat sen kanssa luonnollisesti yhteen. Semmoinen raivaaminen on silm?m??r?n?ni t?t? johdantoa laatiessa; kielt?m?tt? on se sit? tarpeellisempi, kuta harvemmassa tieteellisi? tekoja suomeksi tavataan.
Ty?n onnistuminen aivotuksen mukaan j?? muiden tuomioon. Se vaan olkoon sanottu, ett? kunki tieteen syvyys ja suuruus antaa jokaiselle kirjoittajalle lavian tilan parastansa koettaa. Ep?ilem?tt? on kasken kynt? kuitenki vaikiampi kun viljellyn pellon, ja j?lki tulee my?s ep?tasaisempaa ja huonompaa. Tieteiden joukossa on Suomen kirjallishistoria verrattava kaskeen. Min? kynn?n kyyh?ttelen, toiset mahtavammat karhikoot ja silitt?k??t. Kaikella on aikansa ja ty?miehens?. Ken hairahtuu, sen toinen ojentaa, eli oikeimmin: sen ojentaa tiede itse, j?rjellisess? kasvannossansa. Tieteet seuraavat j?rjen ikuisia lakiloita.
N?ist? muistutuksista menen t?m?n johdannon erijaksoihin. Ne ovat:

1:ksi Suomi tiedekielen?.
Vaikka se ei kuulu suorastaan t?h?n, mainittakoon kuitenkin, ett? t?m? tosin monella muotoa puuttuvainen alku Suomen kirjallishistoriaan on lisentiati-arvon voitantoa varten aivottu Suomen Yliopiston oppineitten, korkiasti kunnioitettuin opettajain arvostettavaksi; johon olen Yliopiston konsistorion suosiollisen suostumuksen ja hyv?n sanan kautta saanut alamaisesta pyynn?st? erityisen armollisen luvan[1]. Kun siis tieteellinen oppi tahi v?hint?ki tieteellinen k?sitys aineesta on n?ytett?v?, olisi ehk? kiinte? tieteellisyys esityslaadussaki vaarinotettava. T?m? ei ole suomeksi mahdottomampi kun muissakaan kieliss?, vaikka moni niin ehk? luulee. Miten se tapahtuisi? P??-asiallisesti kahdella tavalla: sis?llisesti aineen ja asiain oikian ja tarkan k?sityksen, ulkonaisesti asianmukaisten oppisanain kautta. Edellinen on vaatimus, jota ei kukaan tiedemies saa laiminly?d?. J?lkim?isest? ovat ajatukset erilaiset, niinkuin erikirjoittajain teoksista on viel? t?n?ki p?iv?n? n?ht?v?. Selon saanniksi siet?? se likemm?n tarkastamisen.
[1] Katso Yliopiston Asetuksia, 157 §:l??, jossa mainitun arvon saanniksi vaaditaan v?it?skirjoitusta joko latinaksi eli ruotsiksi. Suomi ei siihen laillisesti kelpaa.
Muutamat m?tt?v?t kirjoituksiinsa oppisanoja niin tihe??n kuin huono kylv?j? siement? peltoon, juurikun luulisivat opin ja tieteellisyyden siin? olevan. Heid?n tekonsa ovat sent?hden monesti oppineilleki hankalat lukea, etenki kun oppisanoilla viel? paremmin vakaumattomina ei ole aina sama merkitys. Toiset taas k?ytt?v?t enemm?n tavallisia sanoja ja puheenparsia ja ovat sen vuoksi helpommat kaikille ymm?rt??. Lukija huomaa t?m?n ei suuresti koskevan k?yh?? suomenkielist? tiedett?; mutta vaaroittavan esimerkin vuoksi koskee se sit? enemmin vieraita kieli?. Oppisanat kun niiss? ovat nykyisemp??n aikaan asti olleet perijuureltansa suurimmaksi osaksi latinaa ja kreikkaa, ymm?rret??n siit?, mik? kielen sotku sen seurauksena on ollut; ei kuitenkaan yht? paljo kaikissa, niinkuin ei esm. ranskan, espanjan ja italian kieliss?, jotka latinaisen sukunsa tautta ovat pysyneet muita Europan kieli? puhtaampina. Kreikka on niit?ki sekoittanut. Kaikki t?m? on tehnyt tieteelliset teot ymm?rt?m?tt?miksi suuremmalta yleis?lt? ja est?nyt tieteellisen sivistyksen levi?mist? kansoille.
Mik? suomenkieless? on parain ja hy?dyllisin seurata, ei tarvitse monikantaista selvityst?, joskoki siihen eiv?t kaikki tyytyisi. Se pime? ja saita aika on ohitse, jolloin tieteit? pidettiin salassa, jolloin ne ainoasti muutamain valittuin mielen virvoitukseksi ja kunnian loisteeksi paistoivat luostarein ja oppisalein kaitaisten sein?in sis?ll?. Silloin ne olivat vankina, niinkuin aurinko ja kuu vuoren sis?ss? Pohjolan em?nn?n kateudesta Suomen kansan muinaisaikoina[1]. Mutta niiden vapauden aika piilopaikastansa on jo l?hestynyt; tieteiden valoa levitet??n kansoilleki kaikissa sivistyneiss? maissa. Osaksi siit? syyst? ja osaksi paremmasta kansallisuuden tunnosta on niilt? ruvettu riisumaan sit? raskasta haarniskaa, jonka peiton alta ainoasti oppineet ovat osanneet silm?ill? niiden salaisia sisuksia. Suomen kielell? ei semmoista muukalaiskielten lainoilla parsittua huntua ole, ja Jumala varjelkoon sit? milloinkaan valmistumasta. Niit? l?ytyy kuitenki, jotka sovaistuina vanhan totutun tavan
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 25
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.