Inger, Östråtin rouva | Page 3

(tullen etualalle lieden luo).
Nyt tiedän -- tietämäni.
BJÖRN
(itsekseen hiljaa).
Se on siis sittenkin totta.
ELINA.
Kuka hän oli, Björn? Kuka hän oli?
BJÖRN.
Sen te näitte yhtä hyvin kuin minäkin.
ELINA.
No niin. Kenenkä minä näin?
BJÖRN.
Näitte äitinne.

ELINA
(puolin itsekseen).
Yön toisensa jälkeen olen kuullut hänen askeleensa tuolta. Kuullut
hänen kuiskivan ja voihkivan kuin kadotetun sielun. Ja laulussakin
sanotaan --; ah, nyt sen uskon! Nyt uskon, että --
BJÖRN.
Hiljaa!
(Rouva _Inger Gyldenlöve_ tulee nopeasti ritarisalista, huomaamatta
huoneessa olijoita, menee suoraa päätä ikkunan luo, vetää verhot
syrjään ja tuijottaa hetken ulos, ikäänkuin tähystäen jotakuta maantietä
pitkin saapuvaa; sitten hän kääntyy ja menee verkkaan takaisin saliin.)
ELINA
(hiljaa seuraten häntä silmillään).
Kalman-kalpeana, kuin ruumis --
(Melua ja väkijoukon ääniä kuuluu oikealta, oven ulkopuolelta.)
BJÖRN.
Mikä siellä on?
ELINA.
Mene ulos katsomaan, mikä siellä on!
(Linnanvouti Einar Huk ja suuri joukko alustalaisia ja talonpoikia
nähdään eteisessä.)
EINAR HUK
(ovella).

Suoraa päätä hänen luokseen! Ja arkailu pois!
BJÖRN.
Mitä te haette?
EINAR HUK.
Inger-rouvaa itseään.
BJÖRN.
Inger-rouvaa? Näin myöhään illalla?
EINAR HUK.
Myöhään, mutta vielä ajoissa, luullakseni.
TALONPOJAT.
Niin, niin, -- hänen täytyy kuulla meitä!
(Koko joukko tunkeutuu saliin. Samalla ilmestyy _rouva Inger
Gyldenlöve_ ritarisalin ovelle. Kaikki vaikenevat yhtäkkiä.)
INGER-ROUVA.
Mitä tahdotte minulta?
EINAR HUK.
Me tulimme luoksenne, jalosyntyinen rouva, aikoen --
INGER-ROUVA.
Niin, -- puhukaa!
EINAR HUK.
No, -- sehän on rehellinen asia. Parilla sanalla, -- me tulimme

pyytämään teiltä lupaa ja aseita --
INGER-ROUVA.
Lupaa ja aseita? Mitä varten?
EINAR HUK.
On tullut Ruotsista huhu, että Taalain rahvas on noussut kapinaan ja
marssii kuningas Kustaata vastaan. --
INGER-ROUVA.
Niinkö? Taalain rahvas?
EINAR HUK.
Niin kertoo huhu, ja se kuuluu olevan totta.
INGER-ROUVA.
No, -- jos niin olisi asia, -- mitä Taalain miesten kapina teihin kuuluu?
TALONPOJAT.
Me tahdomme mukaan! Tahdomme auttaa! Päästä vapaiksi!
INGER-ROUVA
(hiljaa).
Ah, olisikohan aika tullut!
EINAR HUK.
Kaikista Norjan rajapitäjistä rientää talonpoikia toiselle puolen
Taalaihin. Lainturvattomat miehetkin, jotka ovat harhanneet
vuosikausia autioilla tuntureilla, uskaltavat nyt jälleen kyliin, kokoavat
väkeä ja hiovat ruostuneitten miekkainsa terää.

INGER-ROUVA
(oltuaan hetken vaiti).
Kuulkaa, -- vastatkaa minulle, oletteko täysin punninneet asiaa?
Oletteko ajatelleet, miten teidän kävisi, jos kuningas Kustaan miehet
voittaisivat?
BJÖRN
(hiljaa ja rukoillen _Inger-rouvalle_).
Ajatelkaa, miten tanskalaisten kävisi, jos kuningas Kustaan miehet
joutuisivat tappiolle.
INGER-ROUVA
(epäävästi).
Se ei ole minun tehtäväni. (Kääntyy miesjoukon puoleen.) Te tiedätte:
kuningas Kustaalla on täysi syy toivoa apua Tanskasta. Kuningas
Fredrik on hänen ystävänsä eikä tosiaan jätä häntä pulaan --
EINAR HUK.
Mutta jos talonpojat kaikkialla koko Norjan maassa nousisivat? Jos me
kaikki yhdessä nousisimme, -- sekä herrat että rahvas. -- Niin, rouva
Inger Gyldenlöve, nyt melkein luulen tulleen sen tilaisuuden, jota
olemme odottaneet. Jos se nyt alkaa, niin täytyy muukalaisten lähteä
maasta.
TALONPOJAT.
Niin, pois Tanskan voudit! Pois muukalaisherrat! Pois
valtakunnanneuvoston kätyrit!
INGER-ROUVA.
Oi, metallia heissä on! -- mutta kuitenkin, sittenkin --!

BJÖRN
(itsekseen).
Hän epäröi. -- (Elinalle.) Mitä siihen tuli, Elina-neito, -- te teitte väärin,
kun tuomitsitte äitiänne.
ELINA.
Björn, minä raastaisin silmät päästäni, jos ne pettivät minut!
EINAR HUK
Nähkääs, jalosyntyinen rouva, -- ensin on esteenä Kustaa kuningas; kun
_hän_ on lyöty, eivät tanskalaiset kauvaa jaksa tässä maassa pysyä.
INGER-ROUVA.
Ja sitten?
EINAR HUK.
Sitten olemme vapaat; meillä ei ole enää vieraita esivaltiaita, ja me
saamme valita itse kuninkaamme niinkuin ruotsalaisetkin ennen meitä.
INGER-ROUVA
(vilkkaasti).
Itse kuninkaan? Ajatteletteko Sturein sukua?
EINAR HUK.
Kristian kuningas ja toiset hänen jälkeläisensä ovat tehneet itsenäisistä
suvuistamme puhdasta! Parhaat herramme harhaavat henkipattoina
tunturipolkuja, jos enää elävätkään. Mutta saattaisipa kuitenkin löytyä
joku vanhain sukujemme perillinen, joka --
INGER-ROUVA

(nopeasti)
Riittää, Einar Huk! Riittää! (itsekseen.) Ah, minun kallehin toivoni!
(Kääntyy talonpoikain ja linnan alustalaisten puoleen.)
Minä olen nyt neuvonut teitä mikäli olen voinut. Olen ilmaissut teille,
miten suureen vaaraan te uskallatte astua. Mutta jos olette kerran
horjumattomat päätöksessänne, niin olisi minun mieletöntä estää teitä
aikomuksesta, jonka te kuitenkin voitte toteuttaa itse.
EINAR HUK.
Meillä on siis teiltä lupa?
INGER-ROUVA.
Teillä on oma vahva tahtonne; kysykää siltä neuvoa, jos on niinkuin
sanotte, että teitä alinomaa kiusataan ja poljetaan -- -- -- Minä tunnen
niin vähän niitä asioita. Minä en tahdo enempää tietää! Mitä voin minä,
yksinäinen nainen --? Vaikka ryöstäisitte ritarisalin tyhjäksi --; ja siellä
on monta hyvää miekkaa; onhan teillä täysi valta Östråtissa tänä iltana.
Saatte tehdä, mitä haluatte. Hyvää yötä!
(Miesjoukko puhkeaa kaikuviin riemuhuutoihin. -- Sytytetään kynttilät,
ja palvelijat tuovat kaikenlaisia aseita ritarisalista.)
BJÖRN
(tarttuu _Inger-rouvan_ käteen, kun rouva aikoo poistua).
Kiitokset, jalo ja ylhäinen rouva! Minä, joka olen tuntenut teidät
lapsesta asti, en ole koskaan teitä epäillyt.
INGER-ROUVA.
Vaiti, Björn, -- vaaralliseen peliin olen ryhtynyt tänä iltana. Muut
panevat siihen ainoastaan henkensä; mutta minä -- tuhannen kertaa
enemmän; usko minua!

BJÖRN.
Kuinka? Pelkäättekö valtanne katoamista ja sovinnollisten välien
katkeamista?
INGER-ROUVA.
Valtaniko? Voi, hyvä Jumala!
MUUAN PALVELIJA
(tullen suuri miekka kädessä salista).
Tässä on oikea hukanhammas! Sillä kun huitelen verenimijäin
kätyreitä!
EINAR HUK
(toiselle palvelijalle).
Mitä sinä sieltä löysit?
PALVELIJA.
Rintaraudan, jota nimittävät Herlof Hyttefadsiksi.
EINAR HUK.
Se on sinulle liian