Helkavirsiä I-II | Page 5

kaiken ristikunnan.
TUMMA.
Tuo oli tumma maammon marja?syntym?ss? s?ik?ht?nyt,?n?ki kauhut kaikkialla,?haltiat pahat havaitsi,?ei hyvi? ensink?n?.
Pani ?iti paimenehen.--?Paimen mets?st? palasi,?tuli outona tupahan,?haasteli haralla hapsin:
"Oi emoni, ?l? minua?pane karjan paimenehen!?Lempo seisoi suon sel?ll?,?Hiidet hirnui kankahalla,?juuttahat j?lest? juoksi,?maasta Maahinen kohosi."
Ei pojasta paimeneksi.--?Pantihin kalan kutuhun.
Palasi merelt? poika,?tuli valjuna tupahan,?kertoi kynnet kylmill?ns?:?"Kauhea saloilla kansa,?meren kansa kauheampi!?N?in min? Tursahan tulevan,?meren kahtia menev?n,?Kalpea karilla istui,?Tyhj? alla ammotteli."
Ei pojasta merelle miest?.--?Pantihin palon tekohon.
Palasi palolta poika,?tuli vauhkona tupahan,?sanoi silmin seisovaisin:?"Hirve?t meriset hirmut,?tulen hirmut hirve?mm?t!?Sylki kyyt kyvent?, liskot?puhui liekki? punaista,?Sy?j?t?r porossa keitti,?Kehno k??nti kattilata."
Suku jo surmata saneli:?"Mit? ty?st? tyhj?n mieheni"
Enn?tti emo etehen,?kyyditti kyl?n kisoille.
Palasi kyl?st? poika,?ei tohi tupahan tulla,?kujilla kuvahtelevi,?piilee peltojen perill?;?l?ysi ?iti seisomasta?takaiselta tanhualta.
Poika kaulahan kavahti:?"Oi emoni, kantajani!?Paras on minun paeta,?paras menn? n?ilt? mailta,?menn? Kalman karsikkohon,?piill? Tuonelan pihoille!?Kolkkoja kotona n?in ma,?kamalampia kyl?ss?!?Ver?j?ll? Vento seisoi,?Vennon poika portahalla,?loukossa Vahinko vaani,?Kouko kohtasi ovella."
Tunsi ?iti tummaisensa,?tunsi jo tuhon-alaisen?syntym?ss? s?ikkyneeksi;?itki, itki, ei ev?nnyt,?virkkoi, vienosti saneli:?"Niin menekin, poloinen poika,?mene kuolon kuusikkohon,?vainajien varvikkohon,?tuvan taakse taaton saaman,?lempe?n lepotiloille,?miss? seisoo puut pyh?iset,?hongat himme?t puhuvat?ollehista, mennehist?,?murehessa y?n ikuisen."
Taatto haudassa havasi.?"Mit? itket, heimon helmi?"
"Tuota itken, oi isoni,?ei minuhun mets? mielly."
"Lehto laululla lepyt?,?niin teki is?tkin ennen."
"Tuota itken, oi isoni,?ei minusta merelle miest?."
"Ahti uhreilla aseta,?niin teki is?tkin ennen."
"Tuota itken, oi isoni,?ei tuli minulle tuttu."
"Tuli kytke kahlehisin,?niin teki is?tkin ennen."
Yh? itki heimon helmi.?"Mit? itket, oi iloni?"
Tuska ilmoille ajoihe:?"Oi isoni, ota minutkin?kera Kalman kartanoihin,?kun olen maammon tumma?syntym?ss? s?ik?ht?nyt,?n?en kauhut kaikkialla,?enin ihmisten elossa."
Nousi ??ni nurmen alta,?sana Tuonelta samosi:?"S?ikkyiv?t is?tkin ennen,?toki aikansa eliv?t.?Autio el?m?n aamu,?Manan ilta autiompi.?Pirtit on pienet Tuonelassa,?maan alla kaitaiset kamarit,?kuu ei loista, p?iv' ei paista,?yksin istut, yksin astut,?toukka seuloo sein?hirtt?,?itse seulot itse?si?ik?v?ss? ainaisessa,?haikeassa, vaikeassa."
Poika Tuonelta palasi,?tuli miesn? hiljaisena,?istui tuttuhun tupahan;?kohenti takassa tulta,?talon t?it? toimitteli,?hymysuin hyreksi joskus?sinipiioista saloilla,?vellamoista veen sel?ll?:?meni merelle, mets?h?nkin,?vei verkon, asetti ansan,?niin eli ik?ns? kaiken,?ei iloiten eik? surren,?pannen p?iv?t p??lletyksin?niin tulevat kuin menev?t,?niin paremmat kuin pahemmat;?p??llimm?iseksi paremmat.
TOINEN SARJA.
?IJ?N VIRSI.
Tuop' oli ?ij? yksin-synty,?yksin-alku, yksin-kuolo,?istui pilven paltehella,?katsoi maailman menoa,?lauloi laulun kaikki-?isen?sisimm?st? sielustansa,?eik? peitt?nyt mit?n??tulevaisen polven tulla:
"Uskoin kerran ihmisihin,?en nyt uskone enempi,?ihmiset on ilvesheimo,?paha, karsas, kahlehdittu;?jos joku kohoopi heist?,?sen he iskev?t ij?ksi,?riemuitsevat rinnassansa:?ollut meit? ei parempi!
"Uskoin ennen ihmisihin,?en nyt itke, en iloitse,?ohi k?yv?t onnet heid?n,?onnettomuudetkin ohitse,?tied?n kyll? kylmyyteni,?en sit? sure, en kadu,?se on voitto taisteloiden,?tulos tappion tuhannen.
"Tein ma kerran ihmisi??kaavahan oman kuvani,?ottivat minun vikani,?herjasivat herkint?ni,?tahdon tehd? toisen heimon,?hiljaisen, varav?kev?n,?k?yv?n maata, merta pitkin?kuin on k?rsiv?in hymyily.
"Lienk? itse vanha liian,?tullut lapseksi takaisin,?en nyt sied? entist?ni,?joskin ymm?rr?n yh?ti;?lauloin hetken heijastusta,?soin huvia, loin kuvia,?haaveksin haluja mielen:?kaikki tuo on multa mennyt.
"On paennut, ei palaja?usko uutten ihmisien,?toivo voittavan totuuden,?rakkaus rajattomimman,?ihmiset on ilvesheimo,?mink? teinkin, sen tuhoan,?luon ma uuden luomakunnan?uuden itseni iloksi.
"Suljen siit? pois inehmot,?kutsun kestivierahiksi?mahdit maasta, vallat veest?,?itseni ikuiset veljet,?kutsun Kimmon kiukahasta,?Kammon kuolon porstuasta.?voimat vangitut vapautan,?alan uuden aikakauden."
MARJATAN POIKA.
Juhlivat jumalat Suomen?vaskiharjun hartioilla,?kummulla kuparilinnan.
Tuop' on yksin Poika tuumi:?"Noin on mieli miekkoisien,?kuinkapa kurjien ajatus?laaksoissa inehmonlasten?"
Tunsi tuntonsa palavan?tuo pyh? Jumalan Poika?rajatonta rakkautta,?mitatonta my?t?mielt??luonnon kuolevan keralla;?l?ksi tuota tutkimahan?heimoa matalan Mannun.
Kulki tiet? kuusipuista?tuo pyh? Jumalan Poika,?lauloi koidon kohtaloa,?luontoa kova-osaista,?kun on tyhj?st? kuvattu,?tehty, kurja, maan tomusta,?pantu p?iv?n kukkimahan,?toisena katoamahan,?tuhat vuotta nukkumahan,?yhten? ylenem?h?n.
Huokasi salolla honka:?"Mit? sie minusta tied?t?"
Paasi vahva paukahteli:?"Itse painu paatoseksi!"
Tiuskutti tiainen puusta:?"Lie hyv? sivulta surra!"
K??rme kankaalta k?hisi:?"Ota itse orjan muoto!"
Ja h?n otti orjan muodon?tuo pyh? Jumalan Poika,?itse painui paatoseksi,?ilman lintuna liversi,?meni pois meren kalana,?vaahtopallona palasi,?puutui puuksi, maatui maaksi,?kasvoi kukkana kedolla,?toukkana kukan kuvussa,?perhosena p?iv?n alla.
Paistoi marjana m?ell?.
Koppoi marjan kourahansa?Marjatta, korea impi,?synnytti Pojan p?t?isen.
Tuo urahti Suomen Ukko,??rj?hti ikuinen ?ij?:?"Mik' on t?hti taivahalla,?tuike maailman merell?,?kuuta kummempi n??lt?,?aurinkoa ankarampi?"
Tutkivat jumalat Suomen?kummulta kuparilinnan?tuota ihmett? isoista,?tuota kaukaisen tuloa,?tuota pitk?isen paloa?ulapoilla ilman aavan.
Taatto taivahan jyr?hti,?sinkosi sanan salaman:?"Outo on tulija tiell?;?tokko tullevi talohon?"
Jumalat jumahtelivat:?"Kohti korkea tulevi,?p?in vieras parempi meit?."
Pyh? paistoi pyrst?t?hti,?taivas kummasti helotti,?kupu taivahan kumotti,?loimotti sininen s?hk?,?hirnuivat hevot tulijan?niinkuin Turjan py?rretuuli,?orhit oivat korskahteli?niinkuin paisuva Imatra,?naukuivat navat ratasten?niinkuin y?ss? j?itten jyske,?tuop' on vankui vaununtanko?niinkuin vuorien jylin?,?ilmat irjui, kaaret karjui,?kirposi kipin?myrsky?tullessa tulijan uuden,?saaden ankaran sanoman?Tuntemattoman majoilta,?Kaikkivallan kartanoista.
Jumalat jumahtelivat:?"Liek? loppu luomakunnan?vai alku el?m?n uuden?"
Lauloi kaikki luonto laaja:?"On riemu el?m?n uuden?vertaisesta veljest?mme,?kuolottoman kunniasta."
Ja h?n tunsi ihmistuskat?tuo pyh? Jumalan Poika,?ja h?n matkas maailmalle,?laaksoihin inehmonlasten:?pistihe joka pihalle,?joka katsoi kartanolle,?souteli solut syd?nten,?luonnon tiehyet tuhannet,?itki kanssa itkev?isten,?nauroi kanssa nauravaisten,?lempi lempiv?in keralla,?kuoli kuolevain keralla,?harjoitti hyvehet kaikki,?maistoi maljat karvahatkin,?ammatit eri-alaiset,?ij?t, s??dyt ihmiskunnan.
Ja h?n mietti ihmismielen,?mietti my?s el?inten mielen,?j?tti kaikkehen j?lelle?omaan s?hk?ns? s?kenen,?kuolemattoman kipin?n?Kaikkivallan kartanoista.
KUUN LAPSET.
Kuu jo kylmeni.
N?kiv?t?t?hden talvisen el?j?t?edess?ns? Maan ihanan,?kuuma-rinnan, riemu-t?yden.
Nurkui kansa nuorempainen:?"Sinne siirrymme ij?ksi?alle auringon paremman,?luokse luonnon lempe?mm?n;?armas on asua siell?,?l?mmin maata Maan povella."
Kansan vanhin noin nimesi:?"Kuun olen heimoa, el?nen?taikka kuollen, t?nne j??nen."
Siirtyi sielt? kansa kaikki.
Viime venhon vieriess??ilman aavoille selille?noinp' on virkki nuorempaiset:?"Eth?n j??ne j??tym?h?n?t?nne, kuuluisa kuningas,?tyk? tyhj?n luomakunnan,?saarehen sanattomahan,?pakkasehen paukkuvahan,??yr?h?lle y?n ikuisen?"
Tuop' on Kuun ukko urahti:?"T?nne j??nen, t?nne kuollen,?t??ll' on syntyni syvimm?t."
Potkas purren lainehille,?istui paadelle pyh?lle,?katsoi menneiden menoa,?hym?hti hyv?stit oudot:?"Voi, te miehet mielett?m?t,?lapset Kuuttaren latomat,?tyt?t tyhjien halujen,?poiat unten ponnetonten!?T??ll' oli el?m? teill?,?siell? vain vale-el?m?,?t??ll' oli ihanne teill?,?siell? itku vain ihanan,?t??ll? t?yttymys parahan,?siell? vain parahan paine,?ikikaiho kauneuden,?onnen ollehen ik?v?."
Vieri vuossadat.
Samosi?Kuu ja Maakin kulkuansa,?Maassa mahtavat el?j?t,?luonnon kanssa kamppaellen.
Kuun ukko kumara yksin?j??tyi j??ksi paikallensa.?Vain syd?n sykehti h?ll?,?lauloi laulua ij?ist??el?m?st? entisest?,?talvettomasta kes?st?,?kussa kukki Kuun yl?ng?t,?alangot enemm?n kukki,?tuoksui mets?t lakkalatvat,?meret selke?t sinerti?autuutta alinomaista,?laupeutta luonnon laajan.
Tuota ei Maan lapset tajua.
Mutta jos s?velen kuuli?Kuun lapsi, el?m?n orpo,?syttyi sy?mehen kipin?,?sinkoi silm? taivahille,?muisti h?n entisen elonsa,?tunsi polttavan povensa,?koko sielun sairastuvan?kodin korkean surusta,?kauniista