Ennen ja nykyään 1

苄Ennen ja nyky??n 1

The Project Gutenberg EBook of Ennen ja nyky??n 1, by Hanna Ongelin This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Ennen ja nyky??n 1 Kuvauksia naisen el?m?st?
Author: Hanna Ongelin
Release Date: June 4, 2005 [EBook #15988]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ENNEN JA NYKY??N 1 ***

Produced by Matti J?rvinen and Tuija Lindholm.

ENNEN JA NYKY??N.
KUVAUKSIA NAISEN EL?M?ST?.
Kirjoittanut Hanna Ongelin.
Suomennos.
I.
Ensimm?isen kerran julkaistu 1886.

Ennen.
Liedell? leimusi nuotio, hohteellaan valaisten kallisarvoiset aseet, koristetut hopealla, kullalla ja jalokivill?, saaliit kaukaisista maista; tuossa ne nyt riippuivat korkean tuvan seinill? v?lk?hdellen valkeaa paisteessa. Per?rahilla istui vanha, paljon matkaillut viikinkiuros kertoelemassa talonv?elle matkoistaan ja urot?ist??n vierailla mailla. Rahilla h?nen vieress??n istui kolme nuorta, uljasta soturia, komeita nuorukaisia. Ne olivat h?nen nuorimmat, ainoat elossa olevat poikansa; kolme vanhinta oli n?et kaatunut viikinkitaistelussa. -- Niinkuin tulenloiste v?l?hteli seinill? olevista miekoista ja kilvist?, niin s?teiliv?t my?s nuorukaisten silm?t vanhuksen kertoessa suurista kaukaisista meritaisteluista, joissa h?n oli otellut seitsem?? tummakiharaista etel?nmiest? vastaan ja ly?nyt kaikki seitsem?n kuoliaaksi laivan kannelle. Ulkona vy?rytteli meri ukkosen kaltaisella kuminalla aaltojansa rantaa vastaan, ja syysmyrsky jyskytteli tuimilla iskuillaan tuvan raskasta ovea. Tuuli hohisi savutorvessa, ja valkea liedell? leiskusi. Mutta soturi kohotti ??nens? ja sen kaiku voitti meren pauhun ja myrskyn kohinan. Kertomus oli loppunut. H?n l?i miekanlappeen tammip?yt??n ja loi silm?yksen ylistuvan oveen. Hiljaista oli salissa. Vanhan uroon tylyt kasvonjuonteet k?viv?t tylymmiksi k?rsim?tt?myydest?. H?n nyk?ist? hivahutti pitk?? valkeaa partaansa, ja vihastunut katse v?l?hti h?nen silmist??n. Ylisten ovi avautui vihdoin, ja korkeavartaloinen neitonen astui kynnykselle. H?n oli komeasti puettu, hopeakoriste kaulalla ja k?sivarressa ja kalisarvoinen vy? kultahela-veitsineen vy?t?isill?.
-- Mit?s t?rke?? teht?v?? nyt on neitosella, kuin ei joudu en??n kuulemaan is?n kutsumusta? kys?si vanhus ??nell? niin pelj?tt?v?ll?, ett? kaikki miehet huoneessa vaalenivat ja vilkaisivat h?mm?styksell? neitoon, joka oli rohjennut antaa syyt? sellaiseen nuhteesen.
Impi astui p?? pystyss?, kopein askelin ja rauhallisen n?k?isen? alas portaista.
-- Min? makasin, kuin sin? kutsuit, is?! kuului h?nen ??nens?, kirkas kuin hopeakilven hel?hdys. Ja minun t?ytyi ottaa vaatteet ylleni, ennenkuin astuin ylisilt?.
Koska se tapa tuli, ett? tyt?r vastaa pitkill? puheilla is?n nuhteisin?
Kuin is? kysyy, sopiihan tytt?ren vastata.
-- Asa-Thorin nimess?! Sin? olet rohkea sanoissasi. Pid? kielesi ohjissa ja ojenna minulle kukkurainen simasarvi, saadakseni kostuttaa kuivunutta kurkkuani.
Neitonen tarttui hopeiseen juomasarveen ja t?ytti sen reunoja my?ten vaahtoavalla simalla suuresta tynnyrist? tuvan viereisest? ruoka-aitasta.
-- Sin?, Alf! k?ski talon is?nt? ovenviereisell? rahilla istuvaa, nuorta orjaa, jolla oli taistelijan vartalo ja kauniit kasvot. Pane enemm?n puita tuleen, ett? se palaisi vilppaasti, sill? hupaisen sadun tahdon min? kertoa uroty?st?, jonka vertaista ei ole n?hty sataan vuoteen.
Orja nousi yl?s t?ytt?m??n herransa k?sky?. Impi astui vakavasti, ylev? ja kaunis kuin jumalatar, tuvan lattian poikki, kukkurainen juomasarvi k?dess?, Alf astui liedelle p?in. Heid?n silm?yksens? tapasivat toisiansa. Ruusuhohde v?l?hti, ?kki? kuin linnun siiven varjo, neitosen poskilla. Liekki vilahti orjan silmiss?. H?n pani aika puujysk?leen tuleen. Neitsyk?inen astui vanhuksen luo ja ojensi h?nelle simasarven, joka perheenis?n juotua k?vi ymp?ri seuran.
-- Nyt tahdon min? jutella teille sadun, vieh?tt?v?n ja komean kuin Asa-Thorin ottelu j?ttil?isen kanssa. Brynhild, tyt?r, sin? voit j??d? seisomaan t?nne tupaan ja kuunnella kertomusta, jos sinua haluttaa.
-- Enk? min? saa istua rahille veljeini viereen?
-- Koska se tapa tuli viikinkimajoihin, ett? naiset istuvat miesten kanssa vieretysten? Mutta jollet sin? voi seisoa, niin voithan istua rahille, tuonne Alfin viereen.
Neitosen posket hehkuivat kuin aurinko myrskys??ll?. H?n k??nsi is?lle selk?ns? ja meni pois ylistupaan. Alf nousi ja meni ulos huoneesta.
Vanhus kertoi kuunteleville sotureille uljaan tarun, kuinka h?n oli taistellut villien merirosvojen kanssa, ottanut heid?n laivansa ja aarteensa, polttanut laivat tuhaksi, tehnyt miehet orjiksi ja vienyt aarteet kotiinsa. Kuin taru oli loppunut, sanoi h?n nuorimmalle pojista:
-- Sin?, Bj?rn! Ota harppuja laula meille kaunis laulu.
Bj?rn nousi seisomaan, otti harpun, asettui rahille ja lauloi:
Ihanaistahan Salituvass' on Lieden liehuvan ??ress' olla, Mesisarven joss' Impi t?ytt??. Tok' ihanampaa On valkosiivin Lohik??rmehen K?yd? merta Ter?n kirkkahan Kisahan.
Bj?rnin laulaessa nousi Brynhild seisoalleen neitosten majassa avonaisen akkunan ??reen. Myrsky liehutteli h?nen hiuksiaan. Syd?mmess? paloi tuli, kuumempi kuin liekki tuvan liedell?. Suloinen olisi h?nen ollut istua Alfin vieress?, mutta ennen tahtoi h?n vaikka tuhannen kertaa kuolla, kuin istua orjan istuimelle. H?nen syd?mmens? kiehui. Tulikuumat kyyneleet purkautuivat kiehuvasta l?hteest? ja virtasivat pitkin poskia. H?n vilkasi ulos y?n pimeyteen. Tuolla alhaalla rannassa seisoi kookas vartalo. H?n tunsi sen hyvin. Orjakaan ei istunut orjainrahilla kuuntelemassa vapaitten miesten urot?it?. H?n seisoi tuolla alhaalla pauhaavan meren rannalla, kohotti k?tens? pilvi? kohden ja rukoili:
-- Korkeat jumalat! Suokaa minullekin joku uroty?!
Myrsky oli lakannut raivoamasta, synkk? meri vy?ryi, kuohuen kuin s??nn?llinen juhlavirsi, rantapaasia vasten syysauringon kalpeassa hohteessa. Kaukana n?k?piirin rajalla haamoitti valkeat purjeet kuin j?ttil?islinnun levitetyt siivet, ja pime?? vett? vasten v?l?hteli kuin valkean kimallus. Purjeet n?kyiv?t selvemmin. V?l?hdykset k?viv?t kirkkaammiksi. Siell? oli kolme komeaa viikinkilaivaa l?hestym?ss?, ja kultaiset lohik??rmeen p??t v?lkkyiv?t kuin tuli auringon paisteessa.