Elämäni | Page 9

sivalsi toiseen k?teens? halon ja toisella vei minun k?teni kiukaan laidalle, ja uhkasi ly?d? k?den minulta tuhannen pirstaksi. Min? en yht??n vastustanut, vaan sanoin n?yr?sti: ?jos luulette jaksavanne minun el?tt?? vaivaisena, niin ly?k?? vaan, omannehan olen, tehk?? kuin tahdotte?.--?itini ei ly?nyt, vaan rupesi tahtomaan minua kanssaan l?htem??n kotiinsa, jota k?sky? heti tottelin ehdottomasti ja k?velin ?itin j?liss? h?peiss?ni ja ly?tyn?. Olin siell? sen y?t? ja vanhempani olivat kovin suruissansa langenneesta lapsestansa. He puhuivat paljo minulle Jumalan pelosta ja ihmisten h?vyst?, ja eritt?inkin ?itini itki paljo lapsensa surkeata tilaa.
Vanhempani suru ja ne neuvot, joita he antoivat, taivuttivat niin mieleni, ett? vakaasti p??tin heitt?? kortinly?nnin pois. Mutta sep? ei ollutkaan niin helppo asia, sill? se oli p??ssyt kovin jo minussa juuttumaan. Vaan kun minulle tuli kiusauksen hetket, muistin aina vanhempaini neuvot ja surut, sill? he olivat her?tt?neet uudestaan eloon ne siemenet, jotka he lapsuudesta saakka olivat kylv?neet minun syd?meeni, ja jotka maailman rikkaruoho oli tukahuttanut, ja niin voitin min? v?hitellen pahan taipumukseni.
Tappelumiest? ei kyll? minusta kelvollista tullut, vaikka koulu oli hyv?, sill? minulla oli jotenkin arka ja hell? luonto, niin ett? jos vain suinkin p??sin, turvasin aina pakenemiseen, josta sain monta pilkkaa ja h?pe?t? k?rsi?. Ainoastaan silloin kuin en p??ssyt pakoon, t?ytyi itse?ni puolustaa. Muistan yhden tapauksen, joka osoittaa kuinka vanhempien ihmisten yllytys on paha nuoremmille. Oli pyh?p?iv?, ja er?s poikanulikka, oikein kiitetty ?tappelija?, k?vi minun p??lleni, ja min? pakoilin mink? voin. Siihen sattui tulemaan set?ni, joka sanoi: ?mit? sin? annat tuon ry?k?leen k?yd? silmilles, ota vastaan?. Se oli mielest?ni hyv? kehoitus, ja min? py?r?hdin heti vihollistani vastaan, v??nsin h?nen alleni ja l?ylytin aikalailla. Ei siin? auttanut viholliseni sotataito, eik? mik??n, sill? olihan set? minua siihen kehoittanut. Jos h?n olisi ottanut kumpaakin tukasta kiinni, p?lytt?nyt hyv?ll? lailla ja p??lliseksi h?v?issyt, niin olisi sekin tappelu j??nyt tappelematta.
Niill? ajoilla olin my?s ensikerran juovuksissa. Oli useoita poikaviikareita, joilla oli viinapullo. He olivat jotenkin hutikassa, ja minulle niin hyvi?, ett? tyrkyttiv?t maistelemaan lasistansa. Min? kun olin tottumaton, otin aika lotkauksen, ja tulin auttamattomasti juovuksiin. Min? kun sen tunsin, konttasin tallin soimen alle piiloon. Maailma rupesi py?rim??n silmiss?ni ja kaikki k??ntym??n yl?n-alaisin; jo rupesi mustenemaan kaikki silmiss?ni, korvani rupesivat soimaan kummallisia s?veli?, syd?nt?ni nostatti, ja min? rupesin yl?n-antamaan. Sen tehty? en jaksanut silmi?ni avata, ja joka luunsolmu vapisi niinkuin kahila.
Se ei tainnut olla miksik??n pahaksi, sill? siit? hetkest? tuli viina kauvaksi aikaa minulle niin vastahakoiseksi, etten silmiss?ni sit? k?rsinyt; en kuitenkaan kehoita ket??n koettamaan tuota vaarallista konstia, sill? min? olin heitt?? siihen henkeni.
Se oli surkeaa aikakautta se, ja sittemmin vanhemmaksi tultuani, murehdin min? usein nuorempain veljeini tilaa, kuinka he jaksanevat k?rsi? kaikki sattuvat kiusaukset ja sorrot.
Niihin aikoihin rupesin oikein toden teolla opettelemaan tupakkia suussani pit?m??n. Seh?n oli jonkunlainen miehuuden merkki muka. Se ei ollut mik??n helppo asia, sill? v?liin oksensin maalle maksan, vaan t?ytyih?n yht?kaikki koettaa, jos mieli p??st? miesten lukuun.
Olin viel? silloin v?h?v?kinen, vaan yht?kaikki min? pantiin yhteiseen ty?h?n, joka oli senlaista, ett? kuivattiin er?st? j?rve?, johon kaivettiin ojaa. Kelvoton kuin olin, nurisivat toiset osakkaat, kun niin kelvottomia ty?miehi? pannaan yhteiseen ty?h?n, joka teki mieleni alakuloiseksi, mutta min? koetin uutteruudellani palkita voimaini v?hyytt?. Lauvantai-iltana, kun ruvettiin panemaan p?iv?t?it? kirjaan, sanoi p??llikk?: ?Pekka saa t?ydet p?iv?t uutteruutensa t?hden, mutta toiset pojat eiv?t saa kuin puolen p?iv?? p?iv?st?, ja he kiellet??n tulemasta vasta t?nne, mutta Pekka saa tulla?.--Se oli minusta mieluinen puhe kuulla, niin arvokkaan miehen, kuin p??llik?n, suusta. Toiset pojat kiukkuilivat ja kiroilevat takapuolella ja olivat vihaisia minulle, vaan min? olin mies mielest?ni; sen paremminhan sopi opetella tupakkia pit?m??n. Niinkuin luvattu oli, kuljin min? koko syksyn j?rvi-ojan kaivossa, ja pidin m?lli? poskissani. Sen huomasi p??llikk? kerran ja sanoi: ??l?, hyv?lapsi, totuta itse?si tuohon turhaan tapaan, ei siit? ole mit??n hy?ty? ihmiselle, on h?nest?: 'huvitusta, h?vityst? ja v?h?n viivytyst?'?, mutta min? en totellut sit? viisasta neuvoa, ja opin vallattomaksi tupakkimieheksi. Jospa silloin tottelin sen viisaan neuvoa, olisin silloin viel? voinut luopua siit? turmeluksesta, mutta sen totuuden huomasin liian my?h??n, sill? olin kohta 30 vuoden vanha, kun havaitsin ett? tupakki on vahingollista, ja silloin tein kaksi kovaa ja harrasta yrityst? kirvoittaakseni itseni irti sen kahleista, mutta turhaan, sill? tupakinmyrkky oli jo niin yhtynyt vereen, etten voinut sit? vieroittaa, vaikka toisella er?ll? olin kolme kuukautta tupakitta.
Himo oli sittenkin yht? suuri ja siis v?kev?mpi minua.
Siin? talossa, jossa silloin olin renkin?, oli minun ik?iseni poika, joka oli ankara tupakkimies; t?t? poikaa aina tekee mieleni syytt?? omasta taipumuksestani tupakkiin. H?n oli muutenkin kummallinen k?yt?ksest??n, sill? min? havaitsin, ett? h?n usein petti ?iti?ns?, (h?nen is?ns? oli kuollut) ja oli taipunut ryyppim??n salaa; yhden ja toisen varjon alla keinoitteli h?n niin, ett? h?nen ?itins? antoi, ?l??kityksen? nimell?, h?nelle viinaa. Er?s seikka siihen suuntaan on aina mieless?ni. Oli kev?t-tulvan aika; talon vieritse juoksi iso luonnon oja, ja talon kohdalla oli v?kev? koski, jossa oli sen talon jauhomylly. Oja oli vett? tulvillansa ja me sen rannalla. Yht'?kki? sanoo toverini: ?min? hypp??n keskelle ojaa?.--Min? sanoin: ?hukitse nyt itses