David Copperfield II

David Copperfield II

The Project Gutenberg EBook of David Copperfield II, by Charles
Dickens This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: David Copperfield II David Copperfield nuoremman elämäkerta
ja kokemukset
Author: Charles Dickens
Translator: Waldemar Churberg
Release Date: April 18, 2006 [EBook #18201]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DAVID
COPPERFIELD II ***

Produced by Tapio Riikonen

DAVID COPPERFIELD II
David Copperfield nuoremman elämäkerta ja kokemukset

Kirj.
CHARLES DICKENS
Englannin kielestä suomentanut
Waldemar Churberg
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1880.

SISÄLLYS:
1. Pitkän matkan alku. 2. Autuaana. 3. Tätini kummastuttaa minua. 4.
Alakuloisuutta. 5. Innostusta. 6. Vähän kylmää vettä. 7. Eräs
kumppani-kunta hajoo. 8. Wickfield ja Heep. 9. Matkamies. 10. Doran
tädit. 11. Ilkeyttä. 12. Toinen takaisinkatsaus. 13. Taloutemme. 14. Mr.
Dick toteuttaa tätini ennustuksen. 15. Uutisia. 16. Martha. 17.
Perheellisiä oloja. 18. Minä kietounnun salaisiin seikkoihin. 19. Mr.
Peggotyn uni käy toteen. 20. Vielä pidemmän matkan alku. 21. Minä
olen läsnä eräässä räjähdyksessä. 22. Vielä yksi takaisinkatsaus. 23. Mr.
Micawber'in raha-asiat. 24. Myrsky. 25. Uusi ja vanha haava. 26.
Siirtolaiset. 27. Poissa-olo. 28. Takaisintulo. 29. Agnes. 30. Minulle
näytetään kaksi omituista katumuksen tekiää. 31. Valkeus loistaa
tielleni. 32. Eräs vieras. 33. Viimeinen takaisinkatsaus.

ENSIMÄINEN LUKU.
Pitkän matkan alku.
Mikä on luonnollista minussa, on luonnollista monessa muussa
ihmisessä, arvaan minä, enkä niin muodoin pelkää kirjoittamasta, etten
ollut koskaan rakastanut Steerforth'ia enemmän, kuin nyt, jolloin ne
siteet, jotka yhdistivät minut häneen, katkaistiin. Haikeassa tuskassani,
kun huomasin hänen kunnottomuutensa, ajattelin enemmän kaikkia,
mitä hänessä oli loistavaa, miellyin enemmän kaikkiin, mitä hänessä oli

hyvää, tein enemmän oikeutta niille ominaisuuksille, jotka olisivat
voineet saattaa hänet jaloksi ja kuuluisaksi mieheksi, kuin mitä ikinä
olin tehnyt silloin, kuin ihastukseni häneen oli ylimmillään. Vaikka
syvästi tunsin, että olin tietämättäni ollut osallinen, kun hän häväisi
kunniallisen perheen, luulen, että, jos olisin kohdannut hänet kasvoista
kasvoihin, en olisi kyennyt lausumaan yhtäkään moitteen sanaa. Minä
olisin rakastanut häntä niin paljon vielä -- vaikka hän ei enää lumonnut
minua -- minä olisin niin hellästi muistanut rakkauttani häneen, että
olisin, luullakseni, ollut yhtä heikko, kuin sairasmielinen lapsi, kaikissa,
paitsi semmoisen ajatuksen pitämisessä, että me vielä keskenämme
yhdistyisimme. Semmoista ajatusta minulla ei koskaan ollut. Minä
tunsin, niinkuin hän oli tuntenut, että meidän välimme ijäksi oli
rikkountunut. Mitkä hänen muistonsa minusta olivat, en ole koskaan
saanut tietää -- ne olivat ehkä keveät kyllä ja helposti haihdutetut --
mutta minun muistoni hänestä olivat niinkuin muisto hartaasta
ystävästä, joka oli kuollut.
Niin, Steerforth, sinä olet aikoja sitten kadonnut tämän surkean
kertomuksen näkymöiltä! Suruni todistanee tahtomatta sinua vastaan
suuren tuomarin valta-istuimen edessä; mutta vihaiset ajatukseni taikka
moitteeni eivät koskaan todista, minä tiedän sen!
Sanoma siitä, mitä oli tapahtunut, levisi niin pian kaupungissa, että kun
seuraavana aamuna kuljin pitkin katuja, kuulin ihmisten puhuvan siitä
porteillansa. Useat olivat tylyt Em'lylle, muutamat harvat Steerforth'ille,
mutta Em'lyn toisen isän ja hänen sulhonsa suhteen pitivät kaikki yhtä
mieltä. Kaikensäätyiset ihmiset osoittivat heille heidän surussaan
semmoista kunnioitusta, joka oli täynnä hyvänsuontia ja
hienotuntoisuutta. Merimiehet pysyivät syrjässä, kun näitten
molempien nähtiin varhain kävelevän hitaisilla askelilla rannalla, ja
seisoivat ryhmissä, puhuen sääliväisesti keskenänsä.
Rannalla aivan likellä merta minä tapasin heidät. Olisi voinut helposti
huomata, että he eivät olleet nukkuneet koko viime yönä, vaikk'ei
Peggotty olisi kertonutkaan minulle, että he vielä, kun oli iso päivä,
istuivat juuri niinkuin minä olin jättänyt heidät. He näyttivät väsyneiltä;
ja minusta tuntui kuin Mr. Peggotyn pää olisi yhtenä yönä painunut

enemmän alaspäin, kuin kaikkina niinä vuosina, joina olin tuntenut
hänet. Mutta he olivat molemmat yhtä totiset ja vakavat, kuin meri itse,
joka silloin makasi aallotonna mustan taivaan alla -- vaikka se
verkalleen kuohui, niinkuin se olisi levätessään hengittänyt -- ja
ilmanrannalla välkkyen näkymättömän auringon hopeasäteistä.
"Me olemme puhuneet paljon, Sir", lausui Mr. Peggotty minulle, kun
olimme kaikki kolme kävelleet vähän aikaa äänettöminä, "siitä, mitä
meidän tulee ja mitä meidän ei tule tehdä. Mutta me näemme tiemme
nyt".
Minä satuin luomaan silmäni Ham'iin, joka silloin katseli tuota
kaukaista valoa ulkona merellä, ja se kauhea ajatus joutui mieleeni -- ei
sen vuoksi, että hänen kasvonsa olisivat olleet vihaiset, sillä sitä ne
eivät olleet; muistaakseni ei niissä ilmestynyt, kuin luja päätös -- että,
jos hän kohtaisi Steerforth'in, hän tappaisi tämän.
"Velvollisuuteni täällä, Sir", lausui Mr. Peggotty, "on täytetty. Minä
menen hakemaan" -- hän pysähtyi ja jatkoi vahvemmalla äänellä --
"minä menen hakemaan häntä. Se on tästälähin minun velvollisuuteni".
Hän pudisti päätänsä, kun kysyin häneltä, mistä hän aikoi hakea
sisarentytärtänsä, ja tiedusteli, aioinko seuraavana päivänä matkustaa.
Minä sanoin hänelle, etten ollut lähtenyt tänään, koska pelkäsin, että
minulta menisi hukkaan joku tilaisuus olla hyödyksi hänelle; mutta että
olin valmis lähtemään, milloin hän vaan tahtoi.
"Minä tulen huomenna teidän kanssanne,