Amalia ystävämme

Amalia yst?v?mme, by Robert Kiljander

The Project Gutenberg EBook of Amalia yst?v?mme, by Robert Kiljander This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Amalia yst?v?mme Yksin?yt?ksinen huvin?ytelm?
Author: Robert Kiljander
Release Date: August 6, 2006 [EBook #18994]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AMALIA YST?V?MME ***

AMALIA YST?V?MME
Yksin?yt?ksinen huvin?ytelm?
Kirj.
R. KILJANDER
Ensimm?isen kerran julkaissut K. J. Gummerus, Jyv?skyl?, 1892.

HENKIL?T:
AKSEL. BERTHA, h?nen vaimonsa. AMALIA. MIINA-T?TI. STIINA-T?TI. FIINA-T?TI. PALVELUSTYTT?.
Tapahtumapaikka er??ss? pikkukaupungissa.

N?ytt?m? kuvaa hauskaa, sievill? huonekaluilla varustettua salia Akselin luona. Per?ll? ovi, samoin molemmilla puolilla. N?ytt?m?n oikealla puolella on p?yt?. P?yd?ll? kahviastiat, karahvi lasineen, kukkakimppu ja hiljan aukaistu kirjapaketti, jossa on kaksi tai kolme pienemp?? teosta. Vasempana toinen p?yt?, jolla on kirjoitus-aineet. Aika: aamupuoli. (Oikea ja vasen luetaan n?ytt?m?lt?).

ENSIMM?INEN KOHTAUS
Aksel. Bertha.
AKSEL (laskee kuppinsa p?yd?lle): Kiitoksia, Berthaseni, se oli mainiota kahvia! Olet oikein kunnostanut itsesi syntym?p?iv?n?si.
BERTHA (neuloen): Hauskaa, ett? kerrankin olet tyytyv?inen.
AKSEL. Kerrankin tyytyv?inen? Sinun kanssasi olen aina tyytyv?inen, sen kyll? tied?t, mutta se ei est? minua v?list? olemasta eritt?in tyytyv?inen. Noh, nyt vaan pikkuinen savu. (Sytytt?? sikarin) Kas niin! (Nojautuu mielihyv?ll? taaksep?in tuolilla) Onpa tosiaankin oikein suloista istua n?in pieness?, siev?ss? kodissaan kiltin eukkonsa rinnalla ja unohtaa kaikki puuhat ja kaikki asiatoimet, nauttiakseen vain levossa ja rauhassa onneaan. -- Meill? on todellakin hyvin hauskaa t??ll?, Bertha!
BERTHA (katsoo yh? vain ty?h?ns?) Kyll? -- mutta en luule sinun aina noin ajattelevan.
AKSEL. Kuinka? Mit? tarkoitat?
BERTHA. Minun vain johtui mieleeni, kuinka usein n?in? viimeisin? aikoina olet kotoa poissa ollut. Toisin oli laita vuosi takaperin.
AKSEL. No, mutta ajattelehan, Bertha, kuinka paljon olen laventanut asioitani sen j?lkeen. Olisiko parempi, jos istuisin kotona pit?en sinulle seuraa ja j?tt?isin asiat sipo silleen?
BERTHA. Eih?n toki -- sit? en tarkoita.
AKSEL. Eik? sit?paitsi sinullakaan en?? ole niin paljon aikaa minun kanssani juttelemaan, sitten kun pikku Ilmarin sait hoidettavaksesi. Itsekunkin tulee pit?? huolta velvollisuuksistaan, n?etk?s!
BERTHA. Sen hyvin ymm?rr?n; mutta min? vain pelk??n tuon alinomaisen ulkona oleskelemisen k??ntyv?n tavaksi, pelk??n, ettet en?? viihdy kotona yht? hyvin kuin ennen. Niin, Aksel, kyll? se vain niin on -- sin? et minua en?? rakasta.
AKSEL. Ohoh -- tuopa oli suuri uutinen!
BERTHA. Etk? sin? en?? ole aivan suorakaan minua kohtaan.
AKSEL. ?l? helkkarissa!
BERTHA. Niin -- sin? n?in? aikoina salaat paljon asioita vaimoltasi.
AKSEL. Mutta t?m?h?n alkaa jo kuulua oikein kamalalta.
BERTHA. Laske sin? vain leikki?, mutta t?ytyy sinun kuitenkin my?nt??, ett? olen oikeassa. Mink?t?hden esimerkiksi et tahdo tunnustaa, miss? eilen olit koko illan? Kuinka saatat noin suurta ep?luottamusta osoittaa Berthallesi, joka sinua niin hell?sti rakastaa?
AKSEL. Ahaa -- siihenk? meid?n taas olikin tuleminen! Tied?tk?, Bertha, min? en tosiaankaan luullut sinua noin uteliaaksi.
BERTHA. Uteliaisuudeksiko sit? sanot, jos mielell?ni tahdon tiet??, mitk? t?rke?t toimet sinua niin kauan ulkona kaupungilla pitiv?t? Etk?h?n sin? mit? tarkimmin tutkisi minua, jos yht? kauan viipyisin kotoa poissa?
AKSEL. Tosin sen tekisin, mutta siin? on suuri eroitus. Minullahan n?et, on asioita --
BERTHA (keskeytt?en): Ja yst?vi? ja kumppalia.
AKSEL. No, olkoon niinkin! Enp?h?n tykk?n??n liene maailmasta luopunut, vaikka naimisiin olen mennyt, tied?nm?.
BERTHA (huokaa): Et olekaan, sen tiet?? Jumala! Mutta sellaistahan el?m? on!
AKSEL. No, ?l? nyt ole pahoillasi, Berthaseni; aikanaan saat kyll? kaikki tiet??.
BERTHA. En v?lit? koko asiasta, koska et voi sit? heti minulle sanoa.
AKSEL. Iltapuolella, kun l?hdemme ajelemaan, kerron sen sinulle. Saattaisimme ajaa v?h?n maalle, Hansenin huvilan ohitse, siell? p?in on niin kaunista. Eik? sinunkin mielest?si, Berthaseni, tuo pikkuinen huvila kauniine kasvikkoineen ole eritt?in siev??
BERTHA. Kyll? -- kun sen vain joku toinen omistaisi eik? tuo suuri kortinly?j? Hansen. -- Onhan h?nkin sinun hyv? yst?v?si.
AKSEL. ?l?k? ajattele nyt mit??n ik?vi?, vaan tule sen sijaan katsomaan pikku Ilmaria; enh?n viel? t?n??n ole n?hnytk??n tuota nuorta herraa.
BERTHA. No, mit?p? h?nt? her?tt??, kun h?n nukkuu niin makeasti.
AKSEL. Se ei mit??n tee, h?nell? on hyv?? aikaa ottaa vahinko takaisin j?ljest?p?in.
BERTHA. Anna h?nen nyt olla! Jos Amalia tulee toivottamaan minulle onnea, ei minulla ole aikaa h?nt? uudestaan nukuttaa.
AKSEL. No pahuus! Olet siis ilmoittanut Amalialle syntym?p?iv?si olevan t?n??n? P??timmeh?n olla siit? kenellek??n virkkamatta; etk? muista?
BERTHA. Hyvin sen muistan, mutta h?n itse tarjoutui tulemaan, illalla t??lt? l?htiess??n.
AKSEL. Sen uskon; kyll? Amalia aina muistaa etujansa valvoa. No, sep? nyt harmillista!
BERTHA. Mink?p? sille tein? Olisiko minun pit?nyt kielt?? h?nt? tulemasta?
AKSEL. Eip? juuri -- mutta sinun ei pit?isi aina olla niin yst?v?llinen ja kohtelias h?nelle. Saattaisit antaa h?nen jonkun kerran huomata, ett'emme kumpikaan erinomaisen paljon pid? h?nen alituisesta juoksustaan t??ll?.
BERTHA. Kuinka voisin sen tehd?! Amalia, joka niin paljon pit?? minusta ja joka alinomaa minua auttaa tuhansilla pienill? toimituksilla!
AKSEL. Sen h?n tekee vain saadakseen sit? useammin t??ll? juosta ja ehk?p? my?skin erinomaisen suuresta halusta saada pist?? nen?ns? joka paikkaan. Kerranhan n?in kotiin tullessani h?nen seisovan ky?kiss? t?ydess? puuhassa puolip?iv?semme valmistamisessa.
BERTHA. Niin, se oli silloin, kun h?nen piti opettaa minua laittamaan uudenlaista lihalient?, vaikka siit? ei sitten mit??n tullut.
AKSEL. Toisen kerran tapasin tuon korean neidin j?rjestelem?ss? liinavaatteitani, jotka juuri olivat pesusta tuodut. Enk?, totta vie,