Aksel ja Valpuri | Page 9

peittää. Thord Huusfrei vankka
Sigurd kuninkaan Ol' urho, hurja kuin tää Reinen Sigurd. Tuo Thord
hän nuoren Aksel poikans' antoi Viis vuotta pakanana, kasteetta Vaan
juosta. Ristittävä kun nyt Valpur Immerin tytär ol' ja Helvig rouva
Kasteesen hänet vievä, pyysi Thord Kälynsä viemään pojan mukanaan,
"Ett' ois se toki kerran tehtynä". Niin yhdessä he kastettiin, vaikk' Aksel
Viis vuotta Valpuria vanhemp' oli; Ja lisähäväistystä välttääkseen On
lasten äitit sitä salanneet. Mut kaikk' on Joonas kirjaan kirjoittanut. Mä
läsnä olin famuluksena, Ja mont' on vielä kanssan' elossa, Jotk' asian
tän voivat todistaa.
(Näyttää hänelle paikan kirkonkirjassa.)
ERLAND. Kov' onni painaa tätä sukukuntaa.
KNUUTI. Kov' onni painaa aina syntiä Ja rankaisee niin Gillen suvun
synnit Kuin muittenkin. Jos ois Thord Huusfrei sievään Poikansa kohta
kastattanut, ei ois Nyt Aksel ristiveli Valpurin; Ja ell'ei Aksel
lähisukulaistaan Rakastais, vastoin kirkon kieltoa, Vaan muuta neitoa,
ei estäis mikään Hänt' onnestansa. Gillen suvust' ompi Kuningas Hakon
etevin. Siis -- mikä Nyt rikollisen rankaisee, se hänen Siveän elämänsä
autuoittaa.
ERLAND. Voi poloisia!
KNUUTI. Herra arvoinen! Mä kyllä tajuun, että tapaus Senlainen
sydäntänne surettaapi. Olette vanha, eikä vahva ole Terveytenne; pahaa
vaan Knuut veljest' Ajattelette; tiedän sen; tok' ehkä Hän teille alttiimp'
on, kuin luulettenkaan. Vaan menkää rauhaan luostariin. Syyn poissa
Oloonne ilmoitan ma kuninkaalle, Ja mielelläni virkanne teen tänään.
ERLAND. Teet virkan' mielelläs? Niin kyll'. Ei, Knuut! Et saa sä
heidän surmaajakseen käydä. Se onnettoman tuskaa lieventää, Kun
kohtalonsa tuomion saa kuulla Armeliaasti, säälin huulilta. Ma kovan
tehtäväni itse teen, Jos vaikka vanha sydämeni särkyis. Ma kaikin
voimin koetan noitten raukkain Eduksi toimia. Mä itse kirjeen Paaville
laitan; luvan heille hankin Mä tästä niin kuin tuostakin.

KNUUTI. Ei ole Sit' ajattelemista, armas herra! Jo Hadrian, tuo Norjan
vanha ystäv', On kuollut; Viktor nyt ja Aleksander Kiivaasti
paavinvallast' ottelevat Ja joka keinoon käyvät sukeltaakseen Vaan
kuninkaiden suosiohon. Hakon Kuningas suosii Aleksanderia, Eik'
Aleksander suinkaan vastavuoron Avuliaisuutta kuninkaalta kiellä Näin
vähäpätöisessä asiassa.
ERLAND. Näin vähäpätöisessä! Kahden jalon Olennon onni.
KNUUTI. Saarnastuolista. Niin puhellaan; vaan Vatikaanissa,
Kuninkaan linnassa on toista mieltä Älyinen valtataito vaativa.
ERLAND. Haa, mitä valtataidoks sanovat! Ei kauheampaa löydy
hirviötä Ei hornan synkiss' onkaloiss' -- sen suhteen Jo Hydra kaunis ol'
ja Cerberus Ja Fenris pakanain Valhallassa. Avoimen kitansa ne
näyttivät, Mut tämä peto, paheen pahin pesä, Häpeämättömästi
ilkityönsä Älyksi sanoo, peittää väkipuukkons' Arvollisuuden kaappuun
pettäissänsä Viattomuuden, kuten Juudaskin, Suunannolla.
KNUUTI. Kuink' oiva sanan tulva, Arvoinen isä!
ERLAND. Voi, voi sitä, josta On hyvän avun ääni paljas sana!
KNUUTI. Jo tullaan; joukko lähestyvän kuuluu.
ERLAND. Vahvistu, vanha rinta! Kalkkisi Juo pohjaan.
Sielunpaimenen jo ammoin Velvollisuutena ol' onnetonta Seurailla
hänen Golgathallensa.
KNUUTI. Nyt kuoriin rientäkäämme, tullaksemme Juhlallisessa
seurueessa sieltä Hääväelle vastaan, sitä seisattamaan.
(Menevät.)
(Koraaliveisun kuuluessa tulee hääväki seuraavassa järjestyksessä:
ensiksi kuninkaan henkivartijat piilukeihäät kädessä, sitte joukko
punaisiin hameisiin ja samanvärisiin lakkeihin puettuja kuoripoikia,
kantaen tulisoittoja; Aksel Thordinpoika ja Hakon; useita ritareita

parittain; parvi nuoria tyttöjä koreja kädessä, joista viskelevät kukkia
kirkonlaattialle; Thora kuningatar taluttaen Valpuria, joka on vaatetettu
valkeaan silkkiin, hiukset hartioilla riippuen, ruususeppele päässä;
kuningattaren rouvat ja neitsyet parittain. Saatto kulkee etualalla Harald
Gillen hautakiven ja molempain pylväiden ympäri, pysähtyy sitte niin,
että miehet tulevat seisomaan oikealle puolelle Akselin ja naiset
vasemmalle puolelle Valpurin sukuhaudan äärelle. Molemmat
rakastavaiset laskeuvat vanhempainsa haudoille polvillensa
rukoilemaan. Kuninkaan henkivartijat asettuvat riviin näyttämön
perälle ja nuoret tytöt ja pojat koreinensa soittoinensa heidän eteensä.
Keskeltä, pylväiden välistä, jätetään keskikäytävä avoimeksi
pääalttariin ja kuoriin saakka, josta munkit juhlakulussa tulevat; veli
Knuuti kirkonkirja muassaan; Arkkipiispa hopealla huoliteltu sauva
kädessä. Tällä aikaa laulukunta veisaa:)
Se mies, jok' aimo vaimon saa, Ei kaipaa kultaa, hopeaa; Ah, vaimo
laivaa kalliimp' on Ja tuottaa onnen talohon.
Hän somin sormin kehräilee Ja näppärästi neuloilee, Ja istuu
kangasaseissaan Ja helkyttelee kankaitaan.
Hän vaatetettu valkeaan On silkkiin sekä purppuraan, Ja puheens' aina
siisti on Ja sydämensä viaton.
Hän miehelleen tuo poikia, Tuo isänmaalle urhoja. -- Ylistys, kiitos
Herralle! Hyv' onni vihkiparille!
MUNKIT (peräpuolessa). Gloria in excelsis Deo!
LAULUKUNTA. Amen!
(Aksel ja Valpuri nousevat ylös. Kuningas Hakon taluttaa Akselin
Valpurin luoksi ja leskikuningatar Valpurin Akselin luoksi. He
ojentavat kätensä toinen toiselleen yli Harald Gillen hautakiven ja
kääntyvät käsikädessä käydäksensä alttaria kohden. Munkkijoukko
tulee heitä vastaan kirkon pylväiden välissä, jossa arkkipiispa
sauvallansa heidät seisauttaa.)

ERLAND. Voi, onnettomat! Viran velvoituksest' On vanhusraukan
pakko poistaa teitä Toivonne kukkatieltä. Kohtalonne Tok' älköön
epätoivoon teitä saako! Älkäätkä nurjat olko vanhukselle, Jonk' ilo
suur' ois ollut saadessaan Teit' yhdistää, jos taivas sen ois suonut.
AKSEL. Oi, Kristus! Mitä, herra arvoinen, On tämä? Saittehan te kirjan,
näitte Jo naimaluvan meillä olevan ja Sukulaisuutemme jo
katkaistuksi?
ERLAND. Voi, poikaseni! Kohtaloas vastaan Miehuudell' itses varusta!
Et saa Sa Valpuria naida. Serkkuutenne Purettu on, mut ristilapsekset
Te oletten; yht'aikaa sama vaimo Kasteesen teidät toi; rist'äitinä On
Helvig rouva molemmille ollut. Ei lupakirja virka siitä mitään, Ja
kirkko kieltää moisen naimisen.
AKSEL. Voi, piispa, mitä sanot? Jumal' armas! Mun Valpurin'! Hän
vaalenee. Oi, neidot!
VALPURI (erään neidon tukemana). Oi, ei se mitään. Vähän päätäni.
Mun pyörrytti.