Aili | Page 3

jo tuon ensim?isen hurmaustilan ohitse. He vakaantuvat askareihinsa ja mies n?kee silloin jo uusia olentoja, joissa ?idin entinen viaton lapsellisuus on t?ydellisyydess??n.
AILI.
Tarkoitat lapsia.
AHR��N.
Hiukan h?mill??n.
Niin!
AILI.
Min? olen v?list? ajatellut millaista olisi olla ?itin?. Eik? se liene ihanata, kun saa sellaisten pikkuisten olentojen kanssa viereksi? lattialla, painia ja leikki? kuurupeittosilla.
AHR��N.
Eik?h?n se liene.
AILI.
Min? tahtoisin, ett? meill? olisi nelj? lasta -- kaksi poikaa ja kaksi tytt??. -- Poikien nimen? olisi --
AHR��N.
Aili! Ei nyt puhuta sellaisista. -- Kyll? niist? enn?t?mme viel?.
IX:s KOHTAUS.
Edelliset, Hartin.
HARTIN.
Tulee kannun kanssa.
Kas, johan sin? olet t??ll?. Fyi, sylitysten! Ei se k?y laatuun viel?.
AHR��N.
Suutelee Hartinia k?delle.
P?iv??.
AILI.
Miksi en min? Vilhelmin syliss? istua saa?
HARTIN.
Panee kannun k?dest??n.
Naimisiin kun olette menneet, silloin saatte olla niinkuin tahdotte, nyt ei se sovi viel?. -- Se n?ytt?? rumalta. -- No, mit? kuuluu Vilhelm?
AHR��N.
Hyvin vaan! Mit? teillekin?
HARTIN.
Miksi et eilen t??ll? k?ynyt?
AHR��N.
K?y tyytyv?isen? istumaan kiikkutuoliin.
En tahtonut puhua teille koko asiasta sanaakaan, ennenkuin olin varmuutta saanut.
AILI.
No?
AHR��N.
Oletko utelias! Kannattaapa ollakin. Eilen k?vin enoni puheilla.
HARTIN.
No? Mit? arveli senaattori?
AHR��N.
H?n lupasi minulle viran senaatin kamaritoimikunnan kansliassa.
AILI.
Lupasiko?
Riemuissaan.
Voi, voi, sitten voimme pian viett?? h??t.
HARTIN.
Aili! Mit? tuo nyt on! Ei sinun sovi h?ist? puhua.
AHR��N.
Kuukauden p??st? p??sen ylim??r?iseksi kopistiksi, josta sitten on helppo vakinaiseen virkaan p??st?.
AILI.
Sep? hauskaa! Toivotan onnea.
AHR��N.
Kiitos vaan!
HARTIN.
Eritt?in hauskaa. P??asia nyt on vaan, ett? vakinaisen arvokkaan viran saat. Min? pid?n sit? prinsiipin vuoksi ihan v?ltt?m?tt?m?n?, voidaksesi tytt?reni kanssa naimisiin menn?. Niin, ja sekin on eritt?in hyv?, ett? viran Helsingiss? saat.
AHR��N.
Siin? noudatinkin kokonaan teid?n tahtoanne. Olisinhan hovioikeuteen milloin hyv?ns? p??ssyt.
HARTIN.
No kuinka paljon palkkaa saat?
AHR��N.
Ei se ensi alussa suuri ole, mutta onhan siit? sitten helpompi hyv?n palkan ??reen p??st?. Ensi alussa korkeintaan pari tuhatta markkaa.
HARTIN.
Se on liian v?h?n. Et sill? voi vaimoasi el?tt??.
AHR��N.
No -- eih?n sill? juuri yksin??nk??n kovin reimasti el?? voi, mutta -- --
HARTIN.
Mutta?
AHR��N.
Mutta -- tuota. -- Mit? aioinkaan sanoa? --
AILI.
Onhan meill? ?iti, sen sijaan varoja.
HARTIN.
Ei sellaisen miehen kuin Ahr��nin kunniatunne salli h?nen ruveta el?m??n vaimonsa varoilla.
AHR��N.
Itsekseen.
Perhanan eukko!
AILI.
No mutta eik? se ole yhdentekev??, kenen varoilla --
HARTIN.
Sin? et k?sit? t?llaisia asioita. Mies on liian, -- liian ylpe? voidakseen, niin sanoakseni, menn? vaimonsa hankkimaan kotiin. H?n tahtoo ensin itselleen vankan aseman, h?n panee uuden kotinsa t?yteen kuntoon ja tuo sinne sitten vaimon, olkoon t?m? rikas tahi k?yh?. Eik? niin, Vilhelm?
AHR��N.
Aivan oikein. Min? tarkoitinkin, ett? voipihan sit? ehk? saada tuon palkan lis?ksi sivutuloja.
HARTIN.
Toivokaamme.
X:s KOHTAUS.
Edelliset, Helli ja Karhi.
Helli ja Karhi tulevat.
AILI.
Kas siin?h?n te olettekin! Terve tulleita!
HELLI.
Hyv? p?iv?!
KARHI.
P?iv?!
HARTIN.
Terve tulleita.
Esitt??.
Varatuomari Ahr��n -- ylioppilas Karhi.
HELLI.
Ailille.
Minulla oli oikein ik?v? sinua.
KARHI.
T?n??n annetaan Suomalaisessa teatterissa rouva Edgrenin mainio kappale "Todelliset naiset." Min? pyysin neiti Hiltusta kanssani sit? katsomaan, mutta h?n pani ehdoksi, ett? jos te tulisitte my?skin, niin h?n kyll? --
AILI.
Voi ?iti kulta! Menn??n.
HARTIN.
Se riippuu siit?, millainen tuo kappale on.
KARHI.
Rouva Edgren ruoskii siin? mestarillisesti nykyaikaista ep?siveellisyytt?.
HARTIN.
Vai niin!
KARHI.
Vaikka se meid?n oloillemme liioitetulta tuntuukin, on sen merkitys t??ll?kin suuri.
HARTIN.
S??li, ettei Aili voi tulla sit? katsomaan.
KARHI.
Miksik? ei?
HARTIN.
Eih?n ne sellaiset sovi nuorelle neitoselle.
KARHI.
No mutta --
HARTIN.
Min? pyyd?n, ei siit? sen enemp??. Jotta Ailin mieli ei pahaksi k?visi, voisitte te nuoret menn? esimerkiksi -- --
AHR��N.
Popul??rikonserttiin.
HARTIN.
Aivan niin!
HELLI.
Kyll? min? teatteriin menen.
AHR��N.
Min? puolestani l?hden paljon kernaammin konserttiin, sill? en ole juuri mik??n teatterimies.
HELLI.
Mit? sill? tarkoitatte?
AHR��N.
Mit?k? tarkoitan. Ett? k?yn harvoin teatterissa.
KARHI.
Ohhoh!
AHR��N.
Mik? painava "ohhoh."
AILI.
Sulhoni on, n?et, ollut niin ahkerissa lukuhommissa n?ihin aikoihin asti, ettei h?n ole joutanut juuri -- -- --
HELLI.
Sen verran on jokaisella aikaa.
AHR��N.
On muutamilla,
Vilkasee Karhiin.
mutta ei kaikilla.
HARTIN.
No mutta painakaa puuta, hyv?t vieraat. Olipa hauskaa, ett? tekin herra Karhi kerran taasen meille tulitte. Eritt?in hauskaa.
KARHI.
Ainakin minulle.
HARTIN.
Taidatte tekin olla kovissa lukuhommissa.
KARHI.
Tavallani.
HARTIN.
Mit? tarkoitatte?
KARHI.
Min? tutkin innolla nykyaikaista kirjallisuutta, mutta v?hemm?n olen pit?nyt lukua yliopistoluvuista.
AHR��N.
Tuo on yleinen vika nuorissa ylioppilaissa. Kulutetaan kallista aikaa kaikellaisiin tarpeettomiin lukuihin ja --
HELLI.
Tarpeettomiin?
AHR��N.
Niin! Tarpeettomiin niille, jotka pit?v?t tutkintonsa suorittamista p??asiana.
KARHI.
Hymyillen.
Min?p? en pid?k??n tutkintojen suorittamista p??asiana.
AHR��N.
Ettek??
Ivallisesti.
No mit? sitten?
KARHI.
Min? luen, opiskelen tuntemaan niit? nykyajan t?rkeit? "kysymyksi?", jotka virtana vieriv?t sivistyneen maailman l?pi, yhteiskuntaamme sen ytimiin asti kosketellen.
AHR��N.
Mihink? luulette niill? tiedoilla p??sev?nne?
KARHI.
En leiv?n ??reen, mutta sit?p? varten en ole yliopistoon tullutkaan. Olisin min? leip?? tarpeikseni saanut renkin?kin.
AHR��N.
Nauraa pilkallisesti.
Vai niin!
AILI.
Vilhelm ?l? naura. Herra Karhi voi olla hyvinkin oikeassa.
AHR��N.
Niin sit? luulisi puusta katsoen. Mutta nuo ovat sellaisia nuoren miehen mielikuvituksen tuotteita, joille todellisuus pian tekee surkean lopun. Te tunnette kai, herra Karhi, tuollaisia arvoisia, vanhoja siiviksi?, joita l?ytyy kutakin osakuntaa koristamassa.
KARHI.
Kiivastuen.
Niit? on monellaisia! ?lk?? sekoittako laiskureita, juoppoja ahkeriin vilpitt?miin ty?ntekij?ihin.
AHR��N.
Hartiniin k??ntyen.
Minulla on tuttava, joka tuli ylioppilaaksi samana vuonna kuin min?kin. H?n sai jo ensi lukukautena p??h?ns?, ettei muka professorien luennoista ole mit??n hy?ty?, koska kirjoista muka saapi paljon selvemmin ja mukavammin samat tiedot, mit? yliopiston opettajat kuivasti esitt?v?t.
KARHI.
Min? yhdyn h?neen t?ydellisesti -- ainakin jos h?n on filoloogi.
AHR��N.
H?n on ylioppilas viel?kin, tulematta koskaan miksik??n.
KARHI.
Saisiko tiet??, ket? tarkoitatte?
AHR��N.
Miksei. Se on Pekka Toivonen.
KARHI.
Mies, jolle ei ved? vertoja yksik??n noista vix-maistereista, jotka suurimman viftins? muistoksi kultasormusta etusormessaan py?rittelev?t. H?nest? toivon min? paljonkin. -- Perin syv?mietteinen, sivistynyt mies.
AHR��N.
Se riippuu siit? ket? sivistyneen? pidet??n.
KARHI.
Pist?v?sti.
Ei sit? ainakaan titteli tee.
AHR��N.
Mutta kuitenkaan ei p??se minnek??n ilman tuota -- titteli?.
HELLI.
Surkeasti kyll?.
AHR��N.
Mutta tuo syv?mietteinen sivistynyt mies on nyt korviinsa asti veloissa ja voipi joutua milloin hyv?ns? hunnikolle, deekikselle, kuten sanotaan.
KARHI.
Rikkaalla on rahaa, k?yh?ll? velkoja. -- Oletteko te, herra varatuomari, rikas?
AHR��N.
En suinkaan!
KARHI.
Teill? on sitten velkoja.
HARTIN.
No, no herrat!