Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa | Page 2

T??ll? Egyptiss? h?n sanoi itsens? Ven?j?n keisarin vallan-alaiseksi tatariksi, mutta itse Arabiassa h?n sitten matkusteli egyptil?is-arabialaisen l??k?rin nimell?. Vaikea olisikin ollut h?nen eurooppalaista sukuper??ns? aavistaa, vaikka tosin h?nen valkoinen ihonsa v?list? nosti luuloja; niin t?ydesti oli h?n oppinut Arabialaisten kaikki tavat ja temput tervehtiess? ja puhellessa, istuessa ja sy?dess?, pestess? ja rukoillessa. Nimeksens? oli h?n ottanut Abdul Wali, jossa h?nen oikea sukunimens? oli muodostettu Arabian tavalla. Kairossa, johon h?n Aleksandriasta muutti ja jossa vietti koko seuraavan vuoden 1844 ja talven 1845, erosi h?n kokonaan kaikkein Eurooppalaisten seurasta ja eli yksist?ns? Arabialaisten kanssa. N?m?t kaupunkein Arabialaiset eiv?t kuitenkaan ollenkaan olleet Wallin'in mieleen. Tosin ihmetytti h?nt? heid?n arvaamattoman suuri oppinsa ja ulkonainen sivistyksens?, mutta toiselta puolen oli t?m?n kuoren alla piilev? tapain turmelus ja halpa mielenlaatu h?nelle suurimmaksi inhoksi. Wallin ik?v?itsi yh? hartaammin oikeitten, halventumattomain er?maan Arabialaisten, Beduinein luokse.

3. Arabian er?maan n?k? ja luonne.
Viimein vihdoin l?ksi h?n Huhtik. 15 p. 1845, kaikin puolin teht?v??ns? valmistuneena, ensimm?iselle er?maa-matkallensa. Nyt h?n oli siis tullut toiveittensa perille ja ihastus siit? ilmoittaa itsens? yh? h?nen kirjeiss??n. Kaikki t??ll? er?maassa oli niin hauskaa, niin miellytt?v??. H?ness? oli sama tunne kuin er?maan omissa pojissakin, Beduineissa, jotka, p??sty?ns? viljellyn maan rajojen taakse aavalle hietik?lle, poimivat muutamia oksia er??st? er?maassa kasvavasta kuivasta, vaan v?kev?hajuisesta pensaasta, ja sanovat matkakumppalilleen: "katso, t?ss? on Tih-pensas! Me olemme nyt er?maassa, jossa kaikki on suloista!"
Ei ole n?et er?maakaan niin aivan autio ja eloton, kuin me luulemme. On tosin seutuja, sangen avaroitakin Luoteis-Arabiassa, jotka ovat per?ti kasvitonta kivikkoa. "Tuo suuri er?maa-meri edess?mme", sanoo Wallin, "oli mit? mielt? masentavimpia n?k?-aloja -- avara, kuiva aavikko, peitetty suurilla ja pienill? kiviluiskareilla, jotka p?iv?npaisteessa kimaltelivat mik? mustalle, mik? valkoiselle, mik? punaiselle. Siell? t??ll? n?htiin yksin?isi? vuorenkukkuloita, jotka rajoittivat n?k?piirin kukin kohdallaan. Ei n?kynyt t??ll? edes hiekkaakaan. Ei ollut paljon mit??n el?v?? ymp?rill?mme, paitsi muutamia sis?liskoja ja silloin, t?ll?in jotakuta pikkuista lintua, joka meit? pelottomasti seuraeli, joskus hyp?ten yl?s kameliemme selk??n".
N?ill?kin tienoilla oli kuitenkin jo muutamissa pieniss? laaksoissa jonkunlaista kasvillisuutta. Ja varsinainen hiedikk? (nufud), joka suurimman osan Arabian syd?nmaita t?ytt??, on Wallin'in kuvauksen mukaan, paljoa hauskempi. Se kasvaa jokseenkin paljon pieni? pensaita. Kev??ll?, sateen-aikana, ovat ne kaikki vihri?isi? ja kukoistavia; mutta my?hemmin, vaikka kuivuneina, levitt?v?t ne kauas ymp?rilleen v?kev??, hyv?? palsamin hajua ja ovat paitsi sit? matkustaville suureksi hy?dyksi, sen kautta, ett? tarjoovat kameleille ruokaa. varsinkin kasvaa n?it? pensaita runsaasti pienill? tuulen kokoon-ajamilla hietakummuilla. T??ll? n?kyi my?s enemm?n el?m??: gazelleja (er?maan kauriita) ja j?niksi? hyppelee kumpusaarekkeitten v?lill?, "kata"-lintuja n?hd??n lentelev?n vesipaikoille y.m. "Kuinka ei tuntuisi ihmisen mieli raittiilta t?ss? er?maan raittiissa ilmassa ja hyv?ss? hajussa?" niin lausuu Wallin p?iv?kirjassaan ensimm?isten matkap?iv?in j?lkeen: "tosin ei ole t??ll? meid?n Linnea-kukkien (sirkkusen kelloin) hieno lemu eik? my?s meid?n kuusikkoin tai koivikkoin tuore tuoksu, vaan v?kev? palsamihaju levi?? kuitenkin er?maan vaivaisista, kuivista pensaista. T?m? haju tekee muuten rasittavan kuuman ilman hauskemmaksi". My?hemmin, tutustuttuansa er?maassa n?ht?viin moniin vaivoihin ja kyll?stytty?ns? siihen monip?iv?isten, jopa viikkoistenkin matkojen kautta, ei h?n en?? puhjennut niin suuriin kehumisiin. Niin esim. h?n tosin, kun avarasta louhikosta taas p??si hietamaalle, arveli t?m?n j?lkimm?isen tuntuneen h?nest? oikein paratiisilta; vaan siihen h?n kuitenkin kohta lis?si: "mutta Arabiassa ei ole vaatimukset t?ss? suhteessa ylen suuria". -- "Sanomaton oli iloni", sanoi h?n taas toisen kerran, "koska 20-p?iv?isen matkan j?lkeen er?maassa -- jonka tuhkankarvaisilla tasangoilla taikka tuulen kokoon-ajamilla hiekkakummuilla ainoasti olin n?hnyt vaivaisia pensaita ja kasveja -- taas n?in suuria lehtoja, palmupuita sadointuhansin". Vaan kuitenkin ik?v?itsi h?n aina taas pian ulos samaan er?maahan, sen k?yhyyteen, sen vaivoihin, pyrkien pois mukavimmastakin el?m?st? suuremmissa tai pienemmiss? kaupungeissa.

4. Matkap?iv? er?maassa.
Ennen p?iv?n nousua jo ovat er?maan matkalaiset aina liikkeell?. Tavarat, kaikki pantuna sis??n suuriin s?kkeihin, ripustetaan tasan molemmin puolin kuormakamelien selk??; itse kiipeev?t matkamiehet toisten kamelien p??lle satulaan, yksi tai kaksi henke? kullekin juhdalle, ja sitten alkaa matka. Wallin oli matkakertomuksista lukenut hyvin paljon siit?, kuinka vaivaloinen kamelilla ratsastaminen on; mutta h?n perehtyi siihen kohta alusta.
P?iv?n noususta kuljetaan kello 10 t. 11 saakka; silloin pys?hdyt??n, sy?d??n suurus ja juodaan varsinkin runsaasti kahvia. Kamelit sill? aikaa k?yv?t pureksimassa likiseudun kuivia pensaita. Lev?tty? 2-3 tuntia l?hdet??n j?lleen liikkeelle ja matkustetaan yhteen menoon p?iv?nlaskuun saakka. Y?ll? ei Arabialainen mielell??n kulje, paitsi jos joutuisasti, huomaamatta tahtoo pujahtaa rosvoin t?hden vaaralliseksi tietyn paikan poikki.
Melkein ainoana juhtana on er?maassa kameli; t?m? el?in on Beduinin ohjauksen alla mit? kuuliaisimpia el?vi?; h?n tottelee tutun johtajansa joka sanaa. Usein k?ypi yksi mies edell? ja koko pitk? jono kameleja kuormineen h?nen j?ljest??n, aivan irrallansa, kaikki kuitenkin kulkien is?nt?ns? k?skyin mukaan. Sit? vastaan on se oudolle, h?nen tapoihinsa tottumattomalle kovin uppiniskainen; kaupunkilainen ei saa h?nt? ly?m?ll?k??n taipumaan tahtohonsa.
Kuumuus er?maassa on tyynin? p?ivin? tosin suuri, mutta ei Wallin kuitenkaan valita sen olleen niin paahtavan, kuin miksi h?n ennalta oli sit? luullut. Usein vilpastuttaakin tuuli ilmaa tuntuvasti. Beduinit itse eiv?t kuumuudesta suuresti huoli; he kulkevat pitk?t matkat kamelinsa rinnalla, paljain jaloin astuen polttavata hiedikk?? tai ter?vi? kivi? my?ten. Havaittuansa j?niksen tai gazellin, juoksevat he paitsi sit? pahimmassakin paahteessa pitk?t kierrokset, saadaksensa paistin ev??ns? lis?ksi. Koko