Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa | Page 2

suomalaisista totuudenmukaisesti ja osoittaen ilmeist? harrastusta, n?kyy siit?kin, ett? h?n saattaa mainita kokonaista 114 suomalaista sukunime? yksist??n Elfdalin, Fryksdalin ja J?ssen kihlakunnista. Kuningas Olavi Tr?t?lja tuskin vei mukanaan enemm?n v?ke? Wermlantiin kuin n?m? suomalaiset.
Suomalaisten lukum??r? ei ennen nuijasotaakaan ollut varsin pieni; sen todistaa sekin, ett? Kaarle-herttua lokak. 6 p:n? 1583 antoi julistaa "Varman ohjekirjan suomalaisille" -- "Wisst concept f?r finnar" --, jossa heille my?nnet??n oikeus asettua asumaan kruununmetsiin ja viljelem??n maata. Kuusi vuotta heid?n piti saada olla vapaina veroista. T?m? "ohjekirja" n?ytt?? olleen voimassa koko herttuakunnassa.
Samoin kuin is?ns? edisti my?s Kustaa II Aadolf maan raivaamista viljelykselle vastaanottamalla ja suojelemalla niit? suomalaisia, jotka j?ttiv?t is?nmaansa asettuakseen Ruotsiin. Sen aikaiset suomalaiset arvelivat tarvitsevansa tilavat alat asuakseen, ja kenties t?m? olikin syyn? siihen, ett? useat maahanmuuttajat asettuivat kauemmaksi it??n p?in, kulkivat niihin suuriin metsiin, joita Taalain maakunnassa oli runsaasti, sill? jo v. 1626 oli t?ss? maakunnassa suomalaisia kaikissa pohjoisimmissa ja l?ntisimmiss? pit?jiss?. Orsan pit?j??n tiedet??n suomalaisia muuttaneen jo sata vuotta aikaisemmin, v. 1526, mutta lukuisimmin lienee alettu maahan muuttaa Kustaa II Aadolfin hallituksen alkuaikoina.
Kristiina-kuningattaren aikana levisi suomalaisia Ruotsin keskiosiin ja yksityisi? ryhmi? tuli Suomesta ja kulkeutui Wermlantiin. Luultavasti heit? my?s t?h?n aikaan yleisemmin kuin ennen siirtyi rajan yli Norjan puolelle.
Ensimm?isten suomalaisten siirtymist? Ruotsiin ei sik?l?inen vakinainen asujaimisto n?yt? juuri huomanneenkaan; mutta pian he alkoivat syytt?? suomalaisia muka vahingon tuottajiksi ja valittivat, ett? n?m? olivat asettuneet liian l?helle em?kyli?, kaatoivat mets?t kaskiksi ja laskivat kulovalkeita metsiin siten h?vitt?en niit?. Pian n?m? valitukset tulivat yleisiksi, ja tyytym?tt?myys sek? suomalaisiin ett? kaskenpolttoon lis??ntyi.
Kaskenpolttoa harjoitettiin esivallan suostumuksella, se n?kyy Kaarle-Herttuan avoimesta kirjeest? Wermlannin rahvaalle v. 1587, jossa h?n antaa k?skyn "kaataa kaskeksi ja polttaa halmeeksi niin paljon mets??, ett? oikealla ajallansa syksyll? siihen voitaisiin kylv?? tynnyri ruista".
Kun ruotsalaisiakin kehoitettiin kaskia viljelem??n ja he oppivat t?m?n maanviljelystavan suomalaisilta, he pitiv?t itse??n ik??n kuin syrj?ytettyin? ja katsoivat k?rsiv?ns? vahinkoa maahantulijoiden vuoksi. Siihen vaikutti lis?ksi, ett? koko joukko suomalaisia oli asettunut vuorikuntaan ja harjoitti sysienpolttoa ja vuority?t?. T?t? katsottiin hyvin karsaasti.
Suomalaisten maanviljelys oli alkuaan kaskenpolttoa, kunnes he olivat ehtineet raivata maata, ja t?m?kin otettiin lukuun veron m??r?yksess?; useimmat suomalaiset siis katsottiin maanomistajiksi, kun heid?n tiluksensa voitiin arvostella nelj?nneksi osaksi taloa eli manttaalia. Kun talonpoika tarvitsi el??kseen koko talon, oli selv??, ettei suomalainen voinut nelj?nnesosalla el?? muulla keinoin kuin kaskenpoltolla. Se oli arviomiesten mielipide. N?in olivat asiat edelleen herttua Kaarle Filipin kuolemaan asti.
Silloin oli suurin osa maata Wermlannissa kruunun omaa, olivatpa talot suurempia tai pienempi?. Fernow kertoo: "Ja jollei ihan aina tapahtunutkaan, ett? asukas ajettiin pois, kun talo soveltui toiselle, joka paremmin soveltui voudin kukkarolle, rasitti ainakin taloja yksi vaikeus, niin pian kuin sinne joko tuli asumaan laiskuri, tai jos sattui katovuosi tai sota. Silloin talo j?tettiin joko kokonaan tai osittain autioksi, eik? kruunu saanut sotamiest? eik? veroa."
Kustaa II Aadolf havaitsi t?llaisista oloista johtuvan ep?varmuuden tarvitessaan rahoja suunnittelemaansa Saksan sotaan. H?n huomasi voivansa nopeasti hankkia rahoja rasittamatta kansaa. Talonpoikakin tulisi huolellisemmaksi maanviljelyksess??n, jos h?n saisi ostaa talonsa perint?maaksi. Huhtikuun 29 p:n? 1629 annettiin julistus, josta oli t?rke?t seuraukset, kun koko joukko taloja siirtyi kruunulta yksityisten omiksi.
Suomalaisille n?m? perinn?ksiostot koituivat eritt?in merkityksellisiksi, sill? siihen saakka ei ollut pidetty kovin tarkkaa lukua my?nnett?ess? heille lupaa asettua rakentamaan, kaskea viljelem??n ja polttamaan em?kylienkin metsiin. Nyt ruvettiin pit?m??n tarkempaa lukua, ja pian syntyi eripuraisuutta. Ensimm?isi? riitajuttuja, joita lyk?ttiin oikeuden ratkaistavaksi, oli Uddeholmin tehtaanomistajan Carlstr?min ja Sandsj?n suomalaisten v?linen riita. Suomalaisten t?ytyi k?rsi? kovaa kohtelua, ja muudan suomalaisraukka tuomittiin kujanjuoksuun R?dan kirkolla, vaikk'ei h?n ollut tehnyt mit??n muuta rikosta kuin useina vuosina kierrellyt vuorikunnassa kerj??m?ss?.
Nyt alkoi suomalaisille kova taistelu. Maahanmuuttoa ja asettumista kruunun metsiin jatkui kuitenkin samalla tavoin kuin Kaarle IX:n aikana. Mutta suomalaiset k?viv?t varovaisemmiksi, ja moni meni itse Tukholmaan saadakseen ns. rakennuslupakirjan niihin paikkoihin, jotka saisi viljell?kseen. Toiset taas v?linpit?m?tt?myydess??n t?m?n laiminl?iv?t ja painuivat heti metsiin ja oleskelivat siell? ilman kirjoja ja passia, kunnes vapaaehtoisesti tai pakosta n?kiv?t olevan syyt? anoa kirjoja. Sellaisia kuninkaallisia kiinnekirjoja antoi Kustaa II Aadolf useita, sill? suomalaisten siirtymist? Ruotsiin jatkui t?h?n aikaan s??nn?llisesti.
Kuitenkin ruotsalainen v?est? yh? vain valitteli suomalaisten lis??ntymist? ja ilkivaltaisuutta, ja t?m?n johdosta Kustaa II Adolf k?ski kirjuri Anders Erikssonin Helsinglannista tutkia asiaa, haastaa oikeuteen ja sakottaa niit? suomalaisia, jotka olivat tehneet itsens? syyllisiksi ilkivaltaisuuteen.
Maahan tulleiden suomalaisten joukossa oli useita, jotka osittain olivat kykenem?tt?mi? hankkimaan itselleen vakinaisia asumuksia, osaksi taas olivat haluttomia ty?h?n. Toiset lienev?t kotiseuduillaan k?rsineet rangaistuksen lainrikkomisista ja kuljeksivat metsiss? el?tt?en henke??n mets?styksell?, kalastuksella ja, kun h?t? k?ski, satunnaisella ty?ll?. N?ist? oli kirjurille annettu k?sky, ett? sellaiset irtolaissuomalaiset, "dreffsefinnar" l. "strukfinnar", h?nen piti ottaa kaikki kiinni ja panna sotav?keen sek? viimeinkin toimittaa niin, etteiv?t he s??sty korkeimmasta rangaistuksesta. Viel? liikkeess? olevat kertomukset osoittavat, ett? ruotsalaiset talonpojat olivat k?rkk?it? auttamaan kirjuria t?ss? toimessa.
T?h?n saakka olivat ainoastaan ruotsalaiset talonpojat valittaneet; nyt tuli valituksia suomalaisia vastaan my?skin Norrlannin, Neriken ja Wermlannin maaherroilta; "he haaskasivat tarpeettomasti metsi?, pitiv?t luonaan ja antoivat asuntoa karkulaissotamiehille ja muille kevytmielisille ihmisille". N?ihin valituksiin holhoojahallitus vastasi, ett? maaherrat koetelkoot, mill? keinoin sellainen "konnuus" saataisiin