Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia itämailta

Valter Henrik Juvelius
ꕾ
Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia it?mailta

The Project Gutenberg EBook of Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia
it?mailta, by Valter Juvelius This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia it?mailta
Author: Valter Juvelius
Release Date: October 9, 2005 [EBook #16838]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOINEN KAMEELI JA MUITA ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

VALKOINEN KAMEELI JA MUITA KERTOMUKSIA IT?MAILTA
Kirjoittanut Heikki Kentt? [Valter Juva]
Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Otava 1916.

N?m? kertomukset eiv?t ole minun sommittelemiani, minun tekaisemiani. Kertojani oli omituinen erakko, joka oli anastanut haltuunsa kalastajasaunan ja asettunut sinne viikkokausiksi asumaan. Kalastusretkeni olivat usein sattuneet sinnep?in, ja kun saaren l?heisyydess? sai suuria lahnoja ja siikoja, aloin kadehtia miehen omistusoikeutta ainoaan n?ill? vesill? olevaan y?majaan.
Kysyin h?nelt?, oliko h?nen mielest??n jus primae occupationis kaikissa olosuhteissa loukkaamattoman luja.
H?n k??nsi varraspuikkoa, jossa h?nell? oli siika paistumassa, otti piippunys?n hampaistaan ja osoitti katonrajassa olevaan makuulavaan:
?Onhan tuolla tilaa kahdellekin.?
Aloin viihty? t?ss? kalastajasaunassa. Minusta itsest?ni oli tulla omituinen erakko. Ymm?rsin niin hyvin Antoniukset, Pachomiukset -- ja mit? kaikkia heit? lienee ollut! Saada laiskoitella, p??st? kokonaan pois sivistyksest? ja erilleen kaikista naisv?en viettelyist?! -- Elimme todellisina kalansy?jin?, ichtyofageina.
Kumppanini n?kyi matkustelleen -- ties miss? kaikissa maissa? Mik? h?n muuten oli miehi??n, en osaa lainkaan arvostella. Emme katsoneet tarpeelliseksi toisillemme mainita nimi?mme.
Viivyin toista viikkoa saarella, kunnes olin saanut tuoreenkalan kauhun. H?n j?i sinne yh? edelleen.
Parina p?iv?n? kun yht? mittaa aamusta iltaan satoi kaatamalla, ja meid?n oli pakko pysy? saunassa, h?n vilkastui. H?n n?kyi oikein nauttivan sateesta, joka oli sein?n? vastassamme.
Ja nyt h?n kertoi minulle er?it? outoja kokemuksiaan, toimiaan ja kuulemiaan it?mailta. En tiennyt mit? minun piti ajatella. Kun kertomukset n?kyiv?t kohdistuvan jo vuoden 1910 aikoihin, oli minun vaikea ilman muuta v?itt?? h?nt? valehtelijaksi. -- H?nen puheensa oli tyynt? ja asiallista, sivistyneen miehen puhetta. H?n ei laajemmin perustellut juteltavaansa; h?n puhui kuin aivan tunnetuista seikoista, tai tavallisista, jokap?iv?isist? tapahtumista. V?listi h?n n?kyi ik??nkuin johdonmukaisesti salaavan itse p??asiaa.
Osaan yleens? kertomuksesta ja kertojasta p??tt??, miss? totuus loppuu ja valhe alkaa. ??ni saa siin? uuden s?vyn, kieli ?kki? livahtaa, samalla tavalla kuin jalka pehme?ss? savessa, -- kertomus ik??nkuin tapailee uutta ponnahduspohjaa -- ja kertojan katse harhailee hetkisen.
T?ss? ei mit??n sellaista! H?n puhui pitkin matkaa yht? maltillisen seikkaper?isesti; sanojaan h?n ei koskaan hapuillut. -- Me katsoimme toisiamme koko ajan silm?st? silm??n.
H?ystettyj? tosiasioita tai puolitekoisia valheita h?n tuskin lienee kertonut.
Minun t?ytyy luulla: -- joko piti h?n minua tyls?mielisen? ja sy?tti minulle alusta loppuun pelkk?? pajunk?ytt?, tai olivat h?nen kertomuksensa selostuksineen, kaikkein oudoimmissakin kohdissaan, silkkaa totta.
_Heikki Kentt?._

VALKOINEN KAMEELI

Er?maan hienonhieno p?ly t?ytti ilman, joka v?rjyi ruskeankeltaisena auterena yli kaliifien kaupungin.
Liukaskielisen ja valehtelevan dragomaanin saattamana olin useita tunteja kierrellyt vanhan Kairon sokkeloisia katuja, joilla aina on sama tarumainen vieh?tyksens?. On todella ihmeellist? syventy? noihin ikivanhoihin, puolih?myisiin basaarikortteleihin. Ne ovat viel? muuttumattomina -- samanlaisina kuin tuhat vuotta sitten. T??ll? aukeaa viel? eteemme ?Tuhannen ja yhden y?n? kirjava maailma, sen vilkas vilin? ja omaper?inen erikoisuus, sen salak?hm?isyys ja h?ik?isev?, satumainen rikkaus. T??ll? viel? t?n? p?iv?n? voisi iltaisin hiipi? seikkailuillaan kaliifi Harun er-Raschid, mukanaan suurvisiiri Giaffar tai ylieunukki Mansur, tuntematta h?mm?styst? tai pettymyst? mieless??n. Sit? ase- ja jalokivikauppain loistoa, sit? ylellisyystavarain komeutta, sit? kulta-ja hopeakirjokankaiden kuhinaa!
Hohoi -- niin, niin! -- Tiiviisti sulkeutuva nahkainen kuresuukukkaroni kahta kultaista puntaa k?yk?isemp?n? ja p?? t?ynn? it?maista romantiikkaa istun illan suussa v?syneen? hotellin parvekkeella.
Tuolla er?maan laidassa pyramiidien harjat leikkaavat s?rmikk??sti taivaanrantaa. Mielikuvitus l?htee uusille retkeilyille.
Viisituhatta vuotta tuolla katselee yli n?iden seutujen. Seutuja, joihin maailman vanhin sivistys ensin l?i leimansa, miss? Mooses teki ihmeit?, miss? Pythagoras ja Platon oppivat metafysiikkansa, miss? id?n mystiikka i?ti on taittunut l?nnen realismia vastaan, aina hedelm?itt?en, koskaan kukistumatta ja i?ti pysyen pohjaltaan ominaisesti it?maisena.
Palaan kirjavaan nykyisyyteen. Edess?ni aukeaa leve? puistikkokatu, joka voisi olla kotoisin uudenaikaisimmasta Nizzasta. Hymyilen hotellin fetsip?ist? ovenvartiaa, joka m?j?hytt?en ilmassa pitk?? sirkuspiiskaansa karkoittaa tungeskelevia dragomaaneja loitommas.
Aurinko jo laskee. Taivas muuttuu loistavan ruskeaksi. Tulipunaisina hohtavat pyramiidien s?rm?t ja moskeain minareettien sadat suikot. P?iv? peittyy, t?hdet alkavat kuultaa esiin, ja jokaisesta minareetista kajahtaa muezzinin sointuva huuto.
T?t? silm?nr?p?yst? on sadoissatuhansissa kodeissa j?nnityksell? odotettu. Kuparikattilain kannet nyt lenn?tet??n syrj??n, sill? t?n??n on pitk? paastonaika -- Ramadan -- p??ttynyt.
Koko y?n mittaan kuuluu kaupungilta katkeamatonta kohinaa, ik??nkuin Niilin virta olisi koskeksi paisunut. Muhammedilainen maailma nyt juhlii. Melua oudoksuen m?lisev?t tuhannet kameelit kamalasti ja korvia t?risytt?v?sti.
Kiertelehdin vuoteellani. On tukahduttavan kuuma ja mahdotonta nukkua. -- Varjele, sit? m?ly? -- --
* * * * *
Her?sin lyhyeen koputukseen. Kaksoishuoneistomme ovesta astui sis??n tilap?inen matkakumppanini, rotevaraajainen hra Hans Breitmann.
H?n puhui katkonaiseen tapaansa, sanoja kiireiss??n t?ykkien:
?N?in valkoisen kameelin. -- Basaarissa. -- Seurasin majapaikkaan. -- Hagenbeck! -- Jumbo! -- _Famos: Dschemel libna!_
Unenp?pper?ss? painuivat viimeiset sanat mieleeni, ja ajatus alkoi niit? sulatella. Dschemel libna, Dschemel libna, -- valkoinen kuormakameeli? -- Kuormakameeli -- eih?n toki! -- ?Sanokaa ihminen, _Heg?n libna!_? --
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 33
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.