Tristan ja Isolde | Page 2

kaapanneet, he p??ttiv?t vapauttaa h?net ja laskivat veneen vesille p??st??kseen h?net maihin. Heti asettuivatkin tuulet ja aallot, taivas kirkastui, ja sill'aikaa kuin norjalaisten laiva et??ntyi ja katosi kaukaiselle taivaanrannalle, kantoivat tyyntyneet ja hymyilev?t laineet Tristanin venhon rannan hietikolle.
Suurella vaivalla h?n kiipesi ?yr?nteelle ja n?ki edess??n autiona kumpuilevan nummiseudun ja sen takana mets?? silm?nkantamattomiin. Katkerasti valittaen h?n siin? muisteli Gorvenalia, is??ns? Rohaltia ja suloista Loonnois'n maata, kun ?kki? kaukainen jahtitorven t?r?hdys ja mets?miesten huudot saivat h?nen syd?mens? riemusta l?ik?ht?m??n. Kaunis hirvi sy?ks?hti esiin mets?n laidasta. Ja koiraparvi ja mets?st?j?t rynt?siv?t sen kintereill? torvien toitotuksen ja huutojen kaikuessa. Mutta samassa olivatkin jo ajohurtat kiinni el?imess?, joka muutaman askeleen p??ss? Tristanista horjahti ja kaatui. Er?s mets?st?jist? lopetti sen keih??ll??n. Riemutoitotusten kajahtaessa mets?miehet kokoontuivat keh??n saaliin ymp?rille, ja Tristan n?ki h?mm?styksekseen, miten ylin jahtimestari alkoi uurtaa leve?? haavaa hirven kaulaan, ik??nkuin h?n olisi aikonut leikata sen poikki. H?n huudahti:
"Mit? teettek??n, jalo herra? Onko soveliasta, ett? noin uljas el?in lohotaan palasiksi kuin teurastettu sika? Sellainenko on siis t?m?n maan tapa?"
"Jalo veljeni", vastasi mets?mies, "mik? mahtanee sinua minun toimituksessani ihmetytt??? Onpa kyll? tapa t?llainen, ensin leikkaan irti hirven p??n, sitten paloittelen sen ruumiin nelj??n osaan, jotka me kiinnit?mme satulankaariimme ja viemme kuningas Markille, meid?n herrallemme. N?in me teemme, ja n?in ovat tehneet ammoisista ajoista alkaen kaikki Cornwallin miehet. Jos kuitenkin osaat jonkun kiitett?v?mm?n tavan, niin n?yt? se meille; ota t?m? jahtipuukko, jalo veljeni; otamme kernaasti sinulta oppia."
Tristan laskeutui polvilleen ja nylki hirven ensin, ennenkuin h?n rupesi sit? silpomaan, sitten h?n paloitteli el?imen; sitten h?n erotteli erin?iset pienemm?t osat, turvan, kielen ja syd?nvaltimon.
Ja mets?st?j?t ja koirien ohjaajat, jotka h?nen ylitseen kumartuneina seurasivat h?nen toimitustaan, katselivat h?nt? ihaillen.
"Yst?v?", sanoi h?nelle ylin jahtimestari, "n?m? tavat ovat todellakin kauniit; miss? maassa olet ne oppinut? Ilmoita meille maasi ja nimesi!"
"Jalo herra, minua nimitet??n Tristaniksi, ja n?m? tavat olen oppinut kotiseudullani, Loonnois'n maassa."
"Tristan", sanoi mets?st?j?, "palkitkoon Jumala is??si siit?, ett? h?n on antanut sinulle noin ylev?n kasvatuksen. Varmaankin on h?n hyvin rikas ja mahtava parooni?"
Mutta Tristan, joka osasi taidolla sek? puhua ett? vaieta, vastasi viekkaasti:
"Ei, herra, is?ni on kauppias. L?hdin salaa h?nen talostaan karkuun er??ll? laivalla, jonka m??r? oli kauppa-asioissa purjehtia kaukaisille maille, sill? tahdoinpa tulla tiet?m??n, miten vieraiden maiden ihmiset k?ytt?ytyv?t. Mutta jos nyt otatte minut joukkoonne, niin seuraan teit? mielell?ni ja opetan teille, jalo herra, viel? muitakin mets?stystaidon temppuja."
"Jalo Tristan, minua ihmetytt?? suuresti, ett? todellakin on olemassa sellainen maa, jossa kauppiaan pojat osaavat sellaista, mist? muualla ei edes ritarien pojilla ole tietoa. Mutta tule kanssamme, koska niin tahdot, ja ollos tervetullut. Me viemme sinut kuningas Markin, meid?n herramme luo."
Tristan lopetti hirven jaoittelun. H?n antoi koirille syd?men, kurkunp??n ja sis?lmykset, ja n?ytti my?s mets?nk?vij?ille, kuinka ajokoirat oli ruokittava ja kokoon h?ivytett?v?. Sitten h?n pisti hankoihin tarkasti erotellut osat ja uskoi ne eri mets?st?jien haltuun; joku sai p??n, toinen reiden, kolmas suuret selk?palat, muutamat kuljettivat lapalihoja, toiset kinttuja, kolmannet erin?isi? pikku-osia. H?n opetti heille viel?, kuinka heid?n tuli asettua kaksitellen riviin ratsastaakseen kauniissa j?rjestyksess? kukin sill? paikalla, mik? h?nelle kuului mukanaan tuomansa riistan arvon mukaan.
Sitten he l?htiv?t matkaan ja ratsastivat kauan hupaisesti haastellen, kunnes vihdoin komea linna alkoi h??m?itt??. Sen ymp?rill? n?kyi niittyj?, hedelm?tarhoja, vilppaita puroja, kalavesi? ja peltomaita. Lukuisia laivoja lep?ili satamassa. Linna kohosi aivan meren ?yr??ll?, korkeana ja ylv??n?, hyvin suojattuna kaikkia vihollisen hy?kk?yksi? ja sodan juonia vastaan; ja sen p??torni, jonka j?ttil?iset muinoin olivat tehneet, oli rakennettu suunnattoman suurista, kauniisti hakatuista kivilohkareista.
Tristan kysyi linnan nime?.
"Kaunis nuorukainen, sit? nimitet??n Tintageliksi."
"Tintagel", huudahti Tristan, "siunattu ollos sin? ja siunatut kaikki sinun asujamesi!"
Arvon herrat, samassa paikassa juuri oli h?nen is?ns? Rivalin mennein? riemun p?ivin? nainut Valkokukan. Mutta Tristan parka ei sit? tiennyt.
Kun mets?nk?vij?t kunniatoitotusten raikuessa saapuivat linnan tornin juurelle, tulivat kaikki paroonit ja itse kuningas Mark'kin portille heit? vastaan. Kun ylin jahtimestari oli kertonut h?nelle seikkailun menon, ihasteli Mark suuresti t?m?n ratsastusretken kaunista j?rjestyst?, hyvin jaoiteltua hirve? ja siin? ilmenev?? syv?llist? mets?stystaitoa. Mutta etenkin h?n ihaili tuota kaunista vierasmaalaista lasta, eiv?tk? h?nen silm?ns? voineet irroittua h?nest?. Mist? tuli heti t?m? ensihellyys h?nen syd?meens?? Kuningas kyseli sit? itselt??n eik? voinut sit? ymm?rt??. Arvon herrat, h?nen oma verens? se oli, joka heltyi ja haastoi h?ness?, sama rakkaus, jota h?n ennen oli tuntenut sisartaan Valkokukkaa kohtaan.
Illalla, kun ateria oli sy?ty, astui gallialainen laulaja, joka oli mestari alallaan, kokoontuneiden paroonien piiriin ja esitti laulun harpun s?estyksell?. Tristan istui kuninkaan jalkojen juuressa ja kun harpunsoittaja n?pp?ili johdantos?veleit? uuteen lauluun, puhui Tristan h?nelle seuraavasti:
"Mestari, t?m? laulu on kaikkein kauneimpia; sen ovat laatineet muinaiset bretagnelaiset Graelentin lemmentarinan muistoksi ja ylistykseksi. Sen s?vel on suloinen ja suloiset ovat sen sanat. Mestari, sinulla on oiva ??ni, soita ja laula se hyvin!"
Gallialainen lauloi ja sitten vastasi:
"Lapsi, ymm?rr?tk? siis jotakin soittimien jalosta taidosta? Jos Loonnois'n maan kauppiaat opettavat pojilleen my?skin harpun- ja lyyransoittoa, niin nouse, tartu soittimeen ja n?yt? meille taitosi."
Tristan otti harpun ja lauloi niin kauniisti, ett? kaikki paroonit tulivat liikutetuiksi sit? kuullessaan. Ja Mark ihaili suuresti tuota harpunsoittajaa, joka oli kotoisin samasta