Runoja | Page 2

loistosi?noin hiekalla tomuisen turun??Min? luulen, ett? sun juuresi?on ruokkima salaisen surun.
Kun verkkaan p?iv? sammuu pois?ja kun y? sen pauhinan poistaa,?mun on kuin sun ??nesi kuulla vois,?ja sun silm?s niin suurena loistaa.
Minun on kuin sun kummassa katseessas?ois ?isten unien syvyys,?kuin l??kit? ei vois suruas,?ei maan, ei taivaan hyvyys.
Minun on kuin kukkaissyd?mes?elontuskan tuntea voisi,?minun on kuin sun y?llinen kuiskehes?vain hillitty nyyhkytys oisi.
Min? luulen, sa surulta loistees sait,?vaikk' kasvoitkin hiekkaan turun,?min? tunnen ne el?m?n ankarat lait:?kukat parhaat on kukkia surun.
LAULA MULLE LAULUT NUORUUTENI
Laula mulle laulut nuoruuteni,?y? kun nousee yli kattojen,?yli kaiken kalliin, mik? meni?katukiviin kuiviin vuotaen.
Laula p?iv?n valosta, mi haipuu?yksin?isten lyhtyin loistohon,?laula v?synehen rinnan kaipuu?valoon, joka kerran ollut on!
LUMISADE
Carduccin mukaan
??rilt? harmajan taivaan pehme?t hiutaleet lent??.?Kaupunki ??neti on, tauonnut taisto ja ty?.?Ulkoa kuulu nyt ei torisaksain kutsuvat huudot,?kaiut nyt laulujen ei kiirien katuja k?y.?Tornista laskevat vain tylyt ly?nnit raukeat tunnit?kaukaa kuin ??relt? y?n, miss? ei eloa oo.?Linnut ikkunalautaan ly?: tutut rakkahat henget?kuolleiden yst?v?in nyt luoksensa kutsuvat mun.
? Kohta, te yst?v?t armaat, oi kohta, te lempiv?t rinnat, luoksenne saapuva oon, rauhaanne varjojen luo.
PAN
Oi ?ist? kulkijata korpimaan,?ken mets?n synkkiin pimentoihin vaipuu,?oi rinnassansa syttyy villi kaipuu?kuin halu liekkumahan hurjimpaan!
H?n n?kee mets?n synk?t silm?t vaan?ja kuinka varjot y?ss? nousee, haipuu?ja mets?n viidakossa oksat taipuu?ja esiin astuu k?tk?st?ns? Pan.
H?n huulillensa nostaa ruokopillin,?h?n soittaa, soittaa laulun hurjan-villin?ja mets? sadoin ??nin soi ja soi.
Mut ?isen kulkijan on j?rki poissa:?se harhaa mets?n synk?n sokkeloissa?ja hurjaa onnenunta unelmoi.
VANHA FAUN
Pan vaiennut on mets?n pimennoissa?ja t?hdet suuret syttyy vihrein valoin?ja Selene kuin kuumesairain paloin?y?n ??rett?m?n keinun aallokoissa.
Faun vanha yksin saloin sokkeloissa?k?y vanhuuttansa v?synehin jaloin?ja kiroo lemmet?nt? y?t? saloin?ja kaihoo aikaa, jok' on i?ks poissa.
H?n kulkee ?isen l?hteen reunamalle,?h?n katsoo kammoksuin sen aaltoin alle,?kuin kuultaa sielt? t?hdet kirkkahasti.
Veen pintaan vihert?v?t varjot heittyy.?H?n seisoo hetken, l?htee, y?h?n peittyy?ja nyyhkytt??pi hiljaa aamuun asti.
NUORI PSYYKE
Niin lauhat aamutuulet hengitt?v?t.?Nuor Psyyke nurmikolla unelmoi,?viel' unestansa posket purppuroi?ja silm?t kostein kiilloin kimmelt?v?t.
Niin kummat unten hurmat her?j?v?t.?Tuolt' takaa kunnaan Panin soitto soi.?Kuin onnenunta tuuli huminoi.?Ja Psyyken j?senet ne v?r?j?v?t,
kun aamukaste niit? kostuttaapi.?Nyt nuori Psyyke jotain aavistaapi:?h?n alastomuuttansa s?ik?ht??,
h?n tuntee oudon odotuksen pelon,?h?n tuntee luomisriemun uuden elon,?mi salaa sis?ss?ns? l?ik?ht??.
SFINKSI
Y?n pimennossa uinuu er?maa?kuin ??rett?myys vailla rajaa, rantaa.?Y?n taivas tylyt t?htikuvat kantaa?kuin tahtoin tuomiollaan peloittaa.
T?n' y?n? erakko ei unta saa.?K?y oudot aavehet nyt aron santaa,?ne synninkaihon erakolle antaa,?ne ep?ilykset korvaan kuiskuttaa.
Mut katso, yli sielunh?d?n syv?n?jo koittaa aamu p?iv?n l?hestyv?n?ja harmaa hiekkanummi kirkastuu.
Jo astuu erakkokin luolastansa:?yl' aron sfinksi, tyhjyys katseessansa,?kuin itse el?m? ois, uneksuu.
TROIJANRETKEL?ISET AULIISSA
Jo laivat liitoksissaan vapisee.?Ne my?t?tuulta odottavat innoin,?ja urhot oudon-riemuitsevin rinnoin?kuin lemmenkisaan mennen k?yskelee.
Ja meri aavistuksin aukenee?ja aavat lahdet lep?? tyynin pinnoin?ja jyrk?t vuorenharjat jylhin linnoin?kuin kivettyneet unet uhkailee.
Kuin Kohtalo ?in katsoo Linnunrata,?kun urhot janoo koston hekkumata,?ja surmasta, mi Troijan yll?tt??,
kun kootuin purjein uneksivat laivat.?Mut meri salaa sodan vaiheet, vaivat?kuin arvoitus, min taa ei silm? n??.
KOMEETTA
Sa kauan kaukomailla oltuasi?taas luokse lemmittysi palasit?ja riemuin aurinkoa, armastasi,?taas pitk?st' ajasta sa tervehdit.
Sa kautta t?htitarhain kulkeissasi?ties varman valon miekoin raivasit.?Ken est?? saattoikaan sun kulkuasi,?kun lemmen voimalla sa taistelit?
Mut armahas sun sy?ksee suruhun,?h?n luotansa sun ty?nt?? -- t?htivy?h?n?taas katoot kaukomaille kulkuhun.
Sa l?hdet valon taistohon ja ty?h?n,?mut palaat kerta, sill? lempes sun?ei sammu koskaan kylm?in aavain y?h?n.
FIAT NOX
Vapaasti Leconte de Lisle'in mukaan
Niin tulkoon y? ja kuolo yli kaiken sen?mi onnellist' on ollut, suruisata,?ja varjot syleilk?h?t maailmata,?sen niinkuin meri alleen haudaten.
Kuin onkaan p?iv? ollut helteinen?ja tuskan hetki niinkuin vuosisata!?Y?, untas kylv? kylm?n-raukeata?ja liekit sammuta sa syd?nten!
Mik' onkaan, syd?n, osaas suruisempi,?sun, jota sy?pi viha, j?yt?? lempi,?sun, joka kahleitasi suutelet!
Oi katso: y? ja tyhjyys l?hestyv?t,?oi katso: aukee unhon ??ret syv?t?ja pyh??n hiljaisuuteen raukenet.
VANHOISTA K?TK?IST?
1
Sinipiika
Veit kes?isen? y?n? sielun multa?sa mets?n sinipiika loihdullas.?Sen teki kumma laulu laulamas,?sun silm?is sini ja sun kutreis kulta.
Se mik? ennen sytti sy?mmeen tulta,?se k?vi kalpeaksi rinnallas.?Veit paljon, paljon multa mukanas,?vain kaihon kalvavan sain sijaan sulta.
Ken lumoissa on mets?nneitosen,?h?n omaa sieluansa etsien?k?y muille outona kuin unissansa,
h?n katsoo kaihoin illan h?m?r??n,?h?n riutuu sanattomaan ik?v??n?ja etsii, etsii omaa sieluansa.
2
Illansuussa
Nyt saapuu kaihonsairas illansuu,?nyt aukee satusaaret suuret, aavat,?nyt h?myn henget karkeloihin saavat?ja taivas kuumehisna punertuu.
Nyt ty? ja taisto y?h?n unhoittuu,?nyt raukee arkielon mittakaavat,?nyt aukee kaikki vanhat syd?nhaavat?ja kaihon mereen mieli uppouu.
Ma muistan kadonnutta kev?tt?in?ja kuinka yst?v?tt? yksin j?in?ja sanat muistan, jotka toivon surmas.
Sa tytt? t?htisilm?-katsehin,?miks koskaan tielleni sa tulitkin??Nyt i?ks sitoo sieluni sun hurmas.
TULE ARMAANI JA K?TES ANNA MULLE!
Kuin meren raskaat mainingit mun aatokseni ly?,?mua kaamoittaapi el?m? ja kuolon pitk? y? --?tule armaani ja k?tes anna mulle!?Tule, yksin pitk? kulkea on taival elontien,?tule, unten kultalinnaan sinut kerallani vien?ja puolet annan surustani sulle.
Ma isilt?ni perinn?ksi unten lahjan sain,?ma kaksin verroin painon tunnen elon suuren lain?ja onnen, jok' ei toisten osaks tulle.?Tule armaani mun luokseni, niin t?ys on syd?mein,?tule, uskalla en j??d? en?? y?h?n yksiksein,?tule armaani ja k?tes anna mulle!
L?HDETTY?S
L?hdetty?s, armahani oi,?kaikki on niin hiljaiseksi k?ynyt:?ilta varhemmin on h?m?rt?ynyt,?my?hemmin on noussut aamun koi.
Niink? katoatkin elostain?niinkuin kaikki muu, niin menneheksi??Sieluni miks kauneutesi keksi,?sinut j?lleen, j?lleen y?h?n kadottain?
Kerran, tied?n, helmaan suuren y?n?sammuu syd?meni, liioin ly?nyt --?vaan oi n?ink? varhain tulee y? nyt,?n?ink? varhain vaikenitkin, sy?n?
KADOTETTU
On kuollut ??nes kaiku korvissain,?on hukkunut se humuun vieraan v?en,?ja niinkuin sytytty??n sammuu s?en?on olentos nyt