Rauhan erakko

ౌRauhan erakko

The Project Gutenberg EBook of Rauhan erakko, by Juhani Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Rauhan erakko
Author: Juhani Aho
Release Date: October 26, 2004 [EBook #13874]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUHAN ERAKKO ***

Produced by Tapio Riikonen

RAUHAN ERAKKO
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1922.

I.
Lieneek? miss??n niin viihdytt?v?? katsella maailmaa ja mietiskell? sen menoa kuin vuorilaakson pikkuravintolan edustalla, sein?m?penkilt?, r?yst?skaton alta. Siin? ei juuri koskaan tuule, ja siin? on ainainen auringon ja sateen suoja. Ennenkuin p?iv? ehtii niin alas, ett? se kuontuisi paistamaan r?yst??n alle, joutuu se jo vuoren peittoon, ja kun sade laakson pohjassa melkein aina putoo kohtisuorana, ei se p??se tunkeutumaan syrj?st? siihen, miss? istumme. Satoipa tai paistoi, aina siin? istuu joku matkamies tai talon vakinainen vieras, jalat ojoina p?yd?n alla, selk? sein??n nojaten, katse suunnattuna yl?s vuoristoon. Kaikkein tavallisimmatkin kasvot, kaikkein kylmin ja j?rkevin silm? saavat siin? jonkinlaisen haaveilevan, hyv?ntahtoisen ilmeen. Ja ennenkuin vuoriston varsinainen asukas menee iltaisin levolle, viett?? h?nkin siin? hetkisen katsellen el?m?? edess??n laaksossa ja liikett? alppij?rven pinnalla ja rauhaa ylh??ll? vuoristossa, miss? ylinn? s?dehtii ikuisten lumien hehku milloin h?ik?isev?n? valkeutena, milloin hiiltyv?n? punana.
Meit? istui siin?, harva se p?iv?, aina joitakin matkailijoita--olen ik?mies, joka jo vuosikausia olen k?ytt?nyt loma-aikani hiljaisiin vuorivaelluksiin--joukossamme ravintolan s??nn?lliset vieraat: pappi, postimestari, mets?herra ja pari naapuritalon is?nt??, jotka m??r?tunnillaan, v?h?? ennen auringon laskua, saapuvat maistelemaan mik? oluttaan, mik? viini??n, ja kuuntelemaan matkailijain juttuja, heid?n keskustelujaan p?iv?n tapahtumista, maailman politiikasta ja sen semmoisesta. Ja olihan siin? puheen ainetta ja kannunvalamista arkkiherttuan murhasta ja It?vallan ja Serbian kireist? v?leist?...
Edess?ni on pohjukka alppij?rve?, joka kapenee laakson pohjaa kohti. Lahden ymp?rill? nousevat rinteet melkein pystysuorina korkeuksia kohti. Vuoren ja veden v?liss? on kummallakin rannalla kaistale tasaista maata, viljava rannikko, jossa heilim?ivien ruispeltojen ja kukkivien ja tuoksuvien apilasniittyjen keskest? kohoaa kyli? kylien vieress? pikku metsikk?jen ymp?r?imine kirkkoineen ja taloineen. Vuoriston vieraita tulee ja menee, kaikista maista--muut menev?t, min? j??n, ensin p?iviksi, sitten viikoiksi, niinkuin tapani usein on pys?hty?, l?ydetty?ni mieleiseni paikan. Oli usein, niinkuin t?ss? olisi voinut olla kaiken maallisen matkani m??r?, ja niinkuin maailma tuolla vuorilla ja vuorten takana ei olisi ollut sen valmiimpaa ja el?m? antavampaa kuin t??ll?k??n. Oli niinkuin juuri t?ss? maailman syd?n olisi sykkinyt l?mpimimmill??n, sen keuhkot hengitt?neet raittiimmillaan ja sen aivot ajatelleet kirkkaimpia, rauhallisimpia ja onnekkaimpia ajatuksiaan ik??nkuin minunkin puolestani, mutta samalla minunkin kauttani. Vasta t?ss? eik? niiss? suurkaupungeissa ja kulttuurikeskuksissa, joiden kautta olin t?nne tullut ja jotka kyll? olivat t?ytt?neet mieleni innostuksella ja ihmettelyll?, oli minusta maailma niin valmis, ettei siihen ollut mit??n lis?tt?v?n?. T??ll? olivat luonto ja kulttuuri k?sikk?in, sylikk?in--laaksossa kaupungit tehtaineen, laitoksineen, vuoristossa karu luonto, napaseutu, k?den ojentaman p??ss?. T??ll? on ainaista vaihtelua ja virkistyst?. Kun t??lt? l?hden, vien mukanani hengen ja ruumiin terveyden, uskon onneen ja rauhaan ja hyvinvointiin ja siihen, ett? kaikki maailmassa--ainakin yhdess? sen parhaista paikoista--on, niinkuin ollakin pit??. Se oli ajatusteni ainainen toistunta. Rakensin siin? uudestaan ja aina uudestaan ajatus- ja tunnemaailmani, kun se pyrki joutumaan ep?kuntoon.
Alppij?rven perimm?ss? pohjukassa oli vuoren kulmauksessa kahden rautatietunnelin suut ja niiden v?lill? kallioon hakattu avoin holvi, jota my?ten junat sy?ksyiv?t tunnelista toiseen, kadoten melkein samassa, kun olivat tulleetkin. Kansainv?linen maailmanliikenne tykki siin? kuin veri valtasuonessa. Tuon tuostakin, jotenkin s??nn?llisin v?liajoin, puhalsi juna toisesta tunnelista sis??n ja toisesta ulos. Juuri v?h?? ennen saapuvan junan tuloa pullahti aukosta esiin milloin musta savu, milloin valkoinen h?yry, ja samoin j?tti menev? juna j?lkeens? pilven, joka tuskin oli haihtunut, kun toinen syntyi tilalle.
Oli niinkuin vuoristo siin? olisi el?nyt ja hengitt?nyt, niinkuin siell? jossakin sen sisimm?ss? olisi ollut k?tk?ss? syd?n, joka imi vanhaa pilaantunutta verta itseens?, pusertaakseen sen puhdistettuna ja uudistettuna takaisin maailman elimist??n lakkaamattomana vaihtovirtana pohjoisesta etel??n, lakeuksilta vuoristoon ja takaisin. Tuo liike oli s??nn?llist? kuin kellon heilurin liike, oli niinkuin luonnon oman syd?men sykint??--maanalaisen voiman pulpahtelua l?hteest?, joka ei tyrehdy, ennenkuin itse el?m? maapallon uumenissa hyytyy ja uupuu. Se toimi sellaisella voimalla ja t?rke?ll? t?sm?llisyydell?, ett? sit? katsellessa tuntui, niinkuin tuon valtasuonen tukehtumisen t?ytyisi tiet?? koko maailman el?m?n tukehtumista ja ep?j?rjestykseen joutumista. Panihan pieninkin h?iri? junien toiminnassa, lumivy?ry, maanvierem?, s?rkynyt silta, kaikki kellot soimaan ja kaikki langat ulvomaan. Ja sen poistamiseksi ponnistettiin viimeinen tarmo... Tietoisuus siit? ja kaikesta muusta hyv?st? teki t?ss? mielen hyv?ksi ja sopusointuiseksi ja olemisen turvalliseksi. Oli viihdytt?v?? siit? aattelehtia, istua kuin virran reunalla veden vilin?? katsellen.
Oli taas tullut uutta v?ke? ravintolaan, seurue ylioppilaita jostakin Sveitsin yliopistosta, rauhankongressilaisia, matkalla Roomaan, eri maista, englantilaisia, pari saksalaista, ranskalainen, ven?l?inen, mik?li heid?n kielest??n voi p??tt??, innostunutta, ??nek?st? nuorta v?ke?, jotka tekiv?t huomioitaan kaikesta, puhuivat lakkaamatta siit?, mit? n?kiv?t, ilmaisten mielipiteens? kaikesta. Heit? yhdisti, paitsi aatteensa, vuoristomatkan yhteinen tarkoitus, vuorille nousu samassa seurassa, saman oppaan johdolla. He olivat valloittaneet jo useita huippuja ja lev?nneet t?ss? pari p?iv??. Nyt oli heid?n aikomuksensa l?hte?