Rakkauden komedia

Rakkauden komedia, by Henrik
Ibsen

The Project Gutenberg EBook of Rakkauden komedia, by Henrik Ibsen
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Rakkauden komedia (1862) 3-näytöksinen komedia
Author: Henrik Ibsen
Translator: Aarni Kouta
Release Date: January 12, 2007 [EBook #20344]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
RAKKAUDEN KOMEDIA ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.

RAKKAUDEN KOMEDIA

(1862)
3-NÄYTÖKSINEN KOMEDIA
Henrik Ibsen
Suomentanut Aarni Kouta
Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström Osakeyhtiö 1915.

Esittämisehdoista sovittava suomentajan kanssa.
Os. Rautalampi.

HENKILÖT:
ROUVA HALM, virkamiehen leski. SVANHILD, } ANNA, } hänen
tyttäriään. FALK, nuori kirjailija. } LIND, jumaluusopin ylioppilas. }
hänen asukkaitaan. GULDSTAD, tukkukauppias. STYVER, kopisti.
NEITI SKÄRE, hänen morsiamensa. STRÅMAN, maalaispappi.
ROUVA STRÅMAN, hänen vaimonsa. YLIOPPILAITA, VIERAITA,
PERHEITÄ ja KIHLATUITA PAREJA. PAPIN PERHEEN
KAHDEKSAN TYTÄRTÄ. NELJÄ TÄTIÄ, SISÄKKÖ, PALVELIJA,
PALVELIJATTARIA.
(Tapahtuu *rouva Halmin* maakartanossa Drammensvejenin varrella.)

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Kaunis puutarha epäsäännöllisine, mutta aistikkaine laitteineen;
taka-alalla vuono saarineen. Vasemmalla päärakennus
lasiseinäkuisteineen, ja sen yläpuolella avoin ullakko-ikkuna; oikealla
etu-alalla avonainen huvimaja pöytineen ja penkkeineen. Voimakas
iltavalaistus. Alkukesä; hedelmäpuut kukkivat.

Esiripun noustessa istuvat kuistilla ROUVA HALM ja ANNA tehden
käsitöitä sekä NEITI SKÄRE kirja kädessään. Huvimajassa FALK,
LIND, GULDSTAD ja STYVER; pöydällä punssikannu ja laseja,
SVANHILD istuu yksin taka-alalla vuonon rannalla.
FALK
nousee, kohottaa lasinsa ja laulaa:
Riemun, leikin lempee paikka puisto tää on paahteinen; mitä siitä,
syksy vaikka murtaa toivot keväimen. Ylläsi kuin valkosumu häilyy
kukat oksillaan, -- huomenna ne tuulen humu siroitelkoon maailmaan.
HERROJEN KUORO.
Huomenna ne tuulen humu siroitelkoon maailmaan.
FALK.
Miksi kesken kukoistusta ajatella hedelmää? Miks on mieles
murheen-musta, huokaat elon hyörinää? Linnunpelätit miks soivat
päässä rumain riukujen? Veikot hilpeet, linnut voivat laulaa lailla
tiukujen!
HERROJEN KUORO.
Veikot hilpeet, linnut voivat laulaa lailla tiukujen!
FALK.
Suojasta miks kukkatarhain karkoittaisit lintusen? Suo sen viedä
toivees parhain palkaks sulo-laulujen. Heelmä myöhäinen jos vaihtuu
lauluun, niin sa voitat vaan: muista, että hetket haihtuu; kohta halla
hyytää maan.
HERROJEN KUORO.
Muista, että hetket haihtuu, kohta halla hyytää maan.

FALK.
Tahdon elää, riemurinnoin laulaa, kunnes kuihtuu maa, -- heittää sitten
nuoruus-innoin, mi ol' kerran ihanaa! Portti auki; laitumelle käykööt
laumat nälkäiset; kukan taitoin; sama kelle jäävät kuolleet tähtehet!
HERROJEN KUORO.
Kukan taitoin; sama kelle jäävät kuolleet tähtehet!
He kilistävät ja tyhjentävät lasit.
FALK
naisille.
Kas tässä laulu, jota pyysitte; -- ei juossut aatos, anteeks suokaa se.
GULDSTAD.
Vähät, kun soi ei vain se sorakielin.
NEITI SKÄRE
ympärilleen katsoen.
Mut läksiköhän Svanhild lentohon --? Alussa kuunteli hän intomielin;
*nyt* on hän poissa.
ANNA
osoittaa taka-alalle.
Ei, hän *tuolla* on.
ROUVA HALM
huoaten.

Ei koskaan käyttäydy hän muiden tavoin!
NEITI SKÄRE.
Anteeksi, herra Falk, mun mielein avoin, niin -- runollinen -- laulu
lopussaan ei ollut kuin sai alku toivomaan.
STYVER.
Sovittaa helposti ois viimeisiin säkeihin voinut vielä lisää hiukan.
FALK
kilistää hänen kanssaan.
Kuin kittiä puun syviin halkeemiin, se kyllä kiillon saa, kun tekee
tiukan.
STYVER
antamatta itseään häiritä.
Se hyvin käy; ma kokemuksestain sen tiedän.
GULDSTAD.
Tekin runotarten miesi?
NEITI SKÄRE.
Armaani? Kautta taivaan!
STYVER.
Hiukan vain.
NEITI SKÄRE
naisille.

Romanttinen hän on.
ROUVA HALM.
Niin huhu tiesi!
STYVER.
En enää; pitkät ajat on jo siitä.
FALK.
Ei romantiikan kiilto kauan riitä. Mut ennen siis --?
STYVER.
Kun rakastunut ma viel' olin.
FALK.
Ehtikö jo sammua sun lemmenkiihkos? vähänpä se kesti!
STYVER.
Olenhan *kihloissa* nyt julkisesti; *se* paljon enemmän on mielestäni!
FALK.
Oot aivan oikeassa, ystäväni! Suur edistys on tapahtunut varmasti, kun
lemmityks' se käy, mi ennen armasti.
STYVER
muinaisille muistoille suloisesti hymyillen.
Mitenkä outoa, kun muisto palaa menneeseen aikaan! Tokko
uskotkaan?
Falkin puoleen kääntyen.

on siitä seitsemän nyt vuotta vaan, kun konttorissa runoja tein salaa.
FALK.
*Sa?* Pulpetillas?
STYVER.
Luona pöydän parhaan.
GULDSTAD
naputtaa lasiinsa.
Vait, älkää johtako nyt häntä harhaan.
STYVER.
Vapaana varsinkin ma iltaisin runoja suuret määrät kirjoitin, viis,
kuuskin liuskaa ilman lepoa!
FALK.
Kun potkaisit vain runohepoa, se laukkaan läks --
STYVER.
Ol' yhtä hyvää sille paperi leimaton ja leimattu.
FALK.
Ain' yhtä hyvin sujui runoilu? Mut kuinka löysit laulun temppelille?
STYVER.
Avulla lemmen, kuinka sanoisin! Hän mulle temppelihinpääsyn takas,
jost' tuli lemmittyni myöhemmin, mut silloin oli --
FALK.

Ainoastaan *rakas*.
STYVER
jatkaen.
Niin kumma aika; unhoon joutui laki; *tunnelmaa* yksinomaan kynä
haki juostessaan paperilla rapisten, soi ilmassa kuin sävel vapisten; -- ja
vihdoin lähetin ma kirjehen hänelle -- hän --
FALK.
Jonk' olet sulhanen.
STYVER.
Häneltä saapui heti vastaus; täys selvyys, -- hyväksytty hakemus!
FALK.
Ja -- luona pulpettis sa kasvoit heti; kuivalle maalle poika lempens veti!
STYVER.
Tietysti.
FALK.
Siihen päättyi runo-virkas?
STYVER.
Sen koommin tarvetta en tuntenut; samassa kuivi laulun lähde kirkas;
myöhemmin joskus olen kokeillut, mut synny ei vain riviäkään enää,
rupeevat soinnut tekemään nyt tenää, en ymmärtää voi, minkä takia