Postikonttorissa | Page 3

vaan paljasta krongelia ja että
postikonttorissa pitää olla sen verran pientä rahaa, että pienempiä
setelejä voi särkeä ja että -- --
POSTINHOITAJA. Jassoo, vai niin hän sanoi, vai pitää olla! Hän
tuntee siis asetukset paremmin kuin minä itse! Vai postikonttori muka
olisi joku vaihtopankki, ja minä ehkä voisin maksaa kyytirahat
seteleissä! Vai sen hän luulee, vai niin! Mutta sanoppas tuolle
tomppelille, tuolle pässinpäälle, ett'enpä olekaan hänen käskyläisensä,
ett'en tarvitse häntä -- --!
PIIKA. Minä en jouda täällä hävyttömyyksiä kuuntelemaan. Otetaanko
seteli vastaan vai eikö?
POSTINHOITAJA. Ei, ei, ei, ei -- etkö -- etkö sinä ole sitä kuullut

tuhat kertaa, sinä nokkaviisas letukka -- --!
PIIKA (mennessään): No, tulkoon sitten kauppaneuvos tänne itse, niin
saatte siitä keskenänne riidellä --
POSTINHOITAJA. Tulkoon vaan, jos huvittaa -- mokoma lurjus! No,
kaikkea sitä täytyy kärsiäkin! Sen vuoksi että hän on rikas, vaatii hän
että kaikkien ihmisten pitäisi kumarrella häntä. Ja tuo piika sitten! Hyi,
helvetissä!
(Sylkäsee ja juo vettä).
NEITI EUFROSYNE (pistää sisään päänsä peräovesta, mutta vetäytyy
heti takaisin).
POSTINHOITAJA. Kuka se on? Tulkaa sisään vaan!
NEITI. Minä pyydän tuhat kertaa anteeksi! Mutta kun kuljin
esplanaadin ohitse, niin kuului aivan kuin postikellon rämpytystä;
mutta se mahtoikin olla joku toinen kello, koska ei -- Vai olisiko se
mahdollista -- onko posti kumminkin jo tullut?
POSTINHOITAJA. En minä ainakaan sitä täällä näe.
NEITI. Niin, niin, senhän minä arvasinkin, eihän sillä koskaan olekaan
tapana ehtiä näin aikaseen -- pistäydyin vaan varmuuden vuoksi
kysymässä. Niin, paljon terveisiä Heliniltä, herra sihteeri! Minä tapasin
hänet kadulla. Hän oli niin kaunis ja punaposkinen ja toi kirjeen tänne.
Mutta olkaa varovainen, olkaa varovainen, herra sihteeri -- muuta en
sano, hi, hi, hi! Mutta, hyvä herra postimestari, vielä yksi pyyntö!
Olisiko se mahdollista, että minä saisin ulos tuon paketin jo heti kun
posti on tullut; minä kävisin sen sitten huomenna kuittaamassa? Olisiko
se mahdollista -- sillä se on niin tärkeä?
POSTINHOITAJA (ivalla): Vai niin, mutta mitähän siinä oikeastaan
mahtanee ollakaan tuossa paketissa, olisipa hauska kuulla?
NEITI (kiekailevasti) Ei, ei, en minä sitä voi sanoa, en millään muotoa!

POSTINHOITAJA. Siinä on varmaan kihlasormus?
NEITI. Hyi, mitä te minusta ajattelette. Minä en milloinkaan mene
naimisiin!
POSTINHOITAJA. No, sitten siinä on uusi leninki ihan viimeisen
muodin mukaan, jos oikein arvaan?
NEITI. Ei, ei, älkää kysykökään; en minä voi sitä ilmaista.
POSTINHOITAJA. No, nyt tiedän! Siinä on valkoiset, silkkiset
tanssikengät, jommoisia käytetään suurissa haaleissa, eikö niin?
NEITI. Ei suinkaan! Älkää koettako sitä arvata, ei se kumminkaan
onnistu! Sen vaan voin sanoa, että siinä on jotakin aivan uutta, aivan
modernia. Ei, nyt jo vaikenen, nyt jo vaikenen! Mutta, hyvä herra
postimestari, olisiko se mahdollista, että minä saisin sen ulos kohta, kun
posti on tullut? Olisiko se mahdollista?
POSTINHOITAJA. No, koska se on niin hirveän tärkeä, niin täytyyhän
tuota sitten -- --
NEITI. Kiitoksia, paljon kiitoksia! Minä kävelen täällä ulkona
odottamassa. Hyvästi siksi! Hyvästi, herra sihteeri! Mutta niinkuin
sanoin teille: olkaa varovainen, olkaa varovainen! Hi, hi, hi, hi!
(Poistuu).
POSTINHOITAJA. Hyvästi vaan! Saa nähdä, niin tuo tärkeä paketti ei
sisällä muuta kuin tavallisen pomaada-purkin. Vai mitä sihteeri siitä
arvelee?
KIRJURI. Niin, kuka sen voi tietää.
POSTINHOITAJA. Mutta, kuulkaapas, mitä hän teille sanoi? Sitä en
ymmärtänyt.
KIRJURI. En minäkään. Mitä lie rupattanut.

KAUPUNGINPALVELIJA (tulee. Hän on vanha, laiha mies mustissa
kuluneissa vaatteissa ja kantaa mustiin kansiin niottua kuittikirjaa,
jonka sisällä on useampia suurempia kirjeitä; änkyttää kovasti
puhuessaan).
POSTINHOITAJA. No, tuossa tulee nyt maistraatin posti -- myöhään
kuin aina, kuinkas muuten!
KAUPUNGINPALVELIJA. Po-po-pormestari -- py-py-py -- pyysi --
pa-pa -- paljon -- a-anteeksi -- ett -- tett -- tettei hän sa-saanut po-postia
ennemmin valmiiksi, mu-mutta hänellä o-on -- ollut niin paljon työtä
tänään, ett -- tett -- tett -- tett --
POSTINHOITAJA. Niinkuin tuo sitten tapahtuisi ensimmäisen kerran!
Alottaisi joskus koetteeksi puolta tuntia aikaisemmin, ehkä se auttaisi.
No, eihän kirjeet taaskaan ole sisäänviety! Mokomatakin
huolettomuutta!
KAUPUNGINPALVELIJA. Ka-ka-ka -- kai hän sen ki-ki -- kiireissään
on unhottanut -- --
KIRJURI (erikseen): Olkaa varovainen, hän sanoi. Mitä se merkitsee?
Tarkoittiko hän sillä että Helmillä olisi toinen, jota hän --? Ei, ei se ole
mahdollista. Mutta jos tuo kirje, jonka hän tänne jätti --? Kas, tässä se
onkin! (Ottaa kirjeen, jonka Helmi jätti pöydälle) No, taivaan Herra,
mitä näen minä! Luutnantti Saabelhjelm, Helsingissä! Sama hieno
herra, joka oli täällä viime talvena ja joka niin usein hänen kanssaan
tanssi! Onko tämä unta vai totta? Olisivatkohan oikein kihloissa? No,
sittenhän koko minun toivoni, koko minun onneni olisi --! Oi,
kavaluutta! Oi, petollisuutta!
POSTINHOITAJA (kaupunginpalvelijalle): Niin, niin, se ei kelpaa
puollustukseksi. Sano hänelle vaan, että jos semmoista laiminlyömistä
vast'edes tapahtuu, niin lähetän postin takaisin kirjoineen kaikkineen,
sano se hänelle!
KAUPUNGINPALVELIJA (kumartaen): Ky-k -- -- ky-kyllä he -- he --
herra po-po -- postimestari --

KIRJURI (kuin edellä): Mutta enhän minä koskaan ennen ole
huomannut kirjeitä häneltä luutnantille, ja olisihan tuosta kumminkin
kuullut puhuttavan, jos siinä olisi perää. Niin, mutta kenties luutnantti
on kosinut kirjeellisesti? Jaa, se voi kyllä olla mahdollista, vaikk'en