Piru

Juho Kujala
⍚
Piru

The Project Gutenberg EBook of Piru, by Juho Kujala This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Piru Historiallinen katsaus pirun alkuper??n, el?m??n ja toimintaan
Author: Juho Kujala
Release Date: May 30, 2006 [EBook #18474]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIRU ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

Piru
Historiallinen katsaus pirun alkuper??n, el?m??n ja toimintaan
Vironkielest? mukaili Juho Kujala
Ensimm?isen kerran julkaissut Osuuskunta Visa r. l. 1912.

Johdannoksi.
Kaikkien uskonnollisten ennakkoluulojen perustana on se n?kym?t?n alkusyy, mist? ihmisen el?m? muodostuu. Ne johtop??t?kset, joiden nojalla eri ihmisiss? sellaisia ennakkoluuloja syntyi ovat hyvin yksinkertaiset, jokainen yksityinen kuolemantapaus kutsuu nuo ajatukset esiin. Esimerkiksi: nuori, terve mies haavoittui, lyhyen ajan per?st? oli h?nest? el?m? kadonnut ja kylm? ruumis todisti vain en?? h?nen olemassaoloaan. Ruumis oli muuten entisenlainen, mutta *el?m??* ei ollut. Sit? katsellessa syntyi ihmisiss? ajatus: ruumis voi olla olemassa elollisena, sek? elottomana. Johtop??t?s: *henki* ja *ruumis* ovat eri olentoja. Siten ihminen sai aavistuksen el?m?n alkuper?st?, olentona mik? ei ole yksi; alettiin erottaa ihmisess? kaksi osaa: *ruumis* ja *sielu*.
Ihmisiss? syntyi luulo, ett? *sielu* el?? ruumiista eroamisen j?lkeen, ollen siit? todistuksena se, ett? sielu itse erosi ruumiista. Ihminen tarvitsi el?m??ns? jatkaakseen sy?d? ja juoda; siis sit? tarvitsi sielukin. Siit? kehittyi velvollisuus huolehtia tuolleen sielusta, s. o. hankkia sille sy?t?v?? ja juotavaa. Kuolleiden sielujen huolehtimisen kehittyi ensim?inen uskonnollinen tapa ihmiskunnan alhaisimmalla kulttuuriaikakaudella.
Ihminen joutui luonnonilmi?iden kanssa tekemisiin: l?mmin auringonpaiste ja virvoittava sade edisti kasvien kasvamista ja virkisti niit?, kun taas v?liin tuli ankara raesade, tai h?vitt?m? myrsky tuhoisine seurauksineen. Ihminen ei voinut n?iden ilmi?iden syit? selitt??, mutta h?n kuvitteli, ett? joku salainen voima saa niit? aikaan. Muuta voimaa h?n ei tuntenut kun kuolleiden ihmisten sieluja, eli henki?. N?m? h?nen mielest??n olivat ne p?iv?paistetta, sadetta ja myrsky?, ukkosen jylin?? y. m. aikaansaavat salaiset voimat.
Toiset luonnonilmi?t olivat ihmisille vahingollisia, toiset hy?dyllisi?. Luonnollisesti tuli ihminen siihen johtop??t?kseen, ett? vahingolliset ilmi?t ovat h?nelle rangaistuksena huolimattomuudesta kuolleiden henkien suhteen, hy?dylliset ilmi?t taas olivat palkintona hyvist? t?ist?. Se pakotti ihmiset *kunnioittamaan* ja mielistelem??n henki?, etteiv?t ne tekisi pahaa h?nelle. Henkien palvelus siis johtui etujen tavottelemisesta.
Kun ihmiskunta kehittyi edelleen ja kuleksiva paimentolaisel?m? vaihtui paikalliseen el?m??n ja ihmiset alkoivat koota ja s?ilytt?? *omaisuutta*: ty?kaluja, ruoka-aineita y. m. niin syntyi ajatus, ett? pit?isi olla *suojelushenki*, joka ihmist? ja h?nen omaisuuttaan suojelisi ja asuisi h?nen olinpaikassaan. V?kin?iseksi suojelushengeksi t?ytyi ihmisen valita voimakkain ja urhoollisin ja niin otettiin perhekunnan suojelushengeksi yksi entisten ja parhaimmaksi tunnettujen j?senten hengist?, josta pidettiin tarkkaa huolta ja sy?ntiaikoina aina muistettiin sille osa erottaa.
Niin oli jokaisella perhekunnalla suojelushenkens? ja sellaisena useammin jonkun entisen sukukunnan p??llik?n henki, joka el?iss??n oli laajasti kunnioitettu ja vahva. Perheet kasvoivat suvunjatkamisen kautta suuremmiksi, kansat lis??ntyiv?t, Siten tulivat toiset suojelushengist? laajemmin tunnetuiksi ja saivat laajemmissa piireiss? kunnioitusta, kun taas toiset v?hemm?n tunnetut j?iv?t syrj??n ja unohdettiin, niist? s?ilyi vain aavistus "suurena henkijoukkona".
Kun useammat sukuheimot yhtyiv?t, rukoiltiin sen suojelushengen apua, joka n?yttihe joukosta vahvimmaksi. Siit? tehtiin koko *kansan* suojelushenki. Aikojen kuluessa joutuivat ihmiset taloudellisen kehityksen v?ltt?m?tt?myydest? yh? enemm?n toistensa kanssa keskin?isiin suhteisiin. Siit? syntyi ajatus yleisest? suojelushengest?, joka kaikki toiset henget yhdist??, ja niit? johtaa. Sit? alettiin pit?? *suur*-henken? ja alettiin antaa sille toisten rinnalla *etuoikeuksia*. Ihmisten el?m?n kehittyess? monipuolisemmaksi, muodostui aavistus suurhengest? k?sitett?v?mm?ksi. Suurhenki menetti yh? enemm?n ihmisellist? ominaisuuksiaan. Ihmiset alkoivat pit?? h?nt? is?n??n, ja itse??n h?nen lapsinaan. Siten syntyi ihmiskunnassa ajatus *jumalasta*.

Hyv?t ja pahat henget.
Esi-ihmiset uskoivat, ett? edesmenneiden ihmisten henget l?hettiv?t ihmisille monenlaisia vaivoja, kuten salamoita ja jyrin?? ja panivat tulivuoret laavaa sy?ksem??n, synnyttiv?t maanj?ristyksi?, l?hettiv?t n?lk??, ruttotauteja j. n. e. Niiden uskottiin tulevan rangaistuksena siit?, ett? heit? oli jotenkin suututettu.
V?hitellen alkoi ihminen erottaa hyv?t ja pahat henget, jotka kummatkin tekiv?t kuoleman j?lkeen hyv?? tai pahaa.
Samassa m??r?ss? kun hyvien henkien johtaja muodostui, saivat pahat hengetkin ylemm?n p??llikk?ns?.
Niin kasvoi ihmisen aivoissa kaksi henkijoukkoa, hyv?t ja pahat. T?m?n jaon mittapuu oli ihminen itse, siten, ett? se, mik? h?nelle oli edullista oli hyv? ja se mik? oli ep?edullisin oli paha.
T?m? oletus kehittyi ihmisess? k?sitykseksi, ett? hyv?t ja pahat henget ovat kesken??n alituisessa taistelussa ja viimein otaksui ihminen, ett? h?ness? itsess??nkin k?y paha ja hyv? taistelua, vietellen edellinen h?nt? pahoihin tekoihin, kun taas j?lkim?inen kehotti hyviin t?ihin.
Kun otaksuma hyvien henkien ominaisuuksista, hyvyydest?, laupeudesta, rakkaudesta j. n. e. kehittyi kokonaisk?sitykseksi -- jumalaksi -- tapahtui se sama pahojen henkien kanssa. Niist? muodostui kokonaisk?sitys -- *piru*.
Piru, joka ennen puolueettoman henkien seurassa asusti Jumalan l?heisyydess?, per?ytyi yh? kauemmas jumalasta, kunnes he joutuivat t?ydellisesti vastakkain ja jumalasta tuli valon valtakunnan hallitsija ja pirusta pimeyden valtakunnan ruhtinas. Jumala asui taivaassa, piru helvetiss? maan alla. Molempien v?lill? jatkuu alituinen taistelu. T?t? hyv?n ja pahan taisteluun perustuvaa katsantokantaa nimitet??n dualismiksi.

Muinaisten sivistyskansojen pahat henget.
Pahat henget esiintyv?t jo alhaisella sivistysasteella olevien kansojen uskonnoissa. Miss? usko on varmempaan ja yhten?isemp??n muotoon kiteytynyt, siell? ovat pahat hengetkin selv?piirteisempi?
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 22
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.