Pikku kettuja | Page 2

siten perhe-el?m?n keskuuteen huomaamatta, mit? seurauksia on toisen luonteen vaikutuksesta toiseen -- eri soittokoneiden yhteissoitosta. Sitten tulevat lapset, joista jokainen itsess??n on oma maailmansa omine eri tahtoineen ja erityisine mahdollisuuksineen ja kehityksineen. Ja kun siihen lis??mme palvelijat ja apulaiset v?hemm?narvoisine ??nineen soittajaisissa, on perhe valmis ja t?ysilukuinen.
Eip? totta tosiaan olekkaan ihmeellist?, jos kaikista n?ist? sattuman -- vai kohtalonko? -- yhdist?mist? ja yhdess? soittavista soittokoneista joskus kuuluu yht? paljon ep?sointuja kuin sointujakin. Sill? vaikka kohta mies ja vaimo sopeutuisivatkin, niin kenties k?ly tai anoppi sointuisuutta h?iritsee, ja sit? paitsi jokainen lapsi erilaisine luonteenaiheineen aina helposti selkkauksia synnytt??.
Ihmisluonnon varjelusvoimat ovat kuitenkin niin lujat ja monellaiset, ett? perhe-el?m? sittenkin, kaikista n?ist? poikenluomaisuuksista huolimatta, on suurinta ja puhtainta onnea, mit? ihmiselle maan p??ll? suodaan. Huolellisesti hoidettuna se voisi olla viel? sit?kin onnellisempaa. Hyvin hyvi? omenoita on kasvanut puissa, jotka on istutettu viljavaan maahan ja j?tetty oman onnensa nojaan; mutta parempia ja maukkaampia omenoita saadaan niist? puista, joita puutarhuri hoitaa ja karsii. Niinp? kodinkin taimitarhassa. Jos kaikki turmiolliset pikku ketut sielt? paikalla karkoitettaisiin, niin vuodet l?peens? me saisimme nauttia entist??n kauniimmista kukista ja mehuisammista hedelmist?.
-- Mutta, is? -- virkkoi silloin Jenny -- mit? ne ketut sitten ovat?
-- Niin, kuten tekstimme sanoo, ovat ne _pieni?_ kettuja, monen hyv?n ihmisen lemmikkiel?imi? ja heid?n mielest??n useinkin oikein sievi? pikku elukoita, joista voi olla hy?ty?kin eik? miss??n tapauksessa suurta vahinkoa. Ne saattaa jakaa seitsem??n luokkaan niinkuin Noak jakoi el?imet arkissa. N?m? seitsem?n pikku kettua ovat:
1. Moittiminen. 2. ?rtyisyys. 3. Tukahuttaminen. 4. Itsep?isyys. 5. Suvaitsemattomuus. 6. Ep?kohteliaisuus. 7. Vaativaisuus.
Ja t?ss?, esitelm??ni palaten, on nyt minun sanottavani ensimm?isest? pikku ketusta.

I.
Moittiminen.
T?m? on eritt?in arvossa pidetty pikku el?in, jonka moni ihminen antaa mielin m??rin juoksennella kodin viinipuissa, kuvitellen sen edist?v?n ryp?leiden kasvamista ja olevan paraimman j?rjestyksen valvojan viinitarhassa.
Voimme ep?ilem?tt? yleiskelpoisena s??nt?n? m??ritell?, ettei kukaan pid? siit?, jotta h?ness? virheit? huomataan, vaan jokainen sit? vastoin on valmis keksim??n virheit? toisissa, niin pian kun ei vain mene h?nen mielt?ns? my?ten.
Vai eik? niin, kunnioitettu lukija, ett? on hupaista ja oikein helpottaa moittia sit?, joka sinua ei miellyt??
T?m? seikka n?ytt?? ensi silm?yksell? poikkeukselta luonnon j?rjestyksest?. Tavallisestihan me olemme luontuneet sellaisiksi, ett? se, joka meist? on mieluista tehd?, on l?himm?isest?kin mieluista antaa meid?n tehd?. Hauska on antaa ja hauska ottaa vastaan. Hauskaa on rakastaa ja hauska olla toisen rakastettu, hauskaa on ihailla, hauskaa olla toisen ihailema. Hauskaa on moittiakkin, vaan hauskaa ei ole, kuin toiset meit? moittivat. Sit? paitsi juuri ne ihmiset, joita arkaluontoisuus helpoimmin viettelee moittimaan, kaikkein v?himmin itse moitetta siet?v?t. He nostavat raskaita ja kiusallisia taakkoja toisten hartioille, vaan itse eiv?t sied? pienimm?nk??n moitteen sanan hipaisua.
Vaikeata t?ss? kohden on se, ett? meid?n el?m?ss?mme on paljo muutosta kaipaavia seikkoja; ja tarvittavain muutosten aikaansaamiseksi on v?ltt?m?t?nt? puhua niist? ihmisille, joiden on se toimeen pantava. Se avaa moitteen oven seppo sel?lleen muutoin hyv?ntahtoisille ihmisille ja vapauttaa heid?n omantuntonsa s?lytt?m?ll? l?himm?isten niskoille kaikki koetut ik?vyydet. Perheen is? ja ?iti ovat moittijoita "viran puolesta". Ja jokaisen yksityisen valitukset kodin piiriss? virtaavat takaisin heihin, kunnes usein lakkaamattomain valitusten usva muuttaa kodin koko ilman kylm?ksi ja rasittavaksi. Sellainen sumu on hyvin vahingollista viiniryp?leille ja turmelee monta kaunista terttusta.
Entusius rakastuu Hermioneen, koska h?nen olennossaan on jotain haaveellista ja raikasta -- _henkev??_. Runollisissa haaveiluissaan h?n vertaa h?nt? kuutamon vienoon valoon, kes?isen pilven hattaraan, ja h?n rupeaa heti h?nt? miltei jumaloimaan, joka on niin tavallista ennen avioliittoa. H?n vakuuttaa Hermionen olevan liian hyv?n t?h?n maailmaan, liian hennon ja siev?n tavallisiin maallisiin askareihin; h?nen pit?isi kulkea vaan ruusuisia polkuja, nukkua pilviuntuvilla; ei milloinkaan vuodattaa ainoatakaan kyynelt?, ei rasittua eik? huolehtia, vaan el?? aina erill??n jossain kirkkaassa, raikkaassa avaruudessa, h?nen suloisuutensa arvoisessa. Sellaista ja monta muuta yht? mielet?nt? Entusius peruuttamatta kuiskaa h?nen korvaansa hurmaavina kuutamoiltoina k?velless? tai ihanilla veneretkill? ja suotakoon anteeksi, jos ymm?rt?v?inenkin tytt? lopuksi kuvittelee jotain siit? todeksi.
Seuraa sitten avioliitto -- ja silloin Entusius osotaikse hyvin vaativaksi kahvistansa, tulee hyvin tyytym?tt?m?ksi, jollei ruoka ole valmista kellon ly?nnilleen eik? sied? muunlaista p?yd?n kattamista kuin ?skett?in kuolleen, erinomaisen oivallisen ?itins? tapaista, jonka kuvan h?nen muistinsa on ymp?r?inyt pyhimyksen loisteella. Samoin h?n vaatii, ett? talon pit?? jokikinen hetki olla mallikelpoisessa j?rjestyksess?. Kuitenkaan ei h?nelle mieleenk??n vilahda hankkia tottunut taloudenhoitaja. Parin tottumattoman palvelijan t?ytyy toimittaa kaikki saman enkelin johdolla, jonka pit?isi kulkea vain ruusuista polkua, nukkua pilviuntuvilla ja jota ei mik??n maallinen huoltaminen saisi rasittaa. Ei ole Entusiuksen mieleen milloinkaan juolahtanut sek??n, ett? aviomiehen velvollisuuksiin kuuluu kaikessa hiljaisuudessa painaa pahkaansa pienet persoonalliset ik?vyydet. Auliisti h?n henkens? antaisi Hermionen puolesta -- onpa h?n usein kihlausajan huumauksessa ehdottamalla sen tapaista ehdottanutkin, vaikkei sit? tietysti kukaan vaatinut eik? se mit??n olisi hy?dytt?nyt. Sen aikuiset hehkuvat keskustelut ovat v?istyneet seuraavantapaisten tielt?:
-- Rakas Hermione, t?m? tee on savulle. Etk? sin? voi saada Hannaa keitt?m??n sit? kunnollisesti?
-- Voi hyv?nen aika, olen min? koettanut, vaan h?n ei tee niinkuin k?sken.
-- Vai niin. Mutta min? tied?n muiden ihmisten voivan saada hyv?? teet? ja silloin totta tosiaan minun mielest?ni meid?nkin pit?isi saada.
Ja taas p?iv?llisp?yd?ss?:
-- Hyv? yst?v?, nyt on liha