Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma | Page 3

Kitas kiinni! Sinulla ei ole t?ss? vapaa sanavalta.
TIMOTEUS. Armahimmat flikat, v?hemp? ??ni! Min? rukoilen. (Tommi, Anton, Aristarkus ja muita sotamiehi? olvituopit k?siss? tulee huoneesta vasemmalla) T?ss? tulee teid?n yst?vi?nne. V?hemp? ??ni.
TOMMI. Bir!
ANTON. Bir, eukko!
ARISTARKUS. Bir, eukko, bir!
MAURA. Kaada heille oltta. (Tuopit t?ytet??n)
TOMMI. Onko muori ?ke?? (Taputtaa Mauraa)
MAURA. Suo mun olla rauhassa; min? pyyd?n.
TOMMI. No no; onhan se se iloinen frouva Maura.
MAURA. Nyt en ole iloinen.
TOMMI. Hyi! El? rumenna sun ihanata muotoas tuonkaltaisilla rypyill?.
MAURA. Mit?m? sitten t?ss?, villittyjen kanssa? Kun ma sanonki.
ANTON. Villittyjen? Mek??
ARISTARKUS. Me olemme kuninkaan miehi? ja teid?n herrojanne. Yksi viittaus kapteenilta, ja kaupunginne on tulinen meri.
TOMMI. Hiljaa, Aristarkus!
MAURA. Mit? on minulla teit? vastaan? Mutta tuo vuorivuohi tuossa.-- Min? taidan haljeta!
TOMMI. Tytt?k?? Hyv? flikka vaihka v?h?n vallaton; mutta veri virtaa h?nen povessansa kuin nuoren jalopeuran povessa. H?n tarvitsee miest?, niinkuin pieni frouvammekin. (Ottaa Mauraa leuvan alta) Jaa jaa, eik? tosi? No hymyk??t nyt v?h?n. Kas niin.
MAURA. Mene mene!
TOMMI. Niin; kirkas p?iv?npaiste taas. Ottakaamme tuoppimme, veljet, ja laulakaamme, ett? maa ja taivas huiskuu.
MAURA. (Lukee huiskutellen itse?ns?) Hoh hoo! Jumala armahtakoon t?t? mailmaa! (Timoteus nukkuu rahille)
TOMMI. ?Wenn das?, sankarveljeni. (Sotamiehet laulaa)
?Wenn das die Preussen vüsten, Das sie morgen sterben müsten. Hurra! Wenn das die Preussen vüsten, Das sie morgen sterben müsten.? Hurra! Hurra!
TITUS. Her?? sin? siell?, joka makaat.
TOMMI. Makaat! Ken makaa meist?? Etk? n?e, ett? juomme kiltisti oltta?
ARISTARKUS. Ja uljastamme itse?mme vihaisella laululla.--Sin? onneton Preussil?inen!
TOMMI. Huikea el?m?!
ARISTARKUS. Sin? onneton Preussil?inen!
TITUS. Teit? ja teid?n k?yt?st?nne en moitikkaan, mutta tuota kiusankappaletta, joka istuu ja makaa tuolla rahilla. H?n on jo kolmannen kerran nukkunut t?ll? vahti-ajalla.
ANTON. Ai ai, kolmannen kerran!
MAURA. (Erikseen) Timoteus parka! Taivas suojelkoon h?nen selk??ns?!
MARIANA. Ja te ette her?t? h?nt?.
MAURA. Jaa, miksi ette sit? tee, te h?nen kumppaninsa?
ANTON. Yl?s, Timoteus.
ARISTARKUS. Yl?s, ja el? istu siin? kuin huhkain ladonkatolla.
TOMMI. Yl?s ja ole iloinen; sill? kauvan el?? iloinen mieli.
ARISTARKUS. Her?t? kantoa ennen.
TITUS. Olenpa h?nen t?htens? kiipaleissa. Ankaran m??r?yksen on kapteenimme tehnyt, ja kuuluu se n?in. Ensimm?inen nukkuminen annettakoon anteeksi, toista seuratkoon kersantin nuhteet, mutta jos se kolmannen kerran tapahtuu, niin tulkoon raportti h?nelle, nimitt?in kapteenille. Ensimm?isen kerran on h?n nukkunut, sen sai h?n anteeksi, toisen kerran on h?n nukkunut, ja ?sken juuri l?ksi t?st? kersanttimme hirmuisella kirouksella, pauhulla ja jyryll?; mutta nyt on mies nukkunut kolmannen kerran.
TOMMI. Ja nyt pit?? sataman, sataman rakeita jyrin?n per??n.
TITUS. Ei auta, vaan kapteenille tieto. (Huutaen) Kapteeni! Herra kapteeni! Saata sana esiin, seuraava vahtimies siell?.
??NI. (Ulkona) Herra kapteeni!
MAURA. (Eriks.) Voi Timoteusta!
ANTON. (Ravistaen Timoteusta) Nouse nyt yl?s, muuton p?hkin?keppi paukkuu. Nouse, hyv? toveri, nouse.
ARISTARKUS. El? marise, vaan avaa sun sonnisilm?s.
TOMMI. Yl?s, ja eteenp?in mars, Berliniin mars! Siell? juomme ja makaamme, ja saammepa viel? tusinan muhkeita Preussin tytt?j? miest? p??lle. Yl?s, Timoteus.
ANTON. Kuuletko, sin? riivattu?
ARISTARKUS. Kapteeni tulee.
ANTON. Hyv?, Timoteus, hyv?!
MAURA. (Eriks.) Voi sin? onneton lapsi!
MARIANA. (Eriks.) Kuinka k?ynee kanssansa nyt?
ANTON. H?n tulee, ja onpa ukolla kiiru.
TOMMI. H?n kaapasee kuin Lunkentus, h?n lent?? n??veliens? siivill?, joiden vinkuna kuuluu aina t?nne asti.
ARISTARKUS. Ja ympyrj?iset, suuret klasisilm?ns? s?teilee ja loistaa kuin aurinko taivaalla.
TOMMI. Ja nen?ns? hohtaa kuin kek?le helvetiss?.
ANTON. No no, h?n on kapteenimme.
ARISTARKUS. Kapteeni kuin mies vaan.
TOMMI. Hyv? kapteeni, hyv?! (Patrik tulee oikealta. Titus kyldr?? istuessansa rahilla. Patrik vastaa h?nt?, pannen kaksi sormea silm?kulmallensa)
SOTAMIEHET. El?k??n kapteenimme, el?k??n h?n!
ANTON. El?k??n h?n kauvan, kauvan!
TOMMI. Valaisten mailmaa!
ARISTARKUS. H?n el?k??n tuomiop?iv??n asti!
TOMMI. Ja sitten taivaassa ijankaikkisesti!
KAIKKI. Hurraa!
PATRIK. Kiitoksia, pussikat, kiitoksia. Mutta mik? on kysymyksen??
ANTON. Pieni ihmisellinen heikkous, pieni komme, jonka toivomme herra kapteenin antavan anteiksi.
PATRIK. Mutta asia?
TITUS. (Aina kyldr?ten) Kun h?n makaa tuolla.
PATRIK. Ken makaa, ken?
TITUS. H? Timoteus tuolla rahilla, vahtia pit?ess?.
PATRIK. Haa! Kuinka monta kertaa on h?n nukkunut?
TITUS. Kolme.
PATRIK. Haa! Saiko kersanttimme tiedon h?nen nukuttuansa toisen kerran?
TITUS. Hetki sitten l?ksi h?n t?st? p?rm?ntt??m?st?.
PATRIK. Kuinka monta tuoppia on h?n tyhjent?nyt t?ll? vahti-ajallansa?
TITUS. Viisi.
PATRIK. Viisi! Koska oli h?n tyhjent?nyt kolmannen, saatoitko raportin kersantille? Sano totuus, ja kauhistu jos valehtelet.
TITUS. Anteeksi, herra kapteeni, sit? en tehnyt.
PATRIK. Miksi et, miksi et, sin? h?rk?p??? Kuinka kuuluu tuima m??r?ykseni, ei ainoastaan nukkumisesta, mutta my?skin olven nauttimisesta vahdissa? Kuinka kuuluu se olvesta?
TITUS. ?Yhden tuopin oltta tyhjent?k??n vahtimies vahti-ajallansa, jos kaksi h?n tyhjent??, se annettakoon h?nelle anteeksi, kolmas saattakoon nuhteita kersantilta, mutta jos h?n nelj?nnen kumoo, raportteerattakoon asia kapteenille.?
PATRIK. Niin, ?raportteerattakoon asia kapteenille?. T?m? on s??nt?ni. Ja ?lipparia?, se tahtoo sanoo, oltta ja viinaa sekaisin, ei ollenkaan ole lupa nauttia. Mutta jos ei tarkka katsantoni erehdy, niin viittaapa sun silm?s v?h?n sit? kohden.
TITUS. Ei, herra kapteeni, ei!
PATRIK. Sano, etk? ole pist?nyt vaksiis v?h?n lipparia?
TITUS. Ei, ei!
PATRIK. Sopiihan sit? tutkistella. (Kumartaa itsens? alas asettaen nen?ns? l?helle Tituksen suuta). Puhalla raikkaasti. (Titus puhaltaa, mutta kovin heikeesti ja pitk??n) Puhalla tuimemmin, sin? puukuva!-- (Ly? jalkaansa) Tuimasti, hohauttaen! muuton laukee nyrkkini sun kiireelles kuin rautamoukari. (Titus puhaltaa kolmannen kerran mutta tuskin tuimemmin ensimm?ist?) Lipparista en k?y vannomaan, mutta oltta, oltta sangen paljon, jaa, totisesti sangen paljon. Tunnusta kuinka monta tuoppia.
TITUS. Kolme!
PATRIK. Haa!
TITUS. Anteeksi korkea kapteeni; sill? asia on sit? laatua, ett? rasittaa minua itsepintainen k?h?, niinkuin, sen pahempi, se nyt kuulla taittaan.
PATRIK. Miksi saatat itselles k?h??, sin? kirottu