Ojamylläri ja hänen miniänsä

ꋸ
Ojamyll?ri ja h?nen mini?ns?, by Lydia Jannsen

The Project Gutenberg EBook of Ojamyll?ri ja h?nen mini?ns?, by Lydia Jannsen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Ojamyll?ri ja h?nen mini?ns? Jutelma, Vironkansan opiksi ja huviksi
Author: Lydia Jannsen
Translator: Betty
Release Date: October 2, 2007 [EBook #22828]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OJAMYLL?RI JA H?NEN MINI?NS? ***

Produced by Tapio Riikonen

OJAMYLL?RI JA H?NEN MINI?NS?
Jutelma Vironkansan opiksi ja huviksi
Kirj.
LYDIA JANNSEN [Koidula]
Suomentanut Betty
Helsingiss?, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. 1879.

SIS?LLYS:
Alkulause I. Lukija oppii tuntemaan Ojamylly? ja Myllym?ke? II. Er?s vieraissa-k?ynti III. P??si?islauantai Ojamyllyll? IV. Kaksi hyv?? yst?v?t? pit?? yhten? hyv?? neuvoa V. Mit? mietteit? sota toi Ojamyllylle, M?nnik?n kyl??n ja Sutlepan perheesen VI. Kuinka Bonaparte liikkuu Ven?j?ll? ja Kirja-Tiitsu kosioimassa VII. Jumalan vitsaus VIII. Uskollinen syd?n IX. Vanhat ovat kadonneet -- katso, kaikki ovat uudeksi tulleet

ALKULAUSE.
Armas Vironkansa! Me tied?mme jo kaikki: mit? vanhemmat tekev?t, sit? lapset n?kev?t, ja nuoret linnut laulavat vanhain tavalla, olkoon laulu suloinen taikka inhoittava. Kun 1848 ensim?ist? "S?numetoja'a" kirjoitin, tuli "Ojamyll?rin" kirjoittaja, 5-vuotiasna lapsena, jonka p?? h?tin? ulottui polviini, "vauva" syliss?, usein kirjoitusp?yt?ni eteen, kysyen: "is?, rakas is?, kenelle sin? kirjoitat?" -- "Min? kirjoitan Vironkansalle, lapseni, iloksi ja opetukseksi -- vastasin min?, -- mene sin? j?lleen ?idin luo leikittelem??n; pyyd?, ?iti antaa sinulle v?h?n vehn?ist?". -- "Mutta is?, kun sin? j??t pieneksi ja min? tulen isoksi, lupaatko minun my?s kirjoittaa heille pienen kirjasen, is?, lupaatko?"
-- "Tietysti, lapseni, sin?h?n olet Viron lapsenlapsi, kuka sinulta sit? kielt?isi?"
-- "Mutta is?, leikkaatko minulle kyn?n ja annat minun istua tuolillasi, is?, kai lupaat?" -- "No kyll?, kyll?! Mene nyt, kuule ?iti k?skee!" Sill? sain h?net aina kaulastani irti. "Jumalalle on kaikki mahdollista, ajattelin itsekseni, mutta sinulla, lapseni, on viel? monta tuulta jalan alla".
Ja katso nyt! kirja, joka sinulla par'aikaa on k?siss?, on t?m?n lapsen kirjoittama; mutta h?n ei en?? ole niin lyhyt kuin silloin. Onko nyt t?m? ensim?inen kirjanen sinulle mieliksi vai eik?, enh?n sit? voi tiet??: mutta lapsi on kuitenkin voimiensa mukaan pit?nyt sanansa.
Tee nyt armas lukija hyvin ja ota t?m? ensim?inen lahja rakkaudella vastaan, se tulee sukulaisesi k?dest?, ja Jumala antakoon meille kaikille kallista terveytt?, joka meille on parahin kaikista.
Pernossa Elokuulla 1863.
Juhana Jannsen.

I.
Lukija oppii tuntemaan Ojamylly? ja Myllynm?ke?.
Jos t?ysi? rahas?kki? ja viljavia peltomaita aina seuraisi onni ja syd?men rauha, niin olisi vanha Antti Trimm eli Ojamyll?ri, niinkuin h?nen myllyns? vuoksi h?nt? rahvas nimitti, varmaankin ollut onnellisin mies M?nnik?n kyl?ss?. Antin nelj?kymment?kahdeksan vakan-alaa peltoa ja hein?maata, eritt?in viel? kartano y.m. huoneet tekiv?t h?nen vauraaksi mieheksi, ja ett? rauta-arkku vuoteen alla makuuhuoneessa ei suinkaan ollut tiilikivill? t?ytetty -- siit? olisin ly?nyt vaikka vetoa; sill? Ojamyll?rill? oli varoja, sen tiesi joka mies M?nnik?n kyl?ss?.
Vaan onnella ja syd?men rauhalla on kokonaan oma laatunsa, ja viisaat ihmiset sanovat ett? molemmat paljon useammin majautuvat matalan olkikaton alle, kuin korkeaan kivirakennukseen.
My?s Ojamyll?ri oli kaikkine rikkauksineen ja varoineen onneton ja rauhaton mies. Mist? se siis tuli? -- No ensiksikin siit?, ett? h?n oli perin ahnas ja mammonanpalvelija, joka ei milloinkaan saanut kyll??ns? eik? mielens? mukaan; viel? toiseksi: ett? lapsensa saattoivat h?nelle pelkk?? syd?ntuskaa ja murhetta -- niinkuin h?n aina itse valitti. --
Mik? on tosi, j??pi todeksi -- tytt?rens? suhteen oli Antti siin? kohden ihan oikeassa. Kapaloista asti hellitelty? ja lellitelty? tytt?? koulutettiin kaupungissa ja h?n p??si vihdoin -- koska h?nell? itsell?ns? oli kaunis, maire n?k? ja is?ll? varsin pullea rahakukkaro -- er??lle kevytmieliselle kaupungin kauppiaalle vaimoksi. No nyt eiv?t tiet?neet is? eik? tyt?r en?? kuinka korkealle p??t?ns? nostaisivat! Ojamyll?rin Katri oli nyt kauppamiehen rouva -- miss? sen kunnian ??ret! Tuota kesti noin vuoden verran aikaa. Silloin er??n? p?iv?n? huudettiin: kauppamies Lindner on joutunut vararikkoon! Kuinka niin ?kkip??t?? -- Tiet??h?n sen muutenkin, mimmoinen se kaupungin el?m? on: Lindner eli rennosti, armas rouva auttoi, ja kun viimein sormet alkoivat kukkaron pohjaa tapailla, ajatteli kunnian-arvoinen v?vymies: "parempi pikkuisen muassa kuin ihan ilman". -- H?n jalkoihinsa, lippasi -- Amerikaan, jossa toisia sellaisia veijaria kuuluu kyll? olevan. Miehet hoi, ottakaa kiini! Tahtoi tahi ei, t?ytyi is?n ottaa Katrisensa j?lleen kotia ja suoda h?nelle armoleip??.
Vaikka myll?rin Katri olikin niin kevytmielinen, se isku sattui kuitenkin h?nen syd?meens? ja viilsi syv?n haavan. H?n poi ja kitui, ja kun noidan valtikkaat ja kev?t-esik?t j?lleen alkoivat leitsoittaa ja paimenet laitumella huikkasivat -- oli Ojamyll?rin Katri jo aikaa pienen tytt?rens? kanssa lev?nnyt M?nnik?n kirkkomaassa.
Jaakko, Ojamyll?rin ainoa poika-perillinen, oli vilkas mies -- sit? kertoi koko kyl?n v?ki -- ja viel? p??lliseksi M?nnik?n kyl?n kaunein poika -- sit? kertoivat varsinkin kaikki M?nnik?n kyl?n tyt?t; -- kukapa sit? paremmin tiet?isik??n. Siihen asti oli asia hyv? ja is? h?neen tyytyv?inen, mutta ett? Jaakko kaikkein tytt?l?iden joukosta juuri koulumestarin Annaa vaimoksensa pyysi, kun kuitenkin kaikki muut tyt?t h?nt? halusivat saada: se teki Ojamyll?rille niin suurta mielipahaa, ettei monestikaan ruoka eik?