Nathan Viisas | Page 3

Ja milloin vaikuttamasta kuin ennen se lakkaa? -- Uskomatont' onko t?ss?? -- Se ihmett' ei lie sulle viisas Daja; vaan sinun ihmees uskon tarvitsevat ... tai ansaitsevat, tahdoin sanoa.
DAJA. Mua pilkkaatte.
NATHAN. Kun sin? mua pilkkaat. Vaan silti, Recha, pelastuksesi on ihme, mahdollinen H?lle vain, jok' aikeet ankarimmat kuninkaiden ja suunnitelmat suurimmatkin ohjaa kuin leikill??n -- tai ehk? pilkoillaan -- s?ikeill? heikoimmilla.
RECHA. Rakas is?, jos erhetyn, en toki mielikseni m? erhety.
NATHAN. Et: oppiahan otat! -- N?es, otsan kaarros sen- tai t?m?nlainen, se taikka t?m? nen?n korkeus; ja ter?v?in tai tyls?in kulmaluiden ylitse k?yv? kulmakarvain kaari sen tai sen verran k?yr?; viiva, ryppy, pyk?l?, kulma -- tunnus turha vain eurooppalaisen villin kasvoilla: jo tulelta sa s?ilyt Aasiassa! _Siin'_ eik? ihme, ihmeenetsij?t? Miks enkeleit? siihen vaivata?
DAJA. Kysy? pyyd?n, Nathan: mit? haittaa, jos enkeliksi uskoo ennemmin kuin ihmiseksi pelastuksen tuojan? Niin eik? pelastuksen alkusyy, k?sitt?m?t?n, l?hemm?lt? tunnu?
NATHAN. Vain korskaa, korskaa pelkk??! Rautaruukku niin mielell?ns? nousis ahjosta hopeapihdeiss?, jott' itsekin hopeamaljalta se n?ytt?is. -- Pah! -- Ja mit? haittaa? kysyt, mit? haittaa? M? kysyn vastaan: mit? hy?dytt??? N?es tuntos' Herran l?heisyydest' on mielett?myytt? taikka Herran pilkkaa. -- Vaan sep? haittaa; haittaa sittenkin. -- Mua kuulkaas! Rechan pelastajaa varmaan -- h?n olkoon enkeli tai ihminen -- te, sin? varsinkin, niin ylev?sti kuin suinkin mielisitte palkita? Vai mit?? -- Mutta enkeli? kuinka te kyllin voisittekaan palkita? Rukoilla, kiitt?? h?nt? huokaillen ja h?nen ihailuunsa sulaa voitte, ja h?nen p?iv?n?ns? paastota ja jakaa almuja. -- Mut tyhj?? kaikki! -- Ma luulen, itse l?him?isinenne siin' enemm?n te voitatte kuin h?n. Ei paastoistanne liho, almuistanne ei hy?dy h?n, ei h?nt? jalommaksi tee ihastuksenne, ei mahtavammaks rukouksenne. Mutta ihmisen!
DAJA. Niin, josp' ois ihminen, h?n enemm?n sois meille tilaisuutta palveluksiin. Ja kuinka sit? kaipasimmekaan! Mut eih?n tahtonut, ei tarvinnut h?n yht??n mit??n, omaan itseens? h?n tyytyi, kuten enkeli vain tyytyy, kuin enkeli vain voi...
RECHA. Kun vihdoin katos...
NATHAN. Katosi? Kuinka katos? Palmuin alla h?nt' eik? en?? n?y? Vai ootteko jo h?nt? etemp??kin etsineet?
DAJA. No emme kyll?.
NATHAN. Ette? Ette, Daja? Kas, mit? haittaa! Julmat haaveilijat! Josp' on se enkeli nyt -- sairaana! --
RECHA. Sairaana!
DAJA. Sairaana! Ei, ?lk?? toki!
RECHA. Mua kylm? karmii! Daja, koetas, kuin j?? on otsani, niin l?mmin muulloin!
NATHAN. On tottumaton ilmanalaamme tuo nuori frankki, tottumaton n?lk??n, s??tyns? kovaan ty?h?n, valvontaan.
RECHA. Sairaana!
DAJA. Nathan niin vain arvelee.
NATHAN. H?n yksin on, ei yst?v??, ei rahaa, joll' yst?v?n vois palkata!
RECHA. Ah is?!
NATHAN. H?n toivotonna, vailla lohdutusta, ja tuskain, kuolon saalihina makaa!
RECHA. Ah miss??
NATHAN. Mies, jok' alttiiks itsens? soi liekeille vuoks aivan ventovieraan -- vuoks ihmisen --
DAJA. Ah, Rechaa s??lik??!
NATHAN. Ei tuntea, ei edes n?hd? h?nt?, pelastamaansa, vaivat kiitoksen h?nelt? s??st?in...
DAJA. S??lik?? jo Rechaa!
NATHAN. Ei pyyd? n?hd? ees, vaikk' uudelleen sen sais h?n pelastaakseen -- mutta onhan h?n ihminen...
DAJA. Jo riitt??! Katsokaas!
NATHAN. H?ll' ainut lohtu kuollessaan on muisto t??n teon!
DAJA. Riitt??! Surmaattehan Rechan!
NATHAN. S? h?net surmasit! Noin oisit voinut s? h?net surmaan sy?st?. -- Recha, Recha! En tarjoo myrkky?, vaan l??kkeen sulle. H?n, pelastajas, el?? -- toivu siis! Ei liene sairaskaan -- ei edes sairas!
DAJA. Ei kuollut, sairas? Eik??
NATHAN. Varmaan ei! Jumala t??ll? tehdyn hyv?n t??ll? my?s palkitsee. -- Nyt l?hde! -- K?sit?tk?, kuin paljon hyv?? ty?t? helpompaa on harras haaveilu? Kuin mielell??n veltoinkin haaveilua harrastaa, jott' ei -- vaikk' itselleenkin usein syy on h?m?r? -- j?is aikaa hyviin t?ihin?
RECHA. Ah, is?, ?lk?? en?? koskaan yksin Rechaanne j?tt?k?! -- Vaan ritarihan voi matkallakin olla?
NATHAN. Voipa kyll?! Nyt menk??! Tuolla kameeleini luona ma uteliaan muhamettilaisen n??n seisovan, -- ken lie?
DAJA. Kas, dervishinne!
NATHAN. Ken?
DAJA. Shakkitoverinne, dervishi!
NATHAN. Al-Hafi? Tuo Al-Hafi?
DAJA. Sulttaanin rahastonhoitaja.
NATHAN. H?n! N??tk? unta? Et, -- todella! H?n on se! T?nne k?y. Te pian sis??n! Mit? saanen kuulla!
KOLMAS KOHTAUS.
NATHAN ja DERVISHI.
DERVISHI. Niin, ?llistelk?? suurin silmin vain!
NATHAN. Sin?k?? N??nk? oikein? Dervishi noin loistava!
DERVISHI. Miks' en? Vai eik? mit??n, ei mit??n dervishist? tehd? vois?
NATHAN. No totta vois! Mut aina luullut oon, ett' aito dervishi ei salli tehd? itsest??n mit??n.
DERVISHI. Kautta profeetan! En aito dervishi lie varmaankaan. Vaan milloin t?ytyy --
NATHAN. T?ytyy? Dervishink?? Ei t?ydy kenenk??n -- miks dervishin? Ja mit? t?ytyis?
DERVISHI. Mit? anotaan ja mik? oikeaa on dervishist?.
NATHAN. Nyt toden lausuit, kautta Jumalani! Sua syleilen, -- mies, veljeni liet viel??
DERVISHI. Miks ette kysy, mik? oon m? nyt?
NATHAN. Olitpa mik? olit!
DERVISHI. Jospa olen ma virkamies, jonk' yst?vyys voi teille tukala olla?
NATHAN. Josp' on syd?mes dervishin viel?, siihen luotan m?. Vain pukunas on virkamies.
DERVISHI. Sen my?s on tarvis kunniata. -- Mik? oisin m? teid?n hovissanne, arvioikaas?
NATHAN. Dervishi vain. Tai ehk? my?skin -- kokki.
DERVISHI. No niin! Jott' unhoon ammattini j?isi. Vai kokki? Tai my?s juomanlaskija? -- Saladin sent??n paremmin mun tuntee: rahastonhoitajakseen teki. --
NATHAN. Niink??
DERVISHI. Pienemm?n, n?hk??s, -- yh? suurempaa is?ns? valvoo, -- perherahastoa.
NATHAN. Suur' on se perhe.
DERVISHI. Suurempi kuin luullaan: jokainen kerjurihan siihen kuuluu.
NATHAN. Saladin kerjureita vihaahan --
DERVISHI. Niin ett? maasta perinjuurin aikoo ne h?vitt??, -- vaikk' itse kerjuusauvaan sen vuoks sais tarttua.
NATHAN. Niin, juuri niin!
DERVISHI. Sen saa h?n tehd?kin jo nyt, jos kukaan! Tyhj??kin tyhjempi n?es rahastonsa on aina illan tullen. Nousuvesi, kyll'