Mäkelän Liisu

^A free download from http://www.dertz.in ----dertz ebooks publisher !----

M?kel?n Liisu

The Project Gutenberg EBook of M?kel?n Liisu, by Theodolinda Hahnsson This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: M?kel?n Liisu
Author: Theodolinda Hahnsson
Release Date: October 10, 2005 [EBook #16854]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK M?KEL?N LIISU ***

Produced by Tapio Riikonen

M?KEL?N LIISU
Kertoellut
T. H.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1880.

I.
KOSIA.
V?h?isell? m?en t?yr?ll? kauniin mets?j?rven rannalla oli M?kel?n varakas torppa; se oli rakennuksistaan uhkea, sill? siin?h?n kaksi tupaa vastakkaisin ja porstuan per?ss? kamari; ulkohuoneet olivat my?skin tarpeen-mukaiset.
Etel?-Suomen kunnaat ja kukkulat viheri?itsiv?t, ja jopa voikukatkin olivat puhjenneet kedon kaunistukseksi rannan ?yr??lle, johon Liisu, torpan vanhin tytt?, nyt levitteli pyykittyj? pellavalankojaan. Tuota punaposkista, lempe?silm?ist? tytt?? kaikki rakastivat varsinkin h?nen hyv?n luontonsa vuoksi. Liisun vanhemmat olivat varakkaita, vaikka heill? oli ollut kuusi lasta; niist? toki eli ainoastaan nelj?, kaksi poikaa ja kaksi tyt?rt?. Mutta palatkaamme Liisuun, joka juuri on saanut lankavyhtins? kedolle levitetyksi. Mit? ajattelee h?n tuossa mielihyv?ll? katsellessaan rankoja, joita ahkeralla ty?ll??n on kokoon saanut? -- Mit? ajattelee tytt?, kuu h?n valmistaa vaatetta, jota vasta omassa kodissaan on pit?v?? -- Liisu nuot langat oli itse?ns? varten kehr?nnyt, sill? olipa h?n jo pari vuotta ollut kartanon Jaakon kihloissa. T?m? palveli nuorta kartanon omistajaa, patruuna Pohjosta. Patruunan lapsuudenaikona oli Jaakko kartanossa juoksupoikana; sittemmin k?vi h?n muuallakin onneansa koettamassa, mutta kun nuori patruuna vanhempainsa kuoltua tuli tilan omistajaksi, rupesi Jaakko taas kartanossa palvelemaan, ja t??ll? h?n M?kel?n Liisun tuttavuuteen tuli, sill? tuo torppa oli kartanon aluetta. Liisun vanhemmat, taikka eritt?inkin ?iti, eiv?t tahtoneet Jaakkoa tytt?rens? sulhaseksi, koska h?n oli vain k?yh? renkimies; mutta vihdoin muori toki, vaikka vastahakoisesti, antoi Liisun ruveta kapioa valmistamaan.
Oli lauvantai-iltapuoli, ja Liisun t?ytyi rient?? ?yr??lt? pois ehtoo-askareillensa. H?n rupesi pihaa lakasemaan ja aikoi sen tehty?ns? panna nuoria kuusenhavun oksia portahitten eteen, mutta lihava juottoporsas yh? esteli, se kun juoksi h?nen per?ss??n, ravistellen h?nen hameensa liepeit?. Liisu torjui porsasta pois, mutta tuo aina vain seurasi h?nt?, ja samassa vieras ??ni huusi:
"Kas vain! Kyll?p? n?kyy, ett? hyvin hoidettu el?v? ruokkiansa tuntee".
Liisu katsahti sinne p?in, josta ??ni kuului, ja sanoi punastuen: "Kah! Jussilan is?nt?!"
"Niin oikein, min? palaan kaupungista, mutta poikkesin t?nne katsomaan, kuinka M?kel?ss? voidaan". N?in sanoen antoi h?n hevosellensa heini?, otti niist? tukkosen ja pyhk?si sill? hien hevosensa selj?st? sek? virkkoi viel?: "Saathan, liinaharjaseni, t?ss? v?h?n huo'ata".
"K?yk??tte sis?lle", sanoi Liisu ja saattoi nyt is?nt?? tupaan, jossa M?kel?n muori juuri oli lakannut villoja kehr??m?st? ja par'aikaa laski rukkinsa tuvan ??rimm?iseen nurkkaan. Vieraan tullessa koira muristen hypp?si penkin alta ja jopa haukahtikin. Rissa pelj?styksiss??n pystytti selk?karvojansa ja riensi akkunalle. Mutta muori, n?hty?ns? vieraan, meni iloisesti vastaan, sanoen:
"No kah! Itse Jussilan is?nt?! terveeksi! Huuti, Valpaa! lakkaatko haukkumasta! Mikko siell?! ?l? akkunasta ulos sy?kse! T?ss? juuri ajattelin: kukahan t?nne tulee, koska Mikko ehtimiseen silmi?ns? pesee. Istukaatte, is?nt? hyv?, kohta Matti ja pojatkin mets?st? palaavat".
"Kuinkas t??ll? naapurissa muori on voinut?" kysyi Jussila.
"Hm, eip? t?m? voiminenkaan juuri hyv?n-puolista ole, mutta kun lapset jo aika-ihmisiksi rupeevat tulemaan, niin saavathan he tehd?, mit? ei vanhemmat jaksa. Pojat auttavat is??, ja Liisu kyll? tekee kaikki, mit? vaimov?en ty?h?n kuuluu; eik? Mantakaan en??n hukan-sy?p? ole".
Jussila vilkasi mielihyv?ll? Liisuun, silitteli parempaan kuntoon noita p??laella olevia harvoja hapsiaan ja pani paitansa kaulusta suorempaan. H?n oli leskimies, ja tuo kukoistava, toimekas tytt? olisi h?nen mielest??n sopinut rusthollin em?nn?ksi. Nyt h?n koetti p??st? puheen alkuun Liisun kanssa, mutta muori pakisi niin paljon, ett'ei ukon aikeista tahtonut mit??n synty?. Jo miehetkin kotia tulivat ja muori sanoi:
"Katsos, Liisu, onko kahvipannu takassa viel? kuumana. Tuon kahvin nojalla t?ss? pystyss? pysyn, se aina v?h?sen virkistytt?? voimia".
Liisu meni kahvia kuppeihin kaatamaan ja kauppasi sitten tuota makusaa nestett? kaikille. Tyt?n muuten iloinen muoto n?ytti nyt v?h?n alakuloiselta; h?n toimitteli levotoinna ik??n kuin p??skynen, joka myrsky-ilman ent?ess? sinne t?nne lentelee. Kahvin juotuansa miehet rupesivat tupakkaa polttamaan ja pian vahvat savupilvet nousivat tuvan kattohon asti.
"Mitenk? nyt Jussilassa voidaan?" kysyi Matti, "eih?n teilt? ole mit??n kuulunut. Noh, t?m? meid?n ja teid?n v?linen matka ei olekkaan aivan lyhyt, vaikka kuitenkin olette l?hin naapurimme".
"Hm, eip? meill? voiminen niin hyv? juuri ole, kun ei ty?t eik? toimet k?y, kuten pit?isi, -- em?nn?n ohjaama k?si olisi ainakin suuresta tarpeesta". tuota sanoessaan katsahti h?n taas Liisuun.
Senp? nyt muori huomasi ja kiiruhti sanomaan:
"Tiettyh?n se on, ett? semmoisessa rusthollissa em?nt? tarvitaan. Kumma kyll?, ett? kaksi vuotta leskimiehen? oltuanne viel? naimatonna olette, sill? tottahan kumppanin kanssa el?m? hauskemmasti kuluu kuin yksin ollessa".
"Hm, vanhan askeleet ja tuumat eiv?t ole niin nopeat kuin nuorten. Katsellut olen, ajatuksissani valittuni valinnut, mutta -- kentiesi h?n ei minusta huolisi, koska h?n viel? on varsin nuori ja hehkuva-poskinen". N?in sanottuaan loi Jussila Liisuun silm?yksen, josta selv??n huomasi, ket? h?n valitullansa tarkoitti, mutta Liisu puikahti punastuen ovesta ulos, ja muori virkkoi:
"Mik? vanha te viel?