Muistoja lapsen ja hopeahapsen 1 | Page 2

nykyaikaisia saaristopursia, vaan kyllin iso kuitenkin voidakseen her?tt?? yleist? h?mm?styst?. Vasta muutaman vuoden per?st? alkoivat sitten uudet, puusta rakennetut siipih?yrylaivat ?Storfursten? ja ?Furst Menschikoff? v?litt?? liikett? Pietarin, Suomen ja Ruotsin v?lill? ja saivatkin ne yksin pit?? t?t? liikennett? yll? yli kymmenen vuotta.
Senj?lkeen on h?yrylaivamuotoja monenlaisia ilmestynyt ja j?lleen h?vinnyt; pienet puusta raketut alukset leveine siipikatoksineen ovat nyt jo n?kyvist?mme kadonneet ja on niiden sijalle ilmestynyt suuria h?yrylaivoja rautapotkureineen ja ylellisine sisustuksineen, tullen ne kaukaisista maista t?ynn? tavaraa ja matkustajia.
Kun nyt n?kee Helsingin sataman ja sen rantalaiturit, jotka k?yv?t miltei ahtaiksi sille suurten ja pienten laivojen paljoudelle, joka siell? k?y, kun n?kee h?yrylaivojen melkein joka hetki sielt? l?htev?n tahi sinne tulevan, niin johtuupa v?kisinkin ajattelemaan kuinka nopeasti kaikki on yhden ihmisij?n kuluessa kehittynyt ja samalla kysym??n itselt??n, kuinka ihmiset ennen voivat tulla toimeen hiljaisessa kyhj?tysel?m?ss??n, jolloin vain jotkut harvat ja valitut olivat tilaisuudessa hankkimaan itselleen huvin n?hd? jotain muutakin kuin kotinurkat. Milt?h?n tuntuisi meist? nyt ilman uudenaikaisia kulkuneuvojamme?

II
ISO?ITI
Luonnollisesti omaa ?iti??n itsekukin rakastaa kaikista enimm?n el?m?ss?, varsinkin lapsuusvuosinaan, vaan h?nen j?lkeens? j?rjestyksess? seurasi meill? vanha iso?iti, tuo hyv?syd?minen, iloinen iso?iti, josta kaikki lastenlapset niin syd?mellisesti pitiv?t. Sill? h?n oli yksi niist? harvoista ihmisist?, jotka ajattelevat enemm?n toisia kuin itse??n, ja h?nen suurin ilonsa oli saada toisille valmistaa iloa ja n?hd? kaikki tyytyv?isin?. H?nen l?sn?olonsa huokui l?mp?? ja valoa seuraan, mihin h?n vain tuli. ?Iso?iti on t??ll?!? Siin? tunnuslause, joka ei koskaan j??nyt vaikutustaan tekem?tt?, sill? silloin sit? el?m?? ja riemua nuorten joukossa syntyi.
Jo sangen aikaiseen oli h?n mennyt kihloihin; ei ollut silloin viel? t?ysin kehittynytk??n. Siit? kerrottiin, ett? er??n? p?iv?n? kes?ll? vuonna 1785 silloinen everstiluutnantti Anders Johan Ramsay oli tullut Bj?rkbodaan tehtaanis?nn?n, sittemmin vuorineuvos Jon Adam Peters��nin luo. N?ytti luonnollisesti silt? kuin vierailija olisi tullut vain tervehdykselle kunniassa pidett?v?n heimolaisensa luo, jonka kanssa h?n oli sukulaisuussuhteissa Hisingerin ja Wittfoothin sukujen kautta, mutta pian huomattiin, ett? vierailulla olikin yhteytt? kosimisretken kanssa, joka tarkoitti rikkaan sed?n ainoaa tyt?rt?, vasta kuusitoista vuotiasta Johannaa.[1] Sen ajan tavan mukaan esitti h?n pyynt?ns? ?tytt?ren k?dest?? ensin vanhemmille. H?n sai heid?n my?ntymyksens?, sill? tarjousta pidettiin hyv?n? ja kunniakkaana. Joku talossa oleva naissukulainen, joka oli kuunnellut kosintaa, kiirehti nopeasti nuoren Johannan ullakkohuoneeseen voidakseen ensim?isen? kertoa h?nelle t?m?n t?rke?n sanoman. Tultuaan sis??n, n?ki h?n h?mm?styksekseen Johannan leikkiv?n nukeillaan ja sanoi: ?Pian saa pikku Johanna muuta leikitt?v??, sill? nyt on taloon tullut kosija.? -- ?Kuka?? kysyi Johanna h?mill??n -- ?eih?n vain toki liene se vanha herra, joka parhaillaan on t??ll?; niin hullu ei h?n voine olla?; ja Johanna l?i k?tens? yhteen ja nauroi raikkaasti.
[1] *Anders Johan Ramsay*, luutnantti Gustaf Wilhelm Ramsayn ja h?nen puolisonsa Anna Juliana Tauben poika, syntyi 1744, tuli luutnantiksi 1771, everstiluutnantiksi 1789, Savon ja Karjalan maaherraksi 1791, otti eron toimestaan 1803 ja kuoli 1811. -- Oli avioliitossa vuodesta 1786 asti *Johanna Barbara Peters��nin* kanssa, joka oli syntynyt 1769 ja kuoli 1845 ja oli vuorineuvos, tehtaanis?nt? Jon Adam Peters��nin, Bj?rkbodasta, ja h?nen puolisonsa Fredrika Wittfoothin tyt?r.
Niinp? kuitenkin k?vi ja vuoden per?st?, 24 p?iv?n? elokuuta, vietettiin Bj?rkbodassa ylen uhkeat h??t kemuineen, joita kesti kokonaista kolme p?iv??, kuten siihen aikaan tapa vaati ja oli muutenkin luonnollista niin ylh?iselle huonekunnalle kuin vuorineuvos Peters��nin.
Voisipa helposti luulla, ettei avioliitto, joka on niin eri-ik?isten ja eriluonteisten henkil?iden kesken solmittu, voisi muodostua onnelliseksi. Sill? isois?ni oli jo silloin yli nelj?nkymmenen, oli totinen, velvollisuuksilleen uskollinen, ty?teli?s ja turhantarkasti huolellinen virkamies, vaatien kaikkialla ja ennen kaikkea j?rjestyst? ja tottelevaisuutta. Ja morsian sit?vastoin oli vasta seitsentoistavuotias, juuri lastenkamarin kynnyksen yli astunut, vilkas, iloinen kuin rasavilli, leikkis?, hilpe?luontoinen ja pureva, joka rakasti seurael?m?? ja huvituksia, josta oli kaukana kaikenlainen joutavanp?iv?inen turhantarkkuus ja jolla ei alussa ollut aavistustakaan perheenem?nn?n huolista, vaan jota parhaiten huvitti lueskella ja kirjoitella kirjeit? ja runoja. Ja kuitenkin muodostui t?m? avioliitto mit? onnellisimmaksi, joka seikka erinomaisesti todistaa heid?n luonteittensa hyvyyden, koskapa he niin mainiosti voivat sulautua toinen toiseensa. Iso?iti piti suuressa arvossa miest??n ja viel? vanhoilla p?ivill??n kuultiin h?nen leikillisesti sanovan: ?Jos Ramsay olisi sanonut vihill? ollessamme ei, en min? olisi sit? ihmetellyt. Sill? enp? viel?k??n voi ymm?rt??, miksi h?n minut otti. Ei se ainakaan tapahtunut punaisen tukkani ja suuren nen?ni t?hden.? H?n oli tosiaankin perinyt tuon Peters��nin perheelle ominaisen kasvomuodon, mutta samalla my?skin sille ominaisen hilpe?n luonteen, suurenmoisen vieraanvaraisuuden ja yst?v?llisyyden kaikkia kohtaan.
Otettuaan vuonna 1803 eron maaherran toimestaan, asettui isois?ni asumaan H?meenkyl?n kartanoon Elim?ell?, jonka tilan h?n oli vaimonsa my?t?j?isill? ostanut. Siell? h?n kuoli vuonna 1811, jolloin h?nen puolisonsa j?i yksin hoitamaan laajaa maatilaa ja kasvattamaan suurta lapsilaumaa, kuutta poikaa ja kolmea tyt?rt?. Mutta h?n, tuo entinen rasavilli, teki molemmat teht?v?ns? huolellisesti ja viisaasti. -- Niin joutuivat pojat sitten valtion virkoihin, saavuttaen huomattavat asemat ja tytt?ret l?ysiv?t kukin aviotoverinsa. Kun n?in kaikki nuoriso oli h?ipynyt pois talosta ja se sitten j?i ik??nkuin tyhj?ksi ja kun iso?iti itsekin jo alkoi tuntea vuosien painavan hartioillaan, ei vanhus en?? viihtynyt kauemman t?llaisessa yksin?isyyden hiljaisuudessa. H?n m?ikin maatilan vuonna 1835 ja muutti Helsinkiin, jossa useimmat h?nen lapsistaan silloin asuivat.
Juuri silloin me