Minkä mitäkin Italiasta | Page 2

Juhani Aho
ritarilinnoiksi. Kuta louhuisemmaksi tulee maisema, sit? tihe?mm?ss? niit? n?ytt?? olevan. Jos olisivat ajat entiset vanhat, niin varmaan saisimme monet matkaverot maksaa ennenkuin p??sisimme niiden ohi.
Tie ei en?? p??se suorasti nousemaan, sen t?ytyy kiert?? kuin karjanuran. Parastaan tehden menee se pitkiss? kiemuroissa vuoren ymp?ri, nousten ja yh? vain nousten. Pari kolme kierrosta tehty??n saman keilan kylki? pitkin ei sen matka eteenp?in ole ollenkaan edistynyt. Mutta sen t?ytyy p??st? eteenkinp?in, p??st? tuolle toiselle vuorelle, jonka rinteill? hanget kuunvalossa kimmelt?v?t. Eik? siin? muu auta kuin harpata kuilun yli, joka erottaa vuoren toisesta. Sit? varten on siin? kaksi kaitaista rautariukua, joita my?ten juostaan toisen vuoren rintaa vasten kuin putoamisen pelossa ja niin kiirett? vauhtia, ett? juoksuunsa j??tynyt koski satain askelien syvyydess? tuskin enn?tt?? silm??n tarttua.
Toisella vuorella alkaa sama leikki, sama kiertokulku ja sit? seuraa sitten samanlainen harppaus kolmannelle ja niin aina eteenp?in. Viimein n?ytt?v?t veturit kuitenkin t?h?n kiipeilemiseen kyll?styv?n. Matka heid?n mielest??n edistyy ehk? liian hitaasti vai hermostuttaako heit? kenties kulku ammottavain kuilujen yli.
Sill? kuin yhteisest? tuumasta puskevat he yht'?kki? p??ns? pystysuoraan kallioon ja laskevat sen l?pi kuin pyssyn luoti l?pi lahoneen sein?n. Ja kerran siihen keksint??ns? p??sty??n innostumaan eiv?t heille en?? muut keinot n?yt? kelpaavankaan. Tunneli seuraa tunnelia, tuskin on yhdest? p??sty, niin jo toiseen upotaan, ja jos ei siihen ole tilaisuutta yhdell? puolen laaksoa, niin haetaan puhkaistava vuorensein? toiselta puolen.
Sill? v?lin on kuukin p??ssyt pilvist? vapaaksi ja paistaa nyt vuoriseudun kirkkaassa y?ilmassa kirkkaampana kuin min? sen koskaan ennen olen n?hnyt. Se on vanha ilotulittaja ja tiet??, milloin sen on edullisinta esiinty?. Hyvin se on laskenutkin j?tt?ess??n ilmestymisens? siihen asti, kunnes me ehdimme tulemaan tunneliseuduille. Vaikutus, joka syntyy, kun pilkkopime?st? umpiosta yht'?kki? puhallutetaan mit? heleimp??n kuutamoon, jossa vuoret kuin ukkospilvet vy?ryv?t toistensa hartioilla ja jossa valo ja varjo vaihtelevat, on niit?, joita ei kernaasti k?y kuvaamaan.
Koko y?n kest?? t?t? nousua. Ja kuta ylemm? tullaan, sit? korkeammiksi ja paksummiksi kasvavat vuoret, sit? likemmin ne liittyv?t toisiinsa ja sit? ahtaammiksi k?yv?t laaksot, muuttuen lopulta vain halkeamiksi. Lumikinokset kasvavat samassa m??r?ss?. Paikoitellen n?ytt?? silt? kuin ment?isiin alasvy?ryneiden kinosten l?pi. Muutamia p?ivi? sitten oli kaikki kulku keskeytynyt, kun rinnett? alas sy?sseet lumivuoret sulkivat v?yl?n ahtailla solateill?.
Aamu alkaa koittaa. Y? on kulunut pikemmin kuin sit? ehti ajatellakaan.
P?iv?n valjetessa pys?htyy kulkue pienelle asemalle, joka on korkein paikka t?ll? v?lill? ja jota ylemm? ei tarvitse en?? pyrki?. Siell? on hiljaista ja juhlallista. Melkein kaikki junassa olijat nukkuvat. Ainoastaan muutamia rautatievirkamiehi? liikkuu asemasillalla sill'aikaa, kun hieno??ninen s?hk?tiuku yht? mittaa soi asemahuoneen sein?ss?.
En malta olla hiipim?tt? ulos. Taivas on kuulakka, lumi narskahtelee jalkain alla. Ensiksi en erota muuta kuin asemasillan katoksen, jossa on viel? puolipime?. Kuljen sen p??h?n ja n?en, ett? on pys?hdytty kuin mahdottoman suuren j?ttil?isuunin pankolle, johon asema on kiinnitetty kuin linnun pes?. Vuorenhuippua ei kuonnu n?kym??n, mutta sen rinne melkein riippuu p??n p??ll?. Katsahdan toisaalle. Siell? on taas toinen samanlainen vuori, yksi ainoa keskeytym?t?n lumipatsas, ja takana ja kupeella lukematon joukko samanlaisia. Silm? mittailee niit? puolih?m?r?st? laaksosta aina yl?s huippuun, jossa aurinko jo punaisena ruskona ilmaisee tuloaan.
Ne vaikuttavat melkein kuin hirvi?t, ne eiv?t tunnu ainoastaan el?vilt? olennoilta, vaan puolijumalilta. Linnoja ja kyli? siell? t??ll?. Mutta ne ovat niin turvattomia ja pieni?, ett? vuori ainoastaan s??list? ei pudistane niit? pois.
Juna seisoo kauan. Veturit ajetaan talliinsa saamaan ansaittua lepoa. Sijaan tuodaan toinen, nyt en?? vain yksi, sill? t?st? alkaa alam?ki. Sit? teht?ess? kuluu aikaa jokin puoli tuntia. Sill? v?lin punettuvat punettumistaan vuorten huiput. Valoa heijastuu laaksoonkin. Aamuh?m?r?ss? esiytyy siell? yh? useampia taloja, kyli? ja kaikkein alimmaisena pieni kaupunki, jonka keskest? pist?? esiin kirkontorni, kumpuilee savukiemuroita l?mpi?vien huoneiden piipuista ja kuuluu heikkoa, himme?t? ??nt? alkavasta liikkeest?.
?Fertig!? huutaa junan johtaja, toinen puhaltaa jahtitorveen, veturi vihelt?? ja me l?hdemme t?st? puoleen laskeutumaan yht? jyrkk?? tiet? alas kuin olimme t?h?n asti nousseet sit? t?nne yl?s.
1893.

ENSIMM?INEN VAIKUTELMA ITALIASTA.
Lukemattomat ovat ne vaikutelmat, jotka matkustaja saa v?h?nk??n t?ss? maassa liikkuessaan. Oudoksestaan ovat ne niin voimakkaita ja huumaavia, ett? kest?? p?ivi? itse kuhunkin seutuun tultua ennenkuin ehtii ne selvitt?? itselleen. Pitk?t ajat tuntuu silt? kuin takaraivossa olisi jonkinlainen kovaksi kivettynyt kudos, jota ei koskaan luule voivansa p??st? auki kerim??n.
Mutta kaikista vaikutuksista voimakkaimpia oli kuitenkin ensimm?inen, jonka sain silloin, kun tunsin olevani Italiassa.
Olimme l?hteneet It?vallan ja Italian rajalta vuoristosta laskeutumaan Lombardian tasankoja kohti. Maisema oli kuitenkin viel? jonkin aikaa sama kuin se oli ollut It?vallan puolellakin. Laaksot olivat lumen peitossa, vuorten rinteill? n?ytti puroja kuohuvan ja putouksissa vesi keltaisena vaahtona kulkevan, mutta kun niit? tarkemmin katseli, olivatkin ne liikkumattomina ja juoksuunsa j??tyneit?. Turkki p??ll? siell? liikkuivat ihmiset ja reell? ajettiin rinteit? pitkin luikertelevilla teill?.
Juna kiiti kauheata vauhtia alasp?in. Jarrut vonkuivat vaunun py?riss? niin, ett? tuntui silt? kuin ne pikemmin olisivat liukuneet kuin py?rineet. Kun olisi ollut edes suora m?ki laskettavana. Mutta se mutkitteli nyt alas niinkuin oli ?sken mutkitellut yl?s, nakkasihe milloin yhdelle puolen laaksoa milloin toiselle, puski milloin tunnelin sein??n milloin siit? ulos ja n?ytti vain vauhtinsa avulla pysyv?n kiinni kohtisuorissa kallioissa.
Siin? menossa ei kauan kest?nyt ennenkuin lumet h?visiv?t
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 28
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.