Marit Skjölte | Page 2

hiljaa. Miehet palasivat jokap?iv?iseen ty?h?ns?, puhuen niist?, jotka olivat l?hteneet, ja niist?, jotka olivat j??neet. Veneet vedettiin koppeliinsa, ei ollut ket??n sillalla, eik? ket??n tiell?; Marit istui yh? vaan samassa paikassa, samalla oudolla katsannolla tuijottaen siihen suuntaan, minne h?yrylaiva oli l?htenyt, niinkuin h?n viel? olisi saattanut is??, ?iti? ja kotoansa matkalle. Pohjoisessa oli kokountunut ja koko taivaalle levinnyt mustia pilvi?. Ei kulunut tuntiakaan laivan l?hd?st? ennen kuin vett? virtana satoi, ukkonen jyrisi, toinen ankara puuska tuli toisen per?st? merelt? p?in, oli niinkuin taivas ja maa olisivat yhteen sulaneet. Muutamia tuntia sen j?lkeen ilma tyyntyi taas, auringon viimeiset s?teet tunkivat pilvien l?pi ja sumu-repaleet ik??nkuin liekiss? lensiv?t vuori-huippujen yli. Meri oli kiilt?v?n tyyni, nuoret koivut puhdistivat sadepisarat p??lt?ns? iltah?m?r?ss? ja kurkistivat veteen alas, kajavat kiiteliv?t ilmojen l?pi taikka soutelivat veden pinnalla. Kaikki oli niin tyynt? ja hiljaista, ett'ei kukaan voinut arvata t?t? samaksi taivaaksi, samaksi ilmaksi ja vedeksi, joka oli ollut niin pime? ja uhkaava.
Jos Marit olisi voinut aavistaa, ett? t?m? ilta n?ytti h?nelle kuvan h?nen omasta tulevaisuudestansa, niin h?n ehk? olisi katsonut eteneviin pilviin; nyt h?n tuskin niit? huomasi. H?n istui vaan liikkumatta samassa paikassa. H?n oli vaan vet?nyt jalkojaan puoleensa, piti molemmat k?sivarret polvien ymp?ri ja kallisti p??ns? niiden nojalle. Sadepisarat tippuivat m?rist? hiuksista alas kaulalle, h?n ei sit? tuntenut. R?ijy oli l?pim?rk? ja h?n vapisi vilusta, vaan ei ollut siit? mill?ns?k??n. Nyt h?n ei en?? tuijoittaen katsellut lahtea ja h?yrylaivaa. H?n oli k??nt?nyt kasvonsa toiselle puolelle, tuonne vuonon toiselle rannalle p?in, josta hieno sinert?v? savu nousi puiden latvojen v?lilt?. Ei h?n en?? niin raskaasti hengitt?nyt my?sk??n, ei, h?n nojasi p??t?ns? polvia vastaan ja katseli mets??n niin tiet?m?tt?m?n? koko maailmasta, ett? olisi luullut h?nen nukkuvan.
Mit? h?nen silm?ns? etsi?
Majassa mets?ss? tuolla h?n asui.

TOINEN LUKU.
Marit s?ps?hti. Joku koski h?nen olkap??h?ns?. Se oli Tore.
"T??ll?k? sin? olet, Marit?" sanoi h?n; "min? olen kauan etsinyt sinua".
Marit ei vastannut.
"Tahdotko seurata minua kotiin?" sanoi Tore, hetken ??neti oltuansa, "niin ?iti antaa sinulle y?sijan".
Marit k??nsi p??t??n h?nen puolehensa ja katseli h?nen kasvoihinsa. Sitten nousi h?n sanaakaan sanomatta ja seurasi h?nt?. Tore k?vi edell?, h?n j?less?. Ei sanaakaan lausuttu tiell?.
Toren ?iti istui tuvassa kehr??m?ss?, kun poika astui sis??n ja Marit h?nen j?lkeens?.
"Se on Knut'in tyt?r, h?nen, joka l?ksi t?n? p?iv?n?", sanoi Tore.
"Vai niin on?" sanoi ?iti, nousi rukin vierest? ja katseli poikaansa.
"Marit ei tullut l?hteneeksi ja nyt n?ytt?? silt? kuin h?n olisi v?h?n m?rk?", jatkoi Tore.
"Voi tytt? parka", sanoi ?iti, meni koettelemaan Marit'in vaatteita. Marit seisoi kankeana kuin seiv?s.
"Niin, ja valmista sitten vuode niin pian kuin voit; sill? h?n on v?synyt ja tahtoo arvattavasti mielell??n lev?t?".
"H?n saa tulla minun kanssani luhdille, niin h?n saa vuoteen siell?", sanoi ?iti, "Tule nyt, niin saat menn? levolle", sanoi h?n Marit'ille ja meni ovelle h?nen edell?. Marit seurasi ??nett?m?n? ja Tore istui tuolille miettim??n siksi ett? ?iti palasi.
"Mik? tytt?? vaivasi?" kysyi ?iti, "tuskin sain sanaa h?nen suustansa".
"En tied?", sanoi Tore ja nyt h?n kertoi kuinka kaikki oli tapahtunut.
"Ei, onko mokomaa kuultu!" sanoi ?iti, "lapsi parka, mihink? h?n nyt aikoo maailmassa?"
"En tied?", vastasi Tore ja rupesi k?ym??n edestakaisin lattialla, k?det taskuissa. N?in h?n k?veli siksi ett? illallinen oli p?yd?ll?. Sy?ty?ns? pari lusikallista sanoi h?n:
"Mit? sin? arvelet Marit'ista?"
"En muuta kuin -- hyv??", vastasi ?iti ja katseli kysyv?sti poikansa silmiin.
"Min? olen miettinyt mit? on tapahtunut, ja min? luulen ett? n?in on sallittu; sill? kaiketi sin? tied?t ett? min? kauan olen pit?nyt Marit'ista. Kun nyt sain kuulla ett? h?nen piti l?hte?, niin ajattelin ett? siit? ei saa tulla mit??n yht? kaikki, ja sent?hden en puhunut mit??n. Mutta kun h?nen l?hhd?st?ns? t?n? p?iv?n? ei tullut mit??n, niin uskon ett? se on Jumalan tahto, ja sent?hden tahdoin kysy? sinulta mit? sin? arvelet, ja --"
"Etk? usko ett? h?n on liian nuori", katkaisi ?iti h?nen puheensa.
"Oi -- kyll? h?n on tarpeeksi vanha", vastasi Tore, "ja jos h?n ei huoli minusta, niin t?m? oli vaan sattumus. H?nen is?ns? pyysi minua pit?m??n huolta h?nest? ja min? arvelin ett? voisin sit? parahiten tehd? t?ll? lailla; sill? arvattavasti h?n ei tahdo l?hte? nyt en??".
"Niin, voithan sin? kysy? h?nelt? huomenna", sanoi ?iti.
"Noo, siihen on kyll? aikaa. H?nen pit?? nyt perin pohjin lev?t?, ja onhan siell? my?s palveluspaikka tarjona kihlakunnan-tuomarin kartanossa", vastasi Tore.
Seuraavana aamuna, kun Tore tuli sis??n aamiaiselle, sanoi h?n ?idille:
"No, kuinka Marit jaksaa t?n? p?iv?n??"
"H?n on viel? v?h?n vilustunut", vastasi ?iti.
"Parasta on ett? h?n j?? makaamaan v?h?ksi aikaa p?iv?ll?, ja sitten sin? voit l?mmitt?? h?nelle maitoa ja olla hyv? h?nt? kohtaan; h?nell? ei saa olla mit??n valittamista niin kauan kuin h?n on t?ss? talossa".
"Min? olen ajatellut samaa", vastasi ?iti.
"Parasta on my?s olla mainitsematta siit?, josta puhuin", lis?si Tore ja meni.
My?hemmin iltap?iv?ll? oli Marit tuvassa. H?n oli viel? v?h?n hajamielinen ja n?ytti kalpealta. Toren ?iti seurasi h?nt? silmill?ns?, vaan j?tti h?net muuten itsekseen. V?h?n sen j?lkeen tuli Tore sis??n, silloin ?iti meni. Huomattuaan ett? Marit istui yksin??n ikkunan ??ress?, meni Tore istumaan vastap??t? h?nt?, otti piippunsa esille ja rupesi polttamaan.
"Min? kirjoitan muutamia sanoja is?llesi t?n?