Lukemisia lapsille 1 | Page 3

kes?isen? iltana lenteli puitten lehdiss?, kuin meri nukkui ja t?hdet taivaalla kirkkaasti kimaltelivat. Tahdotko kuulla sit??
Oli kerran jalo ja kaunis ?iti, jolla oli monta pient? lasta. H?n kutsui ne kaikki luoksensa, ojensi k?tens?, siunasi heit? ja sanoi: "rakkaat pienet lapseni, min? rakastan teit? syd?mmest?ni. Min? annan teille vaatteita ja ruokaa, ja pienille kehdon, isoille asunnon ja pois l?hteville haudan. Pienin? ollessanne tuudittelin teit?, johdatin ensimm?iset askeleenne ja opetin teille hy?dyllisi? tietoja. V?list? piditte minua kovana ?itin?, ja se olikin tosi. En ole kasvattanut teit? hekumassa ja ylellisyydess?, vaan olen opettanut, teit? tekem??n ty?t? ja kest?m??n vaivoja, ruumiinne ja sielunne puolesta voimallisiksi tullaksenne. Lapseni, nyt vaadin teit? minua rakastamaan, niinkuin min? olen teit? rakastanut. Auttakaa ?iti?nne, auttakaa h?nt? ja rukoilkaa h?nen edest?ns? kaikkena elin-aikananne. ?itinne on k?yh?, tehk?? h?net rikkaaksi; h?n on murheellinen, ilahuttakaa h?nt?. H?nen on vilu, l?mmitt?k?? h?nt? -- h?n asuu pimeydess?, viritt?k?? h?nen ikkunallensa kirkkaasti valaiseva kynttil?. Jos sen lupaatte tehd?, niin tahdon pyyt?? kaikkivaltiaan Jumalan tekem??n teit? viisaiksi ja onnellisiksi, rakkautenne t?hden."
"Lupaamme", vastasivat kaikki ja meniv?t sitten kukin ty?h?ns?. Vaan muutamat heist? olivat laiskoja, v?syiv?t ja uupuivat uneen. Toiset olivat kevytmielisi?, j?ttiv?t ty?ns? sikseen ja viettiv?t aikansa huvituksissa. Toiset h?pesiv?t k?yh?? ?iti?ns? ja muuttivat pois kodistansa rikkaampiin naapuritaloihin. Olivatpa viel? muutamat niin kunnottomia, ett? vieraille kauppiaille tahtoivat myyd? ?itins? talon, niinkuin Jaakobin pojat myiv?t veljens? Joosepin Egyptin kauppamiehille.
Vaan toiset tekiv?t ty?t? aamusta iltaan ja kehdosta hautaan saakka ?itins? kunnian ja onnen lis??miseksi, ja muutamat ilolla panivat henkens?kin alttiiksi, pelastaakseen h?nt? pahatekij?in k?sist?.
Hetken aikaa kuluttua ?iti viel? kerran kutsui heit? kaikkia luoksensa ja sanoi heille: "Lapseni, nyt olen n?hnyt ty?nne. Uskollisia lapsiani tahdon rakkaudella syleill?, vaan uskottomat tahdon hylj?t?. Jos kaikille anteeksi antaen mielell?ni unhottaisin rikoksianne, niin se ei ole minulle sallittu, sill? vanhurskas Jumala itse on teit? tuomitseva. Ja h?nen tuomionsa on oikea. Katsokaa! tuossa h?nen enkelins? jo istuu taivaallisella istuimella!"
Lapset katsahtivat kauhistuksella taivaasen, ja hyv?tkin vapisivat n?hdess??n tuomion kirjat pilviss? avattuina ja loistavan enkelin lehti? k??ntelev?n. Joka kerta, kuin enkeli lehden k??nsi, valaisi kirkas leimaus taivaan kannen. Ja enkeli lausui tottelemattomille lapsille: "?itinne murhe on teit? tuomitseva. Te, jotka olitte laiskoja, tulette k?yhiksi; kevytmieliset katkerasti katukoot; ylpe?t k?rsik??t ylenkatsetta; kavalat ja petturit tulkoot muille ihmisille kammoksi ja inhoksi." -- Mutta hyville lapsille sanoi enkeli: "rakkautenne palkinnoksi on teille suotu viisautta ja onnea el?iss?nne ja kunnioitusta kuoltuanne, sill? ?itinne siunaus on hy?dytt?v? teit? kaikkena elinaikananne ja viel? kuolemankin j?lkeen."
Silloin kysyiv?t tottelemattomat lapset: "kuka on ?itimme? Emme tunne h?nt?."
Enkeli vastasi: "_Is?nmaanne_ on teid?n jalo ?itinne, joka teit? kasvatti, rakasti ja paraat antimensa teille lahjoitti. H?nen mielt?ns? te pahoititte, mutta n?m? toiset olivat h?nelle iloksi. Lapset! muistakaa, ett? Is?nmaanne on todistava toimistanne nyt ja tulevinakin aikoina!"
T?llainen se tarina oli. Mit? ajatuksia se meiss? her?tt??? P??t?mmek? olla jalon ?itimme tottelemattomia lapsia ja palkita rakkauttansa kiitt?m?tt?myydell?? Vai tahdommeko olla hyvi?, kuuliaisia lapsia, h?nen syd?mmens? riemuna ja onnensa lis??jin??
Ei, ei, hyv? ?iti, oma maamme, is?imme maa, emme milloinkaan tahdo mielt?si pahoittaa! Tahdomme palkita hellyytt?si, emmek? uuvu hitauden uneen, kun sanot meille: "auttakaa minua!" K?yhyytesi tahdomme muuttaa rikkaudeksi, murheesi iloksi. Jos olet kylm? ja viluinen, niin l?mmit?mme sinua rakkaudellamme, ja pimeytesi tahdomme kirkkaalla valolla valaista. Sin?, ?itimme, olet jalo, siis pyyd?mme Jumalalta jaloja ajatuksia. Sin? olet n?yr?, siis anomme Jumalalta n?yr?? syd?nt?. Ja kaikkivaltias Jumala on kuuleva rukouksemme ja antaa meille viisautta ja onnellisuutta rakkautemme t?hden.
Ainoasti hetken me laaksoissasi ty?skentelemme ja kukoistamme; sitten lakastumme, kuin kukkaset kedolla. Ja toiset kulkevat j?lki?mme ja tekev?t ty?t? niinkuin mekin. Mutta sin?, jalo ?itimme, el?t aikakaudesta aikakauteen. Ja sin? s?ilyt?t lastesi rakkauden kalliina aarteena ja vartut Kaikkivaltiaan suojassa kunnioitetuksi ja suureksi.
Siis vartu, ?itimme, vartu rakkaudessamme. Tule v?kev?ksi ja voimalliseksi, tule jaloksi ja sivistyneeksi, tule rikkaaksi Jumalan armosta!
Niin tulevina aikoina taidat meist?kin sanoa: "ne olivat hyvi? lapsiani, ne rakastivat is?nmaatansa!"
[Kuva]
PIKKU VERNA.
[Kuva]
H?n oli kukka hieno?Maailman tarhassa,?Silmiss? loiste vieno?Ja ruusut poskilla.?Kun keijui kukkamailla?H?n kera siskojen,?Niin siipi? vain vailla?H?n oli, pienoinen.
Kuin p?iv?n s?de hell??K?y, kukkaa suudellen,?Niin taisi myh?ell??H?n yksin, kaunoinen.?Niin rauhaa kaikkialle?H?n tullessansa toi,?Surulle haikealle?H?n lievityst? loi.
Vaan nyt on Verna poissa,?Yletty taivaasen,?Siell' Luojan kukastoissa?On lilja valkoinen.?Ei siell? myrskyt pauhaa,?Ei siell? huolta n?y,?Ei siell? puutu rauhaa,?Ei silm? itkuun k?y.
Mutt' taivahalla illoin?Kun loistaa t?hti tuo,?Niin siskosiinsa silloin?H?n sinisilm?t luo.?Nyt onni taivahainen?On h?ll? ihanin,?Nyt saanut on h?n vainen?Jo hohtosiivetkin.
[Kuva] SIIT? KES?ST?, JOKA EI KOSKAAN TULLUT.
Tied?ttek?, pienet lapset, mik? kes? oli, joka ei koskaan tullut? Min? kerron sen teille. Se on tosi satu, eik? se ole niin pitk?k??n, kyll? sen jaksaa kuulla.
Oli kerran Rafael niminen pieni poika. H?n oli terve, v?kev? ja kukoistava niinkuin pienoinen pihlaja, joka kerran kasvaa suureksi ja jolla on valkoiset tuoksuvat kukat kev??ll?.
Mutta Jumala n?ki, ett? pieni poika suureksi tultuaan saisi osakseen suuria murheita maailmassa ja joutuisi moneen viettelykseen, jotka voisivat turmella h?nen syd?mmens? ja johdattaa sen syntiin ja turhuuteen. Sent?hden l?hetti Jumala suuren, loistavan enkelins? Rafaelin, jonka j?lkeen pieni poika oli saanut nimens?, ja sanoi h?nelle: "tuo poika minulle!"
Silloin sattui niin, ett? voimakas ja terve poika sairastui ja rupesi kuihtumaan;